Kevätpuuska ja kertomus kepeästä olotilasta

Olen ollut viime aikoina hyperaktiivinen ja tehnyt epätoivon vimmalla rästihommia pois ja myös laittanut asuntoa kevätkuntoon - vaihtanut siis pari värikkäämpää liinaa, järjestellyt paikkoja ja pistänyt rairuohot kasvamaan. Minulla taitaa olla jokin vallan ihmeellinen kevätpuuska. Olen ollut energinen ja jaksava ja jos en olekaan ollut jaksava, niin olen väkipakolla ryhtynyt tekemään jotain. Eilen sain kaamean väsymyskohtauksen iltapäivällä ja olin nukahtaa pystyyn ja ajattelin, että piru vie, minähän en anna väsymyksen lannistaa! Sitten aloin sulattaa pikkupakastintani ja kummasti piristyin. Sen jälkeen lähdin koiran kanssa lenkille, sitten touhotin taas menemään ja kun kello oli yhdeksän illalla, tajusin, että olen tohottanut yhdeksän tuntia. Minulla oli siis vapaapäivä eilen ja siksi oli hyvä mahdollisuus olla tehokas. Päivä alkoi kivalla puhelinsoitolla, mikä antoi iloa ja olen sitä mieltä, että joka aamu pitäisi olla jokin energiabuustaaja antamassa ekstraintoa koko päiväksi. Olin juuri kammennut itseni aamupalalle, kun puhelin soi ja sieltä kuului rakas ääni: "Tummitäti tuu meijje jeiggimää". Kummipoikani pyysi minua leikkimään ja yritin selittää, että ei täti voi nyt tulla, koska asuu kaukana, mutta että kesällä kyllä tulen. Miten ihanaa, kun päivä alkaa tuollaisella puhelulla!

Tänään olin jopa töissäkin, mutta olen ehtinyt myös puuhailla kotona kaikenlaista. Alkaa muuten kohta epäilyttää, että onko minulla jokin maaninen vaihe menossa vai voiko olla mahdollista, että muuten vaan olen näin reipas. Johtuuko tämä mahdollisesti sinkistä, seleenistä ja omegoista joita syön? Mielialani on ollut positiivinen ja olen jo pitkään käynyt joka ilta nukkumaan onnellisena ja hymyillen ja aamullakin ollut sitä mieltä, että asiat ovat ihan hyvin. Olen ollut hyvin positiivisella päällä ja minulle tuli viime viikolla hyvin voimakas tunne siitä, että asiat järjestyvät enkä kyennyt ajattelemaan mitään negatiivista ja tuo sama tunne jatkuu edelleen. Tottakai ikäviä asioita on aina enkä varmasti koskaan tule olemaan maailman superpositiivisin ihminen, mutta nyt ihan ilmiselvä muutos on tapahtunut mielialassani ja ehkä myös asenteessa. Faktat on faktoja, niistä ei pääse mihinkään enkä koe sitä negatiiviseksi, että kerron olevani kroonisesti sairas tai että en saa pankista asuntolainaa. Huonoja uutisia tulee aina ja tänään tullut lomautusuutinen huolestuttaa, mutta yritän elää hetken kerrallaan. Vaikka kuinka murehtisin, niin tiettyihin asioihin en voi vaikuttaa. Ainoa ikävä puoli mieleni syövereissä on nyt se, että ärsyynnyn ihan liikaa joistain asioista. Kuten tänään kun luin ihmisten kommentteja opettajien lomautuksesta. Ajattelin, että kirjoitan blogiin napakan vastineen kaikille suppeakatseisille ääliöille, mutta en sitten kirjoittanutkaan. En jaksa nyt jauhaa ikäviä asioita vaan yritän keskittymällä keskittyä kaikkeen positiiviseen. Jospa vetovoiman laki toimisi ja vetäisin magneetin tavoin puoleeni kaikkea hyvää.

Pitkäaikainen sairastelu ja vastoinkäymiset ovat näköjään aiheuttaneet sen, että olen unohtanut, millainen todella olen. Olen ollut viime kesästä asti väsynyt (tai oikeastaan lähes neljä vuotta) ja niin huonossa kunnossa fyysisesti, etten ole kyennyt tekemään kuin välttämättömät asiat, jos niitäkään. En tietenkään soimaa itseäni, mutta nyt kun olen parempikuntoinen, niin huomaan, miten paljon tärkeitä asioita on jäänyt tekemättä ja nyt yritän niitä tehdä. En voi koskaan tietää, milloin oloni muuttuu taas sellaiseksi, etten kykene tekemään mitään ja nyt otan kaiken ilon irti tästä mahtavasta fiiliksestä ja siitä, että voin tehdä asioita samalla tavalla kuin olen ennen tehnyt.

Sain myös päähäni, että minun pitää tehdä elämäntaparemontti. Että kun kaikilla on jokin ruokavalio, kuntokuuri tai muu vastaava menossa, niin mitäs jos minäkin ryhtyisin sellaiseen. Homma kaatui heti alkutekijöihinsä, koska en löytänyt parannettavaa ruokavaliostani ja liikuntaakin harrastan tarpeeksi ja jopa enemmän kuin fyysinen oloni sallisi. Ainoa remonttikohde on tietokoneella oleminen. Monesti illalla nukkumaanmeno viivästyy, kun tsättäilee jonkun kanssa tai jumiutuu katselemaan kummallisia videoita tai lukemaan mielenkiintoisia artikkeleita. Pahin koukuttaja on kuvankäsittelyohjelma PicMonkey, johon olen hurahtanut ihan täysillä ja voisin käyttää tuntikausia kuvakikkailuun ja rehellisesti sanoen olen käyttänytkin. Yksi suuri syy olla pois tietokoneelta on se, että minulle tulee välillä tosi huono olo koneen ääressä enkä edes tiedä, mistä se johtuu. Blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle, mutta minulla on ollut parempi olo, kun en ole istunut tapittamassa tietokoneen ruutua. Blogipostausaiheita minulle pulpahtaa päähän päivässä useita, mutta koen nyt paljon tärkeämmäksi sen, että saan tehtyä todella tärkeitä asioita ja keskityttyä hyvinvointiini. Tekemättömät työt kuormittavat aivojamme ja haluan tehdä rästihommat pois, jotta kapasiteettia vapautuu muuhunkin ja että saan stressaavat ja rassaavat asiat pois mielestä. Ja kansiot lattialta pyörimästä.

Mielenkiintoista on se, että päässäni soi parin viikon ajan Rolling Stonesin Paint it Black ja se olikin harvinaisen sitkeä korvamato. Jokin psykologinen merkitys tuollakin varmasti oli ja tulin siihen tulokseen, että mieleni halusi pitäytyä vielä synkissä ajatuksissa. Minulla on nyt sellainen tunne, että ihan kuin jokin musta olisi huuhtoutunut sisältäni pois. Se perusmusta sinne jää, ihan samalla tavalla kuin vaatteissani musta on kaiken perusta. Mutta nyt jopa sana kepeä voisi kuvata olotilaani. Vaikka tämä olo olisikin ohimenevää, niin aion tästä nauttia. Aion nauttia nyt ihan oikeasta elämästä, kaikenlaisesta tekemisestä ja siksi blogi voi päivittyä vähän harvemmin. Liityin Facebookissa Huoleton huhtikuu -tapahtumaan ja kun aiemmin olen ajatellut, että huhtikuu on kuukausista julmin, niin nyt ajattelen, että se on huolettomin.

Iloisia, valoisia ja huolettomia huhtikuun päiviä kaikille! 

Kommentit