Kliseisiä tsemppaussanontoja, joihin olen totaalisen kyllästynyt

Olen yrittänyt olla vatvomatta asioita, mutta vaikeaa se tällä luonteella on... Olen aina ollut pohdiskelija ja miettinyt kaikkea miettimästä päästyänikin. Monet kun pakenevat asioita kaikenlaiseen tekemiseen, niin minulta se ei onnistu, sillä mielessä rallaa kuitenkin aina jotain puuhastellessanikin. Samalla, kun olen tehnyt rästihommia, on päässäni pyörinyt monenlaisia ajatuksia. Kun järjestin vaatehuonetta ja papereita, mietin, että miten saisin elämäni isoimmat asiat järjestykseen. Monet ihmiset etsivät apua elämäntaidon oppaista, jotkut hankkivat life couchin tai lähtevät jotain muuta kautta etsimään ratkaisua. Niin minäkin olen tehnyt, mutta todennut, että vaikka mitä teen, niin en saa elämääni yhtä hyvin järjestykseen kuin ruokaohjeita, vaatteita tai maustepurkkejani. Monesti yritän tsempata itseäni erinäisillä lauseilla kliseillä ja monesti saan kuulla muidenkin erinäisiä voimalauseita käyttävän, mutta olen aika kypsä niihin. Kerronpa lausekohtaisesti miksi:

KAIKKI JÄRJESTYY
Kuka tämän on keksinyt? Ei sitten mitään latteampaa keksitty? Jos joku sanoo minulle vielä, että kaikki järjestyy, niin kysyn, että miten. Että hyvin sanottu, mutta sanoppa uuvestaan! Ja kerro, että miten kaikki järjestyy, jos olet niin satavarma tästä asiasta? Ha, anna tulla jokin konkreettinen keino asioiden järjestämiseksi! Olen kuullut tuota "Kuule, kyllä kaikki vielä sun elämässä järjestyy" -hokemaa ihan liikaa ja joutunut myöhemmin sanomaan, että eipä ne asiat sitten järjestyneetkään. Toki asiat jollain tavalla aina järjestyvät, mutta eivät niin kuin ihmiset olettavat ja toivovat. Joillakin asiat menevät jopa huonompaan suuntaan ja silloin tekisi mieli sanoa, että niin, tällä tavallako ne asiat sitten järjestyivät?! Kun on tavoittelemassa uutta työpaikkaa parempien tienestien toivossa, niin sitä paikkaa ei saakaan ja käykin niin, että palkka putoaa tai irtisanotaan... Että tätäkö se asioiden järjestyminen olikin? Kun on muuttanut pienestä asunnosta haaveasuntoon ja asunto paljastuukin homeiseksi, koko perhe sairastuu ja menettää omaisuutensa... Että sitäkö se asioiden järjestyminen oli? Toki on lohduttavaa sanoa, että kaikki järjestyy, mutta lisäisin tuohon lauseeseen sanat "hyvin tai huonosti". Uskon kuitenkin siihen, että vaikka kaikki ei järjesty kuten toivomme tai tahdomme, niin ne järjestyvät siten kuin niiden pitääkin olla, vaikka se ei mielekäs lopputulema olisikaan.

AJATTELE POSITIIVISESTI
Joojoo, kyllä, olen iloinen siitä, että en ole pyörätuolissa, että minulla ei ole syöpää, että on katto pään päällä jnejne., mutta on joitain asioita, joista on vaikeaa löytää mitään hyvää tai edes niiden tarkoitusta eikä siis mitään positiivistakaan voi silloin löytää. Toki uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa, mutta kun on olemassa joitain asioita, joista ei kertakaikkiaan löydy mitään hyvää. En tiedä, mitä positiivista on siinä, että otsani on nyt täynnä kipeitä finnejä? En kiistä positiivisen ajattelun merkitystä ja jos joku on mestari etsimään asioista hyviä puolia, niin minä. Se taito on ollut pakko elämä myrskyissä oppia. Tosin hyvien puolien etsiminen vaatii harjaantumista, mutta tuo taito pitäisi olla kaikilla. Elämä ei kuitenkaan voi olla sitä, että joutuu jatkuvasti elämän heinäsuovasta etsimään positiivisuuden neulaa. Elämään kuuluvat myös vastoinkäymiset ja ikävyydet eli hetket, jolloin positiivisuus ei ole ykkösjuttu.

KAIKEN KANSSA OPPII ELÄMÄÄN
Tämä on taas niitä lauseita, joita kuulee sellaisten suusta, joilla ei itsellään ole ollut mitään ongelmia. Toki ihan kaiken kanssa oppii elämään, koska on pakko eikä ole vaihtoehtoa eikä valittaminenkaan auta. Yleensä vain kohtalotoverit ovat niitä, jotka todella ymmärtävät, mitä on elää vaikkapa jonkin sairauden tai raskaan asian kanssa. Ihminen, joka kärsii vaikka kroonisesta sairaudesta, varmasti oppii elämään sairautensa kanssa, mutta suurin osa heistäkin toivoo joskus olevansa terve ja haaveilee elämästä ilman rajoitteita.

ASIAT VOISIVAT OLLA HUONOMMINKIN
Elämässään epäonnistunutta ihmistä tai huonoissa oloissa elävää tuo lause voi lohduttaa, mutta lauseen lohduttava vaikutus voi jäädä sivuseikaksi silloin, kun elämä menee täysin päin mäntyä. Ei elämän lähtökohta voi olla se, että ajattelee, että asiat voisivat olla huonommin. Aina löytyy joku, jolla menee huonommin ja toki se, että osaa suhteuttaa oman elämänsä hankaluuksia muihin, voi olla useinkin tarpeellista. Pikkuongelmat eivät hetkauta niin paljon, kun niitä suhteuttaa. Kun sanon first world problems, niin ymmärtänette, mitä tarkoitan. Toki elämän hyvistä asioista pitää olla kiitollinen ja on sääli, että monet ihmiset eivät ymmärrä olla kiitollisia vaan pitävät asioita itsestäänselvyytenä.

Jos elämässä tahtoo päästä eteenpäin, niin pitäisi ajatella, että asiat voisivat olla paremmin. Olen erittäin kiitollinen siitä, että minulla on katto pään päällä ja elintasoni on globaalilla mittapuulla hyvin korkea, mutta maksan kuitenkin aika kohtuutonta vuokraa kämäisestä kämpästä ja haluaisin oman asunnon. Jos joka päivä mietin, että olen nyt ihan tyytyväinen tähän vuokrakaksiooni ja siihen, että en asu lehmänlannalla vuoratussa savimajassa, niin se ei edistä minua saavuttamaan haavettani.

Kun ihmisellä on paljon vastoinkäymisiä elämässään, niin hän ei enää jaksa kovinkaan paljon ajatella siinä hetkessä muita kärsiviä, koska oma elämä on niin solmussa. Minulla  onkin tapana verrata elämäntilannetta omaan aiempaan elämääni. Olen nyt varakkaampi kuin opiskellessani, olen itsenäisempi, minulla on vakituinen työpaikka, kukaan ei ole viime aikoina kuollut eli asiat ovat hyvin itseeni verrattuna. Mutta asiani ovat erittäin huonosti siihen verrattuna, että miten haluaisin niiden olevan. Tällainen ajattelutapa ei sulje pois sitä, ettenkö todella kärsisi itsekin nähdessäni kuvia hädänalaisista ja lahjoitankin vähistä rahoistani hyväntekeväisyyteen.

USKO VETOVOIMAN LAKIIN
Positiivinen vetää puoleensa positiivista ja negatiivinen negatiivista, näin sanotaan. Maailmankaikkeudessa vallitsee kuulemma vetovoiman laki. Jos ajatukseni ovat negatiivisia, vedän puoleeni ikäviä asioita ja jos olen onnellinen ja iloinen, niin minulle tapahtuu kivoja asioita. Miksi sitten kävi esim. näin: olin menossa lääkärin vastaanotolle ja jännitin sitä todella. Pelkäsin, hermoilin, olin stressipaniikissa, en saanut nukuttua edellisenä yönä, vatsaa alkoi vääntää ja ajatukseni olivat todella negatiivisia ja sekoilin auton ratissa niin järkyttävästi, että on ihme, etten ajanut kolaria matkalla lääkäriin. Ja sitten, kaikki menikin todella hienosti! Lääkäri oli mukava ja asiantunteva ja olin helpottunut, että pitkään mieltäni vaivannut asia saatiin notkahtamaan eteenpäin. Että eikö nimenomaan kun olin niin kurjalla asenteella liikkeellä, niin olisi pitänyt käydä niin, että lääkärikäynti olisi ollut karmea kokemus? Koska minulla ei ollut yhden yhtä positiivista ajatusta vastaanotolle mennessä. Ja ihan älyttömän usein on käynyt niin, että olen suhtautunut johonkin asiaan positiivisesti ja kaikki on mennyt ihan päin honkia. Olin varma, että pääsen yliopistoon lukemaan psykologiaa, latasin kaikki odotukseni siihen ja oho, en tullutkaan valituksi. Olin ostamassa asuntoa ja minä niin tiesin, että se on minun ja sisustin asunnon mielessäni valmiiksi, olin onnellinen ja varma siitä, että nyt minua lykästi ja sitten kapsahdin katajaan. Muutama viikko sitten olin todella, todella negatiivinen, kiukkuinen, ärsyyntynyt ja jopa ihan raivotar. Ja ta-daa! Sitten yhtenä päivänä sain tietää, että olen voittanut 250 euron shoppailulahjakortin ja että työkuvioni järjestyvät. Että voiko joku nyt selittää minulle, miksi vetovoiman laki ei aina toimikaan?

NIIN KUIN TAHDOTTE IHMISTEN TEKEVÄN TEILLE, TEHKÄÄ TE SAMOIN HEILLE
No miten tämä muka toimii? Huhuu, haloo, milloin minä saan takaisin kaiken sen, mitä olen toisten ihmisten vuoksi tehnyt? Olen välillä ollut kuin loppuun tiristetty sitruuna, antanut itsestäni ihan kaiken ja huomannut, että en olekaan saanut mitään takaisin. Olen auttanut pyyteettömästi, ollut kiva muille ihmisille ja sitten yhtäkkiä jostain tulee ihminen, joka vihaakin minua sydänjuuriaan myöten, vaikka en ole häntä edes aiemmin tavannut. Eihän sen niin pitänyt mennä! Ja olen aina ollut valmis auttamaan toisia, mutta sitten kun itsellä olisi avun tarve, niin eipä löydy kovin montaa ihmistä, jotka olisivat valmiita auttamaan. Odotanko seuraavaa elämää ja karmaa, että se vielä minut joskus palkitsee?

JOKAINEN ON OMAN ONNENSA SEPPÄ
Onko todellakin? Varmasti jollain tavalla. Teemme päätöksiä, jotka vaikuttavat ratkaisevasti loppuelämäämme, mutta kaikki ei ole aina meidän omien valintojemme seurausta. Elämässä tapahtuu nimittäin yllättäviä asioita, jotka tulevat itsemme ulkopuolelta eivätkä johdu mitenkään siitä, mitä me olemme valinneet. Läheisten kuolemat, tulipalot, vakavat sairaudet, potkut... Ulkopuolinen tekijä X voi ilmestyä yhtäkkiä sotkemaan ihan kaiken. Usein vaikuttaa siltä, että tuurilla, onnella, sattumalla, miksi sitä ikinä kutsummekaan, on osuutta asiaan. Ajatellaanpa tyttöä, joka latasi Youtubeen videon, jossa hän puhuu siansaksaa eri kielillä. Hän teki sen huvikseen ja nyt nimi Sara Maria Forsberg on tunnettu Amerikkaa myöten. Kaikki, jotka tekevät videoita, eivät kuitenkaan menesty, vaikka he tekisivät kaiken yhtä hyvin. 

ÄLÄ VALITA, VAAN TEE ASIOILLE JOTAIN
Tätäkään en ole koskaan täysin ymmärtänyt. Sen ymmärrän, että jatkuva asioista valittaminen ei ole hedelmällistä ja jos asioille on olemassa ratkaisu ja jos tilannetta voi muuttaa paremmaksi, niin silloin pitäisi keskittyä käyttämään energia siihen eikä valittamiseen. Mutta entäpä jos tilannetta ei voi muuttaa? Saako sitten valittaa? Vai pitääkö silloinkin olla vain valittamatta? Koska elämässä on sellaisia asioita, jotka eivät ikinä muutu miksikään. Pitkäaikaiset sairaudet, läheisten sairaudet, vammainen lapsi jne... Omasta elämästä voisi olla esimerkkinä vatsavaivani. Niitä on ja tulee aina olemaan. Amen. Ruokavaliolla ja elämäntavoilla voin vaikuttaa paljonkin, mutta joskus kipu on niin sietämätöntä ja vaivat vaikeuttavat elämääni niin paljon, että sitä on vaikeaa kestää ja silloin tekee mieli sanoa ihan ääneen, että masu on pipi. Ja sitten joku tokaisee, että älä valita. Juu, kiitos empatiasta. Että minäpä pistän tulikuuman sukkapuikon sinun vatsaasi ja virkkaan suolistasi patalapun ja sanon, että älä valita! Kehotus olla valittamatta vaikuttaa vähän kohtuuttomalta. Kuka sen määrittelee, että mistä saa valittaa? Mikä on valittamista? Onko se valittamista, että kroonisesti sairas haluaa kertoa ihmisille sairaudestaan? Joidenkin mielestä on, sen olen itse kokenut. Saako valittaa, jos on flunssaa? Jos lapsi on sairaana? Jos iho paloi auringossa ja on nyt kipeä? Jos ei saanut hakemaansa työpaikkaa?

PYSTYT MIHIN VAIN, JOS USKOT NIIN
Aina kyse ei ole uskosta. Tämän sain karvaasti huomata, kun kurottelin laittamaan makuuhuoneen verhoja. Uskoin, että yletän ja että vatsassani olevat kiinnikkeet joustaisivat sen verran, että venyn vielä ja vielä... En venynyt vaan rojahdin kivusta ulvoen sängylle. En tiedä, repesikö jokin kiinnike vai venyikö vaan pahasti, mutta kipu oli helvetillinen ja se myös jatkui pitkään. Ei auttanut usko, ei! Mielestäni tämä sanonta on huono siinä mielessä, että jos ihminen ei saavuta jotain, niin sittenkö hän ei ole uskonut tarpeeksi? Että jos joku ei ole saanut työpaikkaa, niin hän ei uskonut riittävästi itseensä? Voihan se toki niinkin olla, mutta en kykene ajattelemaan, että se menisi aina noin. Koska minäkin olen ladannut uskoni 100 %: sesti johonkin asiaan eikä se ole tapahtunut ja kun joku tulee sanomaan, että sinä et vain uskonut tarpeeksi, niin silloin menetän viimeisenkin uskonrippeeni, sillä en tiedä enää, miten paljon enemmän olisin voinut enää uskoa. Usko ei myöskään auta minua saamaan asuntolainaa eikä paranna sairauksia. 

ÄLÄ MIETI VAAN TOIMI
"Mä mietin ehkä liikaa, kun mun pitäis elää vain, ehkä syntymässä sielun liian rikkinäisen sain" laulaa Anna Erikson ja kuten tuolla alussa kerroin, olen yli-innokas miettimään asioita. Minua on usein neuvottu tekemään asioita ja olemaan miettimättä. Se on vaikeaa, mutta olen niin tehnyt. Tosin eipä se ole mitään hyödyttänyt, sillä kuitenkin on tullut se kuuluisa tekijä X ja siinä vaiheessa on ollut ihan sama, olenko pähkäillyt pääni puhki vai en, koska asiat eivät ole onnistuneet ja vaikuttaa siltä, että muidne elämässä noita x-tekijöitä ei ole niin paljon kuin minun elämässäni, jossa on myös aina tekijät Y, Z, ja Ö, jotka sekoittavat pakkaani, vaikka kuinka toimisin tomerasti ja ajattelematta.

'''''''''''''''''''''''''''

Ymmärrän kyllä, että edellämainitut lauseet ovat osa ihan normaalia kanssakäymistä ja on kuitenkin kiva, että ihmiset edes sanovat jotain ja yrittävät olla empaattisia. Epäempaattisuutta olenkin kohdannut liian paljon. Sorrun itsekin joskus käyttämään noita kliseisiä lauseita, mutta yleensä yritän sanoa jotain persoonallisempaa ja henkilökohtaisempaa ja nähdä asiat kyseisen henkilön näkökulmasta. Ihmiset, jotka ymmärtävät elämää syvemmin ja jotka ymmärtävät minua/sinua, osaavat valita juuri oikeat sanat ilman kliseitäkin.

Kommentit

  1. Jälleen kerran: täysin samaa mieltä! ite sorrun noihin joskus, jos en vaan saa päästä puristettua fiksumpaa ja haluan sanoa jotain. MUTTa yritän aina mainita, ett tää on klisee ja älä ymmärrä väärin ja lässyn lässyn =) Ite oon huomannu, ett toisten sanomana se "klisee" lohduttaa ja toisten vi**ttaa!
    Sirkkahan se taas kommentoi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman allekirjoitustasikin olisin tunnistanut sinut :D

      Totta, voi olla kaksi ihmistä, jotka sanovat samat asiat, mutta toisen sanomana sen ottaa eri tavalla.

      Kun olin sairas, niin monet sanoivat, että kyllä kaikki järjestyy ja toki ymmärrän, että minua haluttiin lohduttaa ja tsempata. Mutta ne tsemppaukset ei ole jääneet mieleen vaan esim. se, että eräs nimeltämainitsematon :) henkilö sanoi oireistani kuultuaan, että "se on kuin olisi huonolla tripillä" ja se merkitsi minulle paljon enemmän kuin kaikki kliseiset lohduttamiset. Ja eräässä vaikeassa tilanteessa kuulin paljon sitä, että kyllä sinä saat asiat hoidettua blaablaa. Ei lohduttanut hirveästi, mutta sen sijaan sain voimaa siitä, että muutama työkaveri katsoi minua syvälle silmiin, oli AIDOSTI kiinnostunut tilanteestani ja tunteistani ja he sanoivat, että ovat valmiit myös auttamaan. Joskus voisin kirjoittaa kaikesta siitä, mikä minua on matkan varrella auttanut :)

      Poista
  2. Kiitos kaikesta. Näemme tuonpuoleisessa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista :)