keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kesän ahaa-elämykset: ei enää selityksiä eikä ajanhaaskaamista! Piste.

Minulle elämä on oppimista. Olen täällä kauniilla planeetalla siksi, että oppisin uutta ja kehittyisin henkisesti. Elämä on minulle jatkuva prosessi ja jos käy niin, että olen rauhallinen ja suht' tasapainossa, niin silloin tulee jokin tekijä, joka laukaisee hillittömän kriisin tai pakottavan ajatusmylläkän. Tämä kesä on ollut minulle tasapainoisuuden tyven ja minulla on ollut aikaa pohtia asioita ja toisaalta olen antanut itselleni luvan olla  myös vatvomatta. Asiat hautuvat kyllä, ne kypsyvät kuin marjat, jotka aikanaan ovat mehukkaita ja valmiita poimittavaksi. Olen tämän kesän aikana ottanut jopa isoja harppauksia suhtautumisessa elämään ja itseeni ja poiminut marjoja elämäni ämpäriin.

Barcelonan reissulla monet asiat ikään kuin loksahtivat paikalleen ja jumalattomassa flowssa ja äärettömän itsevarmuuden tilassa koin monia ahaa-elämyksiä asioista, joita olen pohtinut toki aiemminkin. Apunani oli tietysti ihminen, joka jakaa samanlaisen maailmankatsomuksen ja ymmärtää minua sekä tukee kaikkia hyviä ja kehittäviä puolia minussa ja kun on yötä päivää yhdessä koko reissun ajan, niin on aikaa puhuakin. Vaikka yleensä olen sitä mieltä, että puhuminen ei auta hittojakaan, niin joskus puhumisen avulla saa kerättyä asioita paremmin pakettiin kuin yksin pähkäillessä. Kesän 2014 suurimmat oivallukseni ja valaistumisaatteeni tulevat tässä:

1) I am what I am

Tätä olen toistanut itselleni siitä asti, kun kuulin Doro Peschin I am what I am -kappaleen noin 25 vuotta sitten. Muutama vuosikymmen menikin sitten asian sisäistämiseen... Minua on dissattu paljon ja olen kohdannut liikaa ihmisiä, joiden suhtautuminen ei ole ollut hyväksi itsetunnolleni enkä ole ollut riittävän vahva vastustamaan heitä. Nyt olen ja aion olla tismalleen se, mitä olen ja miellyttää ainoastaan itseäni. Tämä koskee niin henkistä kuin ulkoistakin puolta.

Barcelonassa tajusin, miten kieroutunut meidän suomalaisten kauneuskäsitys on. Barcelonetan rannalla lojui kaikenkokoisia, -ikäisiä ja -näköisiä ihmisiä ja kukaan, ei kukaan tuijottanut toisia! Ei edes minua, joka olin auringossa oleskelusta huolimatta maailmankaikkeuden valkoisin olio varmaan koko Espanjassa. Kroppani ei ole treenattu ja kun leväytin muhkean pehvani ja  runsaat vatsamakkarani pyyhkeen päälle, niin en ajatellut, että olisin jotenkin ruma tai kelpaamaton, tuo tunne kun minulle tulee Suomessa hyvin usein. Suomessa en ole ilennyt mennä yleiselle rannalle lähes kahteenkymmeneen vuoteen, koska itsetuntoni ei ole kestänyt timmien ja ruskettuneiden Elixia-tyttöjen ja sporttipoikien halveksuvia katseita ja onpa minulle joskus läskimahastani huomautettukin. Barcelonassa ihmiset kantoivat kehonsa ylpeydellä ja mieleeni jäi erityisesti se nainen, joka nousi merestä arpinen ja roikkuva vatsa bikinihousujen reunan päällä löllyen. Se oli koko rannan kaunein vatsa, sillä sen suojissa oli vain vähän aikaa sitten kannettu vauvaa.

Toki "vika" on minun korvieni välissä, sillä minun pitäisi olla välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat, mutta sori vaan, kun en ole siihen kyennyt - kaikilla ei ole kovaa kuorta. Sitten aloin miettiä, että onko "vika" sittenkään minussa vai tässä yhteiskunnassa, jossa on niin saatanan vaikeaa hyväksyä ihmistä juuri sellaisena kuin hän on. 

2) Elämäni on ollut erittäin rankkaa

En kerää empatiaa, sympatiaa enkä sääliä sanomalla tämän vihdoin ääneen. En myöskään liioittele enkä halua korostaa elämäni vaikeutta, mutta kun se nyt vaan sattuu olemaan fakta, että kaikki ihmiset eivät ole kasvaneet pumpulissa. Olen viime aikoina osannut asettaa elämäni järkevään kehykseen ja tajunnut, että olen selvinnyt ihan kamalista ja traagisista asioista ja koen, että yhdelläkään ihmisellä tässä maailmassa ei ole oikeutta tulla sanomaan minulle sitä, että saanko olla masentunut tai negatiivinen. Minulla on siihen oikeus, koska elämäni on aina ollut tätä: 

a) Joku on ollut aina joko sairas tai kuollut, tappanut itsensä tai jonkun toisen tai ainakin harkinnut sellaista.
b) Arkipäiviäni varjostavat erilaiset raskaat riippakivet, jotka vaikeuttavat tavallisia arjen toimintoja. Esimerkiksi sisäilmasairaus ja krooniset vatsaongelmat.
c) Tekijät X, Y ja Z. Eli vaikka se, että Kela laittaa opintotukihakemuksen väärään pinoon ja olen siksi 4 graduntekokuukautta ilman rahaa tai se, että vuokra-asunto myydään alta.

Jo pelkästään yksi edellämainituista kohdista riittäisi suistamaan ihmisen raiteiltaan, mutta minä olen taiteillut jatkuvasti noiden kolmen eri kohdan kanssa. Juujuu, jokaisen ongelmat ovat henkilökohtaisia eikä vastoinkäymisiä pidä verrata. Se ei ole tarkoituskaan vaan se, että olen vihdoin oivaltanut, että ei ole ihmekään, että minulla on ollut vaikeuksia oman jaksamiseni ja elämänhallinnan kanssa.

Tietenkään menneisyys ei saisi määritellä minua, mutta mikäs minua määrittelee, jos ei ne asiat, joita olen kokenut? Ilman kokemuksiani minä en olisi minä. Sanotaan, että vaikeudet vahvistavat. Jollakin tasolla niin onkin, mutta jatkuvat vaikeudet nakertavat väistämättä elämänuskoa ja innostuneisuutta. On eri asia olla kokenut kymmenen pettymystä kuin vain yhden. Elämäni on ollut kohtuuttoman haastavaa, mutta se ei tarkoita, että se tulevaisuudessa olisi ja kaikesta huolimatta jaksan uskoa, että elämällä on hyvääkin tarjottavaa. Toki minulla on aina ollut katto pään päällä, on ollut lämpimiä vaatteita jne., mutta niin on monella muullakin eikä heillä ole ollut kivikkoista polkua kuljettavanaan.

3) En tuhlaa aikaani ihmisiin, jotka eivät ymmärrä minua

Nyt saa luvan loppua kaikki selitykset, sillä olen joutunut selittelemään ihan liian paljon. Toki tiedän, että esimerkiksi se, että en juo kahvia enkä alkoholia, herättää kummastusta ja voin kyllä kertoa, mistä nämä "oudot" valintani johtuvat. Mutta se on pikkuisen eri asia kuin se, että toisille ihmisille joutuu väen vängällä perustelemaan omia valintojaan, arvojaan ja mielipiteitään. On pelkkää energianhaaskausta ja ajanhukkaa edes lähteä väittelemään ihmisten kanssa, joilla on suppea maailmankatsomus tai joilla ei ole edes halua ymmärtää. En tietenkään halua, että kaikki ihmiset ovat kanssani samaa mieltä, sillä sekin olisi tylsää. Tuoreet näkökulmat ovat tarpeen, mutta on olemassa ihmisiä, jotka eivät ymmärrä minua, vaikka vääntäisin rautalangasta ja heidät aion jatkossa kylmänviileästi vain jättää omaan arvoonsa.

4) En välitä muiden mielipiteistä

Tämä voisi kuulua kohtaan 1, mutta siitä olisi tullut liian pitkä ja tämä on niin tärkeä juttu, että tein siitä oman kohdan. Olen niiiiin kyllästynyt kuulemaan kaikenlaisia määritelmiä siitä, mitä ihminen voi tehdä ja mitä ei. Periaatteeni on se, että ketään ei saa loukata ja kaikkea täytyy kunnioittaa, mutta vain nuo kaksi asiaa saavat minua enää rajoittaa. Ei mikään muu. Meillä on vain yksi tällainen elämä ja jos nyt en tee niitä asioita, joihin on sydämen palo, niin milloinkas sitten? 

Ei meidän tarvitse tehdä mitään ihmeellistä vaan elää niin, että olisimme rehellisiä itsellemme ja tekisimme tismalleen niin kuin itse tahdomme. Kun huomaan ajattelevani lausetta "Mitähän ihmiset tästä ajattelevat", niin aion hylätä tuon ajatuksen ja tehdä juuri niin kuin itse tahdon. "Tekisi mieli laittaa kirkkaanpunaista huulipunaa, mutta ei sitä oikein kehtaa...", "Turkoosit housut olisi kivat, mutta otan nämä mustat, ettei vaan herätä liikaa huomiota..." Tunnistatteko ajatuskuvion? Luulisin niin.

Toisille tämäkin asia on itsestäänselvyys, sillä toisilla on ollut helpompi elämä ja vähemmän ilkeilijöitä elämässään, mutta minulle tämä on iso juttu, johon olen kasvanut ja kehittynyt. Kuinka usein jätämmekään jotain tekemättä vain siksi, koska pelkäämme muiden reaktioita? Niinpä. Joskus on kivaa nauttia kadulla eväitä ja olla piittaamatta siitä, mitä ohikulkijat tuumaavat.

5) Säteile

Riittääkö tämä kuva kertomaan, mitä tarkoitan? 
Varmuuden vuoksi on syytä selostaa, mitä säteilyllä tarkoitan. "Ole se valo, joka olet", on ollut mottoni, mutta kun sataa räntää ja loskaa ja arki ja vastoinkäymiset vetävät minut syvään mustaan pyörteeseen, niin en jaksa säteillä ympärilleni iloa. Helppoa se on kuulkaa säteillä etelän lämmössä, kun mihinkään ruuminosaani ei koske, kun edessä on lautasellinen herkullista pastaa ja päällä ihana mekko. Mutta voisinko, voisinko mitenkään yrittää säteillä muissakin olosuhteissa ja etenkin silloin, kun arjen karut realiteetit minua olan takaa mäiskivät? Voisin. Tosin en voi pakottaa itseäni säteilemään 24/7, sillä murheet kuuluvat elämään eikä aina voi eikä tarvitse olla valoisa. Jatkossa aion kuitenkin yrittää säteillä enemmän ja tuoda ympärilleni iloa ja valoa. Jokaisen mutrusuun päätettävissä on sitten, ottaako säteilyäni vastaan.

6) Suomi on nuiva ja ahdasmielinen maa

Olen ilmeisesti syntynyt väärään maahan. Meillä suomalaisilla on jokin ihmeellinen käsitys, että meillä on asiat niin paljon paremmin kuin muilla. Monet asiat ovatkin, mutta kyllä sitä muuallakin eletään ihan tavallista arki- ja perhe-elämää ja vieläpä ilman kansallista depressiota. Ajattelen välillä, että tämän maan ahdas ja nuiva henkinen ilmapiiri näivettää minut hengiltä ja mielessäni pyörii usein ajatus siitä, että saattaisin viihtyä jossain muualla paremmin. Paikassa, jossa on iloisempi ja avoimempi ilmapiiri. En ole asunut koskaan ulkomailla enkä ole siis saanut kunnollista kosketusta arkeen ja minulle on sanottu, että toki sitä kohtaisi ongelmia samalla tavalla siellä kuin täälläkin ja tottahan se varmaan onkin. Lyhyellä lomamatkalla voi olla hauskaa siksi, että sitä elää kuin viimeistä päivää, mutta jos muuttaisi pidemmäksi aikaa muualle, niin elämä ei ehkä olisikaan niin ihanaa... Meidät on aivopesty siihen, että ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen, mutta entäs jos se onkin? Entäs jos jossain muualla olisin jopa fyysisesti terveempi? 

Suomalaiset vetoavat yleensä siihen, että kansanluonteemme on hiljainen ja vetäytyvä. Mutta kun minä en ole hiljainen ja vetäytyvä, niin minun on välillä vähän vaikeaa sopeutua porukkaan. Minä haluan la dolce vitaa enkä sitä, että pälyilen Risman pihalla ihmisiä, jotka laahustavat tuulipuvussa tai legginseissä suupielet alaspäin! Ja meillä kun on kylmää ja pimeää, niin on ymmärrettävää, että se vetää mielen matalaksi. Ymmärrän kyllä, kun itsekin olen kaamosmasentuva, mutta juuri siksi olen alkanut pohtia, että tämä ei ole ehkä sopiva asuinpaikka minulle.

Barcelonassa käytiin vähän bilettämässä ja voin täysin rehellisesti sanoa, että minulla ei koskaan ole ollut baarissa niin turvallinen ja onnellinen olo. Ihmiset antoivat tietä, minun ei tarvinnut pelätä, että joku kaataa juomat päälleni tai että joku käy kopeloimaan. Kaikki olivat kuin ystäviä keskenään, ketään ei mulkoiltu ja fiilis oli niin positiivinen ja energinen, etten ole Suomessa ikinä sellaista kohdannut. Kyllä tuollainen kokemus pistää kaikkien muiden vastaavien kokemusteni ohella miettimään, että mikä tässä maassa on vikana. Ja kun reissussa kohtasin pystyynkuolleita, huumorintajuttomia suomalaisia, niin väkisinkin sitä mietti, että aionko todella palata maahan, jonka asukkaat saavat minut ahdistumaan. Palasin toki, koska lentolippu oli ostettu eikä tuhkapilveäkään ilmaantunut. Tässä tuli nyt ihan lyhyesti aiheesta, josta voisin kirjoittaa enemmänkin.

7) Downshiftaa

Ihan helkatin ärsyttävä trenditermi, mutta jonka sisältö käy selväksi heti. Minua pidetään suorittajatyyppinä, mutta kertokaapa minulle, mikä on pelkästään sitä, että ihminen on ollut lapsesta asti aktiivinen persoona ja mikä on taas suorittamista? Minä en ole ikinä ollut mikään sohvalla löhöäjä enkä pitkään koisija, mutta levätäkin kyllä osaan. Elämäni on ollut viime vuosina kiireistä siksi, että olen ollut sairas ja pelkkien arkiasioiden hoitaminen on vaatinut liikaa aikaa ja voimavaroja ja monet asiat ovat jääneet tekemättä ja kun on ollut terveempi hetki, niin hommat on pitänyt hoitaa alta pois. Työpaikalla on ollut aina jotain ekstrahommaa eikä edes sellaista, mihin olisin itse ilmoittautunut vaan mihin minut on määrätty. Minulla on myös harrastuksia ja on paljon kaikkea kivaa, mitä haluaisin tehdä, mutta tiedän, että vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja enkä halua väsyttää itseäni järjettömällä touhottamisella. 

Suorituskeskeinen yhteiskuntamme ei kylläkään kannusta siihen, että kävisin vain töissä ja vapaa-ajalla pitäisin hauskaa. Pitäisi olla hienon kuuloisia harrastuksia, jokin suuri projekti tai ihan mitä vaan, jolla täyttää tyhjät tunnit. Koska olen innokas osallistumaan ja kiinnostunut monista eri asioista, niin ajaudun helposti vetämään projekteja tai löydän itseni jostain suunnittelutyöryhmästä. Jatkossa aion olla innokas käyttämään sanaa "ei" ja sen sijaan, että ilmoittaudun johonkin toimikuntaan, aion käyttää enemmän aikaa itseeni ja kaikkeen sellaiseen, mitä vain suurella intohimolla tahdon tehdä.
_________________________________________________________________________________

Olenko minä ainoa, joka pohtii elämää ja asioita tällä tavalla? Olisi kiva kuulla, jos joku muukin pyörittelee mielessään syntyjä syviä!

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Ihania ja trendikkäitä Barcelona-shoppailuja ja arvonnan voittaja

Hola! 

Terveisiä Barcelonasta! Palasin sieltä jo lauantaina, mutta jet lag ja lomanjälkeinen uupumus on ollut niin raju, että kykenin blogeilemaan vasta nyt. En uskalla luvata Barcelona-turistipostausta, vaikka sellainen olisikin hauska tehdä ja kaupunkiin matkaaville myös tarpeellinen. Kunhan saisin kaikista noin kuudestasadasta kuvasta valittua blogiin sopivimmat... 

Lyhyesti voin kertoa, että rrrrrakastuin kaupunkiin ihan kympillä ja koko sydämestäni - Barcelonaa täydellisempää lomakohdetta ei voi minulle olla! Kaunista arkkitehtuuria, kulttuuria, shoppailua, hyvää ruokaa ja herkkuja, mm. gelatoa, silmänruokaa, biletystä, biitsiä, helppoa liikkumista sekä rentoa elämänmenoa... Arvatkaa vaan oliko suuri ahdistus lähteä paluulennolle? Muuten olin koko loman henkisesti tasapainossa ja flow-tilassa, mutta lähtöpäivän aamuna liimauduin hotellihuoneen tummanturkoosia seinää vasten kädet levälläni. Ystäväni tuli kylppäristä ja arveli minun tekevän jotain energiajuttuja ja kysyi, että mitä teen. "Olen gekko", vastasin. Barcelonassa on paljon Antoni Gaudin arkkitehtuuria, johon kuuluu gekot ja matkamuistomyymälät olivatkin täynnä gekkoaiheista tavaraa. Ahdistuin vakavasti kotiinlähdöstä ja kuvittelin olevani gekko. Tarrauduin lajityypillisesti pystypintoihin ja jos joku yritti lähestyä, niin päästin varoitusäänen. Jos olisin ihan hiljaa ollut gekkona, niin kukaan ei olisi huomannut minua ja olisin voinut vaivihkaa jäädä hotelliin tai vaikka Parc Güell -puistoon, jossa gekkoiluni pääsi valloilleen. 

Nyt en jorise enempää reissusta, mutta esittelen iloisena huippuostokset. Olen ollut niin askeettisen ekologinen ja eettinen, että en ole kurjassakaan elämäntilanteessa ja ahdistuksessa ostanut itselleni mitään ekstrakivaa, en leikkokukkia, en keksejä, en kynsilakkoja, en kynttilöitä, en mitään sellaista pientä piristystä, mitä naiset yleensä ostavat ja päätin, että nyt pistän elämän risaiseksi, kun kerrankin satun löytämään jotain juuri sellaista, mistä pidän ja mitä ei Suomen tylsistä valikoimista löydy. Barcelonassa voisi shoppailla itsensä vararikkoon pelkissä edullisissakin kaupoissa, sillä kivoja tavaroita on niin paljon. Olen kuitenkin sisäistänyt sen, että minun ei tarvitse omistaa kaikkia maailman tavaroita ollakseni onnellinen. Mutta voi pojat, miten onnellinen voi ollakaan, kun löytää jotain huippuihanaa huippuhalvalla ja voi ostaa jotain vähän hömpötystäkin ja löytää nimenomaan omaan tyyliin täydellisesti sopivia juttuja.

Barcelonan kaltaisessa kaupungissa sekoaa helposti tavaroiden ihanuudesta ja paljoudesta ja tulee valinnanvaikeus, mutta ihmeesti sitä löytää aina ne helmet... Löysimme erään pikkukaupan, jossa myytiin niin ihania kenkiä, että menin aluksi sekaisin, mutta sain kuitenkin valittua vain kahdet kengät enkä ostanut koko kauppaa tyhjäksi. Hintaa kaksille kengille ja laukulle tuli alle nelkyt egee! Säästöä, säästöä! Minulla ei ole yksiäkään kauniita kesäkenkiä, on vain peruskorkkareita, älyttömiä korkkareita ja lättäpohjasandaaleita ja nämä helmikoristeiset sandaletit tulee varmaan käytettyä puhki. Mangosta ja Zarasta en ole ikinä löytänyt mitään, mutta nyt Mangosta löytyi kympillä vyö, joka sopii erinomaisesti erääseen mekkoon. Pöllöriipus oli viiden euron heräteostos eräästä korukaupasta. Urban Decay Naked3 -meikkipaletti oli myös heräteostos. Sephorasta sen bongasin ja rakastuin sävyihin heti. Se ei ole ekoa eikä luomua, mutta voi jukupätkä, miten ihanan silmämeikin sillä saa helposti ja olenkin mielestäni viime päivinä näyttänyt entistäkin kauniimmalta uuden silmämeikin ansiosta. Toppeja ja paitoja ja myös mekkoja olisi löytynyt vaikka hurumykket, mutta ostin vain yhden paidan ja yhden topin. Vaaleanpunainen Barcelona-paita on mukava matkamuisto ja vähän erilainen paita kuin tavallisista souvenir shopeista ja Be free -teksti kertoo vähän loman sisällöstä... Siitäkin saisi oman postauksen, ehkä minun pitää aloittaa blogissa kokonainen Barcelona-sarja!

Edellisessä postauksessa oli arvonta, johon osallistui jopa 2 lukijaa. Mutta koska olen sanani mittainen nainen, niin pidin lupaukseni ja suoritin arvonnan. Perinteisen, suljetun, virallisen valvojan läsnäollessa suoritetun lippulappuäänestyksen voittajaksi selviytyi Vaaleanpunainen pörröhaalari ruokatahroilla -blogia kirjoittava HuggyHare! Palkinnoksi saat tuliaisen Barcelonasta eli gaudimaisen gekkomagneetin. Ostin itsellekin tuollaisen ja se koristaa nyt jääkaappini ovea. Onnea voittajalle! Laitathan meiliini nainentummissa@gmail.com  osoitetietosi, niin laitan sinulle gekkopostia :)

Olen nyt lusmuillut täysin koko elämäni kanssa pari viime päivää ja ollut ahdistunut arjestani, mutta nyt kun tässä kirjoittelen, niin ihan kivaahan tämä tällainen arkinen puuhastelu on ja mielessä on niin monta aihetta, että palaan blogin pariin jo hyvin pian... Ehkä Barcelona-aiheella tai sitten jollain muulla...

Terkuin,
helteistä nauttiva gekko

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kesäkuva-arvoitus eli blogiarvontaa...

Kuva välittäköön tämän viikon fiilikset! Vähän kosmetiikkapainotteinenhan kuvasta tuli, mutta halusin hehkuttaa uutta kesämekkoani, jonka hankin Muodin Satamasta. Mekkoon kuulunut vyö oli liian lyhyt, joten vaihdoin siihen naruvyön. Hehkutan myös paria uutta meikkiostostani. Laveran luomivärissä on minulle erikoinen sävy, Precious Gold, mutta olen aina vaan enemmän ihastunut kullan ja etenkin lämpimän kullan sävyihin ja nythän ne ovat kesämeikeissä muotiakin. Benecosin poskipuna on huippulöytö, ei maksanut montaa euroa ja antaa ihanan luonnollisen sävyn poskille. Lavera ja Benecos ovat siis luonnonkosmetiikkaa, hyväksihavaittua ja ihoystävällistä ja myös kestävää. Lumenen kynsilakka oli kompromissiostos, koska en löytänyt vastaavan sävyistä ekolakkaa, mutta tässä lakassa ei ole formaldehydejä, vaikka toki muita myrkkyjä on... Mutta menköön tämän kerran! Korvikset ovat Snö of Swedenin ja niitä olen käyttänyt paljon. Etsin jo viime kesänä tuollaisia korviksia, mutta ne olivat joka paikasta loppu ja ihmettelin, että miksi. Syy selvisi, kun vahingossa bongasin kuvan herttuatar Catherinesta, jolla killui korvissaan vaaleanäsvyiset pisarakorvikset. Nuo ovat ehdottomasti olleet suosikkikorvikseni, mutta olen taas muistanut, että rihkama on ärsyttävää, koska korupinnoite kuluu niin äkkiä. Etualalla näkyvä rannekoru on Oriflamelta ja se onkin kesäkoruni numero yksi. Salvatore Ferragamon tuoksu on kestosuosikkini ja minipullo sopii hyvin tämän viikon teemaan, kuten myös aurinkolasit... Joko joku arvaa, mistä on kyse? 

Kaikkien arvauskommentin jättäneiden kesken arvon pienen kuvan teemaan liittyvän yllärin! Voit osallistua arvontaan kirjoittamalla arvauksesi siitä, mihin tämän viikon teema mahtaa liittyä ja kirjoitathan myös nimesi ja meiliosoitteesi, jotta osaan ottaa voiton sattuessa yhteyttä. Jos et halua osallistua julkisesti, niin voit osallistua arvontaan myös sähköpostilla osoitteessa nainentummissa@gmail.com. Arvontaan voit osallistua 26.7. saakka. Onnea arvontaan ja rentoja kesäpäiviä!

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Tämän kesämpää ei tule, joten nauti nyt!

Lomalomalomalomaloma... Ai mikä? No looooomaaaaaa! Ja mieletön lomafiilis! Vähän sellainen kuin lapsena, kun heinäkuu tuntui loputtoman pitkältä, kun ei ollut mitään pakollista tekemistä, kun meni sinne, mihin nokka näytti ja pyörän renkaat vei. Kun elokuu ja koulun alkaminen tuntui olevan niin pitkän ajan päässä, että sitä ei tarvinnut edes ajatella, kun päivät täyttyivät lämmöstä ja ilosta. 

Minulla on ollut ihan satumaisen upeita lomapäiviä (ja -öitä ;). Jonkun mielestä se, mitä minä luokittelen satumaiseksi, voi olla ihan tavallista ja tylsää, mutta minulle ei. Suhtaudun elämään seikkailuna ja joka päivä käykin niin, että yllätän itseni ja löydän itseni jostain sellaisesta paikasta, mihin en ollut edes suunnitellut meneväni. Monet pienetkin jutut elämässäni tuntuvat ihan huisin huipuilta! Viime perjantai oli yksi kesän parhaimmista päivistä jo aamusta alkaen. Päivän aikana oli sopivasti kaikkea ihkua ja vähän spesiaaliakin, kuten terassilla syöminen, mutta myös arjen juttuja. Sain vihdoin vietyä pyörän huoltoon, sehän piti viedä jo tammikuussa... Sain myös kuvattua nettikirppikselle kamaa ja hoidettua pari muutakin ärsyttävää rästijuttua pois ja olo keveneekin kummasti, kun tuollaiset asiat lähtevät pois mieltä kuormittamasta. Perjantai-iltana säntäsin äkkiä liikkeelle, sillä muistin, että olen unohtanut lotota, mutta sitten kuulin, että on vasta perjantai, ei lauantai. Olin hämmästynyt, mutta riemuinen, koska tajusin, että jos perjantai oli tuntunut lauantailta, niin sittenhän minulla olisi tavallaan kaksi lauantaita peräkkäin! Mieletöntä. Tuollainen päiväsekoilu kertoo myös siitä, että sana kalenteri ja aikataulut on painuneet unholaan.

Eilen käytiin erittäin ex tempore piknikillä Alban rannassa. Etsimme varjoisan paikan ja vaikka helteistä pidänkin, niin eilen oli tukalan kuumaa ja illalla tulikin ukkoskuuro. Varjossa oli mukavaa istua, oli sopivan lämmintä ja ruoka maistui paremmin kuin auringon paahteessa. Ja vaikka en mikään lässyilijä olekaan, niin täytyy tunnustaa, että onhan se aika romanttistakin istua suuren puun varjossa ja nautiskella elämän antimista.

Eväänä oli ruokaisaa salaattia ja miten hyvältä se maistuikaan ulkoilmassa! Juomapullossa on maitoa ja vinkki vitosena voin kertoa, että smoothie-pullot on aika käteviä muovittomia vaihtoehtoja kaikenlaisten nestemäisten juttujen pakkaamiseen.

Melkein kaikilla taitaa olla jokin iLaite, josta kuunnellaan musiikkia, luetaan uutisia ja päivitetään reaaliajassa kuvia. Minulla ei nykyaikaisia vekottimia ole, mutta onpahan aika pähee ankkaradio! Päätä kääntämällä saa virran päälle ja volyymia säädettyä ja pyrstöstä valitaan kanavat. Erinomainen kuuluvuus ja toimivuus. Tosin kun piknikkaverini ankan laukustani bongasi, niin hän ei heti hoksannut, että se on radio. Hän ajatteli, että olen ottanut yhden kylppärissä olevista ankoistani mukaan uitellakseni sitä järvessä... Siis daa, minäkö tekisin niin?

Pelkkää muovilintua ei tarvinnut ihailla, sillä meitä lähestyi pari uteliasta ja ruokaa kerjäävä sorsaa. Suloisia kavereita ja melkoisen rohkeita!

Oloni on ollut viime päivinä aivan ihmeellisen rento ja seesteinen ja olen todella nauttinut. Joka päivä mielessäni on käynyt ajatus, että tämän kesämpää ei tule eikä yhtään hetkeä tästä kesästä saa koskaan takaisin. Siksi vaatehuoneeni on järjestämättä, matot pesemättä ja keittiön kaapit siivoamatta. Nuo hommat ehtii tehdä syksylläkin, kun sataa vettä ja on pakotettu olemaan sisätiloissa. Kesäpäivät on tarkoitettu fiilistelyyn ja kaikkeen hauskaan!
Mekko Vila
Koru Anna Gavrilenko
Hattu Sokokselta
Kassi Pienikamarista
Tämä lomaoloni on sellainen, jonka toivon jatkuvan pitkään ja antavan voimia syksyn ja talven varalle. Uskon, että ex tempore -jutut, nautinnolliset hetket, ilo ja onni, hauskat ja pöllöt jutut, pikku puuhastelu ja puuhastelemattomuus ovat sellaisia asioita, jotka lataavat akkuja tehokkaasti. Toivon, että kaikki lomalaiset saavuttaisivat tällaisen olotilan!

Toivottelen kaikille rentouttavia kesäpäiviä!

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Eteläranskalainen maalaissalaatti

Käytiin tänään syömässä Huviretkessä ja olipas ihanaa nauttia ruoasta terassilla! Harvinaista herkkua meikäläiselle. Söin broilerileivän, jonka tykötarpeena oli samettista ja täydellistä valkosipuli-bearnaisekastiketta, salaattia ja marinoituja punasipuleita. Oikein mainio annos ja salaatissa oli jokin niin ihan sitruunan maku, että en tiedä, mistä se oikein oli peräisin. Voisin aina syödä tuollaista sitruunallista salaattia, sillä joskus kaiken vihreän puputtaminen alkaa vähän turruttamaan. Kun ruokalistaa lueskelin, niin mietin, että onko järkeä mennä syömään salaattia ravintolaan. Salaatti kun on aika edullista ja kotonakin voi valmistaa vaikka minkälaisia ruokaisia versioita. Viikonloppuna tein yhdenlaista simppeliä salaattia, joka sai nimen "eteläranskalainen maalaissalaatti", kun isäni sattui kysymään, että mikäs tämän nimi onkaan. En tiedä, mistä tuon eteläranskalaisuuden tempaisin, mutta se kuulostaa hienolta! Ainekset ovat yksinkertaiset, salaatti on ruokaisaa ja todella täyttävää ja leivän kera tarjoiltuna sopii arkeen ja illanistujaisiinkin.

Eteläranskalainen maalaissalaatti

keitettyjä kananmunia
fetajuustoa
pekonia
tomaattia
kurkkua
salaattia
sipulinvarsia



Onko joku muukin salaattien ystävä? Monesti kuulee sanottavan, että salaatti ei ole kunnon ruokaa, mutta ehkä sanojalla ei ole sitten käsitystä siitä, että salaatissa voi olla muutakin kuin pupunherkkuosastoa...

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Helppo mansikkakakku neljästä elementistä

Tein vanhempieni luona (en nykyisin näköjään muualla leivokaan kuin siellä) äkkipikaisen mansikkakakun aineista, joita satuin löytämään. Yleensä pyrin siihen, että ohjeeni ovat oppikirjamaisen selkeitä ja yksityiskohtaisia, mutta tähän kakkuun minulla ei ole mitään kummempaa ohjetta. Murotaikinan perusohjeita löytyy netistä ja jos kermavaahtoa ei osaa vatkata, niin sitten on paras jättää kokkailut sikseen. Kannattaa etsiä sellainen taikinaohje, jossa margariinin määrä on noin 200 grammaa, niin saa paksun ja halkaistavan pohjan. Paistoin taikinan irtopohjavuoassa ja leikkasin pohjan jäähtyneenä kahtia. Väliin ja päälle laitoin kermavaahtoa ja mansikoita ja pinnalle sulatin kuorrutteeksi suklaata. Kakku kannattaa laittaa jääkaappiin heti sen valmistamisen jälkeen, jotta suklaa kovettuu ihanan napsahtavaksi. Tällaisen herkun voi tehdä vaihtoehtoisesti niinkin, että valmistaa pienemmän määrän taikinaa eikä halkaise pohjaa vaan lätkii kermavaahdon ynnä muut tykötarpeet päälle. Sellainen versio onnistuu piirakkavuoassakin. Suklaan, mansikan ja kermavaahdon liitto on mielestäni taivaallinen!


sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Luonnonkosmetiikka for dummies

Minun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa luonnonkosmetiikasta, mutta koska olen perfektionisti ja aihe on laaja, niin olen lykännyt kirjoittamista. Olen kokenut, että en kykene kirjoittamaan niin tiivisti ja pätevästi kuin haluaisin. Sillä välin, kun olen pähkäillyt, mitä kirjoittaisin ja miten saisin kaikki koostettua fiksusti, ovat muut kirjoitelleet hyvinkin monipuolisesti. Tähän postaukseen kerään päällimmäiset ajatukset luonnonkosmetiikasta ja jatkoa varmasti seuraa...

Tässäkin asiassa, kuten niin monessa muussakin, minua ahdistaa ihmisten tietämättömyys ja ennakkoluulot. Monille sana luonnonkosmetiikka tuo mieleen kotona sekoitettavat tahnat sekä epämääräiset tai tehottomat tökötit ja ennakkoluuloja olisikin syytä poistaa. Meidät on onnistuttu aivopesemään niin hyvin, että luotamme apteekin perusvoiteisiin, mutta jos joku hehkuttaa kookosöljyä tai luonnonkosmetiikkatuotetta, niin häntä pidetään monesti pöhkönä. Ajatus siitä, että luonnonkosmetiikka olisi jotenkin huonolaatuisempaa kuin tavallinen kosmetiikka, on jo aikansa elänyt. Lehdissä ja blogeissa on ollut juttuja otsikolla "Kaunis meikki luonnonkosmetiikalla". No vau, ihanko totta, että lähtökohtako on se, että luonnonkosmetiikalla ei saisi kaunista meikkiä? Minun meikkini ovat suurimmaksi osaksi luonnonkosmetiikkaa enkä ole aiheesta ihmeempää meteliä pitänyt, paitsi nyt. Enkä omasta mielestäni näytä yhtään sen erilaisemmalta kuin tavallisilla tuotteillakaan meikattuna. Tai itse asiassa näytänpäs, koska tavalliset tuotteet näppylöityttävät ihoni. Olen löytänyt paljon ihan huippuja tuotteita luonnonkosmetiikasta, mutta olen tehnyt myös epäonnistuneita ostoksia, ihan samalla tavalla kuin tavallisestakin kosmetiikasta. Markkinoille tulee koko ajan laadukkaampia ja parempia luonnonkosmetiikkatuotteita ja monet kauneushoitolatkin käyttävät luomusarjoja, esimerkkinä Alissi Brontën tuotteet. On vain ajan kysymys, milloin kosmetiikkajätit kuten L'oreal tai luksusmerkit kuten Dior, luovat oman luonnonkosmetiikkasarjansa. Toisaalta taas luonnonkosmetiikassakin panostetaan jo luksukseen ja esim. Patyka on yksi luksuksellisimmista sarjoista. Luonnonkosmetiikka on varmasti kasvava ala ja nyt jo on nähtävissä, että erityisesti naiset lähtevät rohkeasti yrittämään alalla ja esim. Jolie-konsepti on hyvä esimerkki tahdonvoimaisesta yrittäjyydestä.

Osa ihmisistä pitää luonnonkosmetiikkaa hippien höryämisenä ja osa taas ajattelee, että koska se on luonnonkosmetiikkaa, niin se on 100 % turvallista ja kaikille sopivaa. On muistettava, että luonnonkosmetiikka voi allergisoida siinä missä tavallinenkin kosmetiikka, koska kyse on kuitenkin aina kosmeettisista aineista ja niiden yhdistelmistä, olivatpa ne sitten luonnonmukaisia tai synteettisiä. Sekin täytyy muistaa, että luonnokosmetiikka voi olla joskus hyvin voimakkaantuoksuista ja hajusteyliherkille se ei siis sovi, vaikka jotkut ovat kertoneet voivansa sitä käyttääkin. Oma kokemukseni on se, että luonnonkosmetiikka on allergisoinut minua paljon vähemmän kuin tavallinen. Allergisen ja herkkäihoisen kannalta luonnonkosmetiikassa on erinomaista se, että monista tuotteista saa helposti testereitä ja myyjät ovat hyvin avuliaita ja olen saanut ekonettikaupoista sähköpostin tai Facebookin välityksellä parempaa palvelua kuin Sokoksen kemppariosastolta!

Monet kemian ja kosmetiikan asiantuntijat ovat sitä mieltä, että iho ei erota, onko sille laitettava aine luonnonmukaista vai keinotekoista ja kuten niin monessa muussakin asiassa, löytyy tästäkin tietoa eri lähteistä ja puolueetonta tietoa voi olla vaikeaa löytää. En usko, että kosmetiikka on suurin tekijä, joka aiheuttaa syöpää, lapsettomuutta, autismia ynnä muuta, millä meitä kovasti pelotellaan, mutta kosmetiikan kemikaalit ovat lisänä siinä kuormassa, jota keräämme muun muassa ruoasta, astioista, ilmasta, vaatteista, tekstiileistä ja puhdistusaineista ja joka vuosien aikana kertyy elimistöömme. Kun puhutaan kosmetiikan aiheuttamasta kemikaalialtistuksesta, voi joku ajatella, että aihetta hysterisoidaan. Että pitoisuudet ovat niin matalia, että niistä ei aiheudu mitään. Mutta entäs jos luonnonkosmetiikan kannattajat ovatkin oikeassa? Mistä me ikinä voimme mitään mistään tietää? On täysin mahdotonta edes tietää, että onko jokin ruoka-ainekaan terveellistä vai ei, sillä joka viikko tulee jokin uusi tutkimus, joka kumoaa edelliset tutkimustulokset. En ole kosmetiikan asiantuntija, mutta olen aihetta paljon tutkinut ja kuten kriittisen ihmisen kuuluu, vertaillut eri lähteitä ja kehotan kaikkia muitakin järkevään kriittisyyteen.

Sisäilmaongelmaisena eli kemikaaliyliherkkien riskiryhmään kuuluvana ja myös iho-ongelmaisena minua kiinnostaa keskimääräistä enemmän, mitä iholleni hölvään. Haluan välttää ruoan lisäaineita ja elää melko puhtaasti, joten miksi en välttäisi turhia aineita myös kosmetiikassa? Tosin en tiedä, mitkä kaikki ovat turhia aineita, mutta sen verran olen asioita tutkinut, että tiedän varmasti, että esim. formaledehydit ja tolueenit eivät ole kovin turvallisia enkä halua iholleni aineita, jotka ovat peräisin raakaöljystä. INCI-listoja tutkin aina oikein viisaan näköisenä ja olen opetellut ulkoa niiden aineiden nimet, jotka pahentavat ruusufinniäni, tunnistan nimeltä silikonijohdannaiset ja monet muutkin aineet, mutta en ole alan erikoisasiantuntija enkä voi mitenkään tietää ja muistaa kaikkia monimutkaisia raaka-ainenimiä. Hyvänä apuna minulla on ollut on EWG's Skin deep Cosmetics database, jonne voi syöttää raaka-aineen tai tuotteen nimen ja vastaukseksi saa tiedon siitä, millaisia terveys- ja ympäristöriskejä (hazards) raaka-aine/tuote aiheuttaa. Olen tuota tietokantaa käyttänyt paljon ja sen avulla löytänyt turvallisia tuotteita tavallisenkin kosmetiikan parista ja kokenut joitain yllätyksiäkin. Olin ostamassa ekokynsilakkaa, mutta Oriflamen Pure Colour -lakka osoittautui vähähasardiseksi ja mikä minulle tärkeintä, mietohajuiseksi. Olen tietokantaa käyttänyt varauksetta, mutta kun ystäväni kysyi, että olenko varma, että kyseessä on puolueeton taho, niin havahduin taas ajattelemaan sitä, että mistäs me tiedämme, mikä on puolueetonta ja mikä ei. Jos ei ole aikaa eikä intoa tutkia tuotteita tarkemmin ja haluaa välttää kemikaalikuormaa, niin silloin voi etsiä tuotteita, joilla on lyhyt raaka-ainelista.

Ongelmalliseksi koko luonnonkosmetiikkahommassa on se, että luonnonkosmetiikka-nimikkeellä markkinoidaan monenlaisia tuotteita ja kuluttajan voi olla vaikeaa tietää, mikä on aitoa ja mikä ei. Joillain luonnonkosmetiikkasarjoilla on tuotteita, joita ei ole sertifioitu, koska ne eivät täytä kriteerejä. Sertifikaatti voi puuttua myös siksi, että se on yritykselle kallis. Vaikeaksi merkkien tunnistamisen tekee se, että jotkut valmistajat lätkivät ihan itsekeksittyjä merkkejä tuotteisiin ja käyttävät mielellään kuluttajaa höynäyttääkseen sanoja kuten  "nature" tai "bio" tai "aitoa" joilla luodaan maanläheistä mielikuvaa. Kuluttajan täytyisi osata tunnistaa aikamoinen määrä erilaisia sertifikaatteja ja merkkejä. Eri maissa sertifikaateilla on eri kriteerit ja on olemassa merkkejä, jotka kertovat myös muusta kuin tuotteen luonnollisuudesta. Esim. pupumerkki tarkoittaa sitä, että tuotetta ei ole testattu eläinkokeilla:






Vegaaneille sopivat tuotteet on merkittyä tällaisella kuvalla:


Eri maissa käytettäviä merkkejä:




Luonnonkosmetiikkaan hurahtamisen jälkeen olen kokenut huonoa omatuntoa siitä, että käytän edelleen jonkin verran tavallisia tuotteita ja että pilaan kehoni ja ympäristöni käyttämällä niitä. Mutta kun olen seurannut muiden ihmisten kosmetiikan käyttöä ja etenkin blogeista nähnyt, miten järjettömiä määriä ihmisillä on meikkejä, kynsilakkoja, voiteita ynnä muuta, niin en aio enää pitää itseäni huonona ihmisenä tämän asian takia vaan ajattelen, että jos kaikki kosmetiikan suurkuluttajat tekisivät yhtä eettisiä ja ekologisia kosmetiikkavalintoja kuin minä ja käyttäisivät yhtä vähän kosmetiikkaa, niin maailma olisi vähän puhtaampi paikka. Monet asiantuntijat kehottavat jokaista pohtimaan oman kosmetiikkansa määrää eikä niinkään pelkkää laatua. Olen myös todennut, että ongelmaiholleni on erittäin vaikeaa löytää sopivia tuotteita ja jos tavallisesta kosmetiikasta toimivan tuotteen löydän, niin käytän sitä huoletta ja luonnonkosmetiikan vihreältä polulta minun onkin pakko poiketa. Esim. edellisessä kasvohoitopostauksessa hehkuttamani Dermia Solutions -tuotteet ovat kaukana luonnonkosmetiikasta, mutta ne ovat niin toimivia, että aion niitä käyttää.

Tässä kokoelma luonnonkosmetiikkatuotteistani. Kaunista katseltavaa, eikö? Kunhan ehdin ja innostun, niin teen tuotteista ihan oman postauksen ja kerron kokemuksistani. Tähän juttuun en enää tuota asiaa ymppää, sillä muuten tulisi ylipitkä postaus.

Kosmetiikkaekoiluuni kuuluu myös se, että ostan vain niitä tuotteita, joita tarvitsen. Olen käyttänyt myös täysin kotitekoista kosmetiikkaa eli kuorinut jo pitkään ihoani suolalla (kuvassa vasemmalla oleva lasipurkki), hoitanut selkäni näppylöitä nokkosilla, hoitanut haavoja hunajalla (huomioi, että makeasta tykkäävä koira kannattaa pitää kaukana hunajan levittämisen jälkeen ja että hunaja on tahmeaa). Suolakuorinta on ollut parempaa ja tehokkaampaa kuin yksikään ostamistani kuorinta-aineista, mutta kasvojen iholle suola ei sovi. Kun suolat ja muut ovat luomua, niin voin sanoa, että tuon ekologisemmaksi ja eettisemmäksi ei kauneudenhoito voi enää mennä. Mutta rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että kun lillun ammeessa piimäkylvyssä ja haudon selkääni pissalle haisevilla nokkosilla tai kun kylven oliiviöljyssä ja hunajassa ja yrteissä tuntien itseni ihan marinoituvaksi paistinpalaksi, niin haaveilen jostain ihan mielettömän ihanasta kylpyvaahdosta. Kylpyvaahto on mielestäni vähän turhake ja olenkin vetänyt nuukailuni ehkä vähän överiksi, kun en raaski ostaa mitään muuta kuin välttämätöntä. Luonnonkosmetiikan puolelta löytyy ihania kylpyvaahtoja, mutta kyllä minua houkuttaa ostaa jokin överikallis luksuksellinen kylpyvaahto, jota juuri eräässä lehdessä kehuttiin...

Kosmetiikkateollisuus on miljoonabisnens ja laboratorioissa tehdään tarkkaa tieteellistä tutkimustyötä ja onkin vaikeaa uskoa, että tavallinen market-kosmetiikka mitenkään hirveän vaarallista olisi. Minusta on kuitenkin kiva käyttää luonnonkosmetiikkaa sen eettisyyden ja ekologisuuden vuoksi ja etenkin luomua ja suurin sekä painavin syy luonnonkosmetiikkafanitukseeni on se, että tavallinen kosmetiikka ei enää minulle oikein sovi. Tavalliset meikkivoiteet ja poskipunat tukkivat ihon pahasti. Ja jos saatavilla on samaan hintaan luonnokosmetiikkatuote tai tavallinen, niin valitsen ekoversion. Hinta ei ole enää este luonnonkosmetiikkahankinnoille, mutta valitettavasti monella esteenä on asenne. En ole fanaattinen luonnokosmetiikan kannattaja, mutta kohta suurin osa tuotteistani alkaa olla luonnonkosmetiikkaa. Aina, kun jokin tuote loppuu, yritän etsiä tilalle vastaavan tuotteen luomuna/ekoversiona. En halua tehdä tästä asiasta hirveän vaikeaa, koska elämä on vaikeaa muutenkin, mutta  minusta on mielenkiintoista tutkia sitä, mistä kosmetiikkatuotteeni on tehty. Samoinhan toimin ruoankin kanssa, olen kiinnostunut sen alkuperästä, eettisyydestä ja ekologisuudesta ja haluan myös noudattaa samoja periaatteita kosmetiikan käytössä. Minulle on sanottu leikillisesti, että kuvittelenko olevani parempi ihminen, kun käytän luonnonkosmetiikkaa! No totta hitossa :) Joskus kyllä mietin, että onko ekoiluni pelkkää anekauppaa, sillä oma hiilijäkeni on kuitenkin aika pieni verrattuna suuriin saastuttajiin ja niin kauan kun purkeissa käytetään muovia, niin niin kauan minua ahistaa. On myös syytä miettiä sitä, että onko järkevämpää ostaa kotimainen kosmetiikkatuote, joka ei ole luomua vai tilata amerikkalaista ekokosmetiikkaa. Tai jos ekotuotteessa on jotain harvinaisen kukan hedepölyä, niin taitaa olla viisaampaa käyttää synteettistä tuotetta.

Luonnonkosmetiikka on aiheena erittäin laaja ja siitä löytyy paljon tietoa. En lähtenyt kirjoittelemaan uusiksi sitä, mitä on jo kirjoitettu vaan laitan tähän linkkejä, joiden avulla voit itse etsiä lisätietoa. Tuotesarjoista en kerää listaa, sillä niitä on valtava määrä, mutta annan mielelläni vinkkejä ja kerron kokemuksiani. Jos sinulla on lisää hyviä linkkejä tai kommentoitavaa, niin kirjoitathan kommenttikenttään. Olisi myös kiva kuulla, että onko luonnonkosmetiikka sinulle tuttua ja millaisia mielikuvia se herättää?


LINKKEJÄ LUONNONKOSMETIIKKAA KÄSITTELEVIIN SIVUSTOIHIN JA JUTTUIHIN 

ja vastine edelliseen kirjoitukseen:




http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2012/5/15/luonnonkosmetiikkasertifikaatit-maksavat-kymmenia-tuhansia-e.html

http://kemikaalicocktail.blogspot.fi/
- Noora Shinglerin monipuolisia kirjoituksia ja testauksia luonnonkosmetiikasta. Yhteistyötä  luonnonkosmetiikkayritys Mádaran kanssa.


LUONNONKOSMETIIKKAA MYYVIÄ NETTIKAUPPOJA: 

- Hyvinvoinnin tavaratalo, missä elintarvikkeita ja kaikkea kotiin

http://www.ecco-verde.com/
- Italialainen nettikauppa, jossa halvat hinnat ja laaja valikoima

- Jolien sivuilla myös paljon tietoa hyvinvoinnista ja tietopaketteja luonnonkosmetiikasta





tiistai 8. heinäkuuta 2014

Esittelyssä uusi ja tehokas kasvohoito + ainutlaatuinen alekoodi hoitoon

*Yhteistyössä kauneuskeskus Eleganssin kanssa*

Minulla on teille ihan mahtavia uutisia! Tai no, en tiedä, miten teidän maailmaanne hetkauttaa se, että kävin aivan ihanassa ja todella tehokkaassa kasvohoidossa, mutta olen niin täpinöissäni, että haluan julistaa koko maailmalle tätä onneani ja parantunutta ihoani! Minulla on myös ilo jakaa teille spesiaali alekoodi kauneuskeskus Eleganssiin ja Beautiful Dayhin - huippujuttu sanon minä!

Olen kroonisesti ja vakavasti iho-ongelmainen, sillä minulla on ruusufinni ja herkkä/herkistynyt iho. Olen vuodattanut aiheesta yksityiskohtaisesti täällä ja täällä. Tällä hetkellä ihoni tilanne on melko hyvä ja naamassani on nyt vain yksi finni, ajatelkaapa, vain yksi! Mutta se onkin viinirypäleen kokoinen enkä voinut laittaa tuon muhkean paukuran takia pyöräilykypärää päähäni. Kosmetologin tekemät hoidot ovat välttämättömiä, jos meinaa saada ongelmaisen ruusufinni-ihon pysymään aisoissa ja estää sairautta pahenemasta. Olenkin käynyt vuodesta 2007 asti hoidattamassa ihoani kauneuskeskus Eleganssissa. Minulle on tehty muun muassa timanttimikrohiontaa, hedelmähappohoitoa, happihoitoa, E-style -valoimpulssihoitoa, on laitettu erilaisia naamioita ja tehty mekaanista puhdistusta (a.k.a tiristelyä) eli aikamoinen kokemusten kirjo minulle on erilaisista hoidoista karttunut. Olen kokenut parhaaksi käydä samassa hoitolassa, sillä on tärkeää, että kosmetologi on tuttu ja tuntee ihoni. Ihon tarpeet muuttuvat iän, elämäntilanteiden ja myös vuodenaikojen myötä ja on helppoa, kun ihoani syynäilee vuodesta toiseen sama ihminen, joka tietää ja tuntee ihoni historian ja tarpeet. Ja myös minun henkilökohtaisen historiani, sillä sen verran on vuosien aikana tullut kaikesta puhuttua ja voisin jopa mainostaa Eleganssia hoitolana, joka on ollut mukana elämäni myötä- ja vastoinkäymisissä. Eleganssissa olen saanut aina asiantuntevaa, oikeasti välittävää, iloista ja myös empaattista palvelua (empatia onkin kipeäihoiselle tarpeen). Pidän Eleganssista myös kauniin sisustuksen ja rentouttavan tunnelman vuoksi. Nyt en kuitenkaan paneudu sisustuksellisiin yksityiskohtiin, sillä Eleganssi muuttaa elokuun aikana uusiin, entistä upeampiin tiloihin vaan keskityn kertomaan uudesta ja huikeasta kasvohoidosta.

Olen innokas kokeilemaan erilaisia hoitoja ja kun kosmetologini Veera (kuvassa) kertoi minulle, että heille on tullut ihan uudentyyppinen hoito, niin halusin sitä tietysti kokeilla. Kyseessä on lyhyesti sanottuna hoito, joka syväpuhdistaa, aktivoi ja ravitsee ihoa ja auttaa hoitotuotteita imeytymään paremmin ja jolla on myös anti age -vaikutus. Vähän aikaa toki mietittiin, että uskaltaako sitä tehdä, koska en ikinä voi tietää, mihin ja miten ihoni reagoi, mutta otin riskin. Ja jukranpujut, se kannatti! Hoito on nimeltään poly-abrasia (poly-abrasion) ja se on ihan uutukaista uutta. Kosmeettiset hoidot kehittyvät koko ajan ja lähestyvät plastiikkakirurgien tekemiä lääketieteellisiä hoitoja. Näitä perinteisten kosmeettisten hoitojen ja medikaalisten hoitojen välimaastoon sijoittuvia hoitoja kuten poly-abrasia kutsutaan nimellä dermaseutica - voisikohan se olla suomeksi dermaseuttiset hoidot? Pitänee ehdottaa Kielitoimistolle! 

Olin vähän jännittynyt, kun minulle alettiin tehdä hoitoa. Poly-abrasiahoito aloitettiin kasvojen puhdistamisella, jonka jälkeen kasvoille siveltiin happoa. Happo kuulostaa vähän pelottavalta, mutta ei kannata säikähtää ja minuakaan ei pelottanut, koska happoa on ennenkin käytetty iholleni ihan hyvällä menestyksellä. Happo koostuu maitohaposta, sitruunahaposta ja glykolista ja ensimmäisellä kerralla ja herkälle iholle laitetaan 10-prosenttinen happoliuos, mutta jatkossa käytetään yleensä 20-prosenttista. Happo saattaa ensin vähän kihelmöidä, mutta minunkaan megaherkkä ihoni ei ärtynyt vaan alun vähäiset tuntemukset katosivat hyvin pian. Hapon annettiin vaikuttaa 15 minuuttia, josta 10 minuuttia se vaikuttaa hapon tavoin ja loput 5 minuuttia naamiomaisesti (mistä se happo muuten tuon tietää?). Erityisen hyvää tässä hoidossa on, että happoa ei tarvitse erikseen neutraloida ja hoidon voi tehdä myös kesällä, sillä tämä happo ei reagoi auringonvalon kanssa. Hapon poistamisen jälkeen ihoa alettiin hoitaa Dermia Solutions -laitteella. Laitteessa on kolme erilaista, kertakäyttöistä ja hygieenistä hoitopäätä, jotka valitaan ihon tarpeen mukaan. Kosmetologi ohjaili hoitopäätä varmoin, mutta hellin ottein ja kävi hieroen läpi koko kasvoni.  Koko ajan kuului hiljaista surinaa ja mikrohiontaan tottuneena huomasin ajattelevani, että hoito tuntuu siihen verrattuna miedommalta ja mietinkin, että toimiiko se muka paremmin kuin mikrohionta. Hoito oli erittäin mukavaa ja miellyttävää.

Laitteella surruuttamisen jälkeen kasvoille asetettiin ihanan viileä, aluksi vähän painavan tuntuinen geelinaamio, joka sisältää mm. hyalyronihappoa ja viinirypäleensiemenuutetta. Sitten seurasi kosmetologikäyntien ihanin osuus eli rentoutuminen pehmeällä, lämmitetyllä pedillä rauhoittavaa musiikkia kuunnellen. Olin niin taivaassa kuin arkipäivän keskellä voi olla. Aah.
Geelinaamio kasvoilla. Syy hoitoihin ja ahdistukseeni paistaakin punaisena naamion alta.
Lopuksi kasvoille levitetiin kosteuttavaa voidetta, joka imeytyi tehokkaasti. Heti hoidon jälkeen iho tuntui ja näytti pehmoiselta ja sileältä, mutta suurimman yllätyksen koin noin viikon päästä. Huomasin, että suuret ihohuokoseni olivat pienentyneet ja poskissa olleet kuivuudesta johtuneet inhottavat pienet lörttökurtut olivat kadonneet ja iho oli muutenkin napakoitunut. Toki vaikutus johtuu siitäkin, että voiteet imeytyvät hoidettuun ihoon tehokkaammin ja kostutetumpi iho näyttää paremmalta. Ihon pinta oli tasaisempi, sillä jopa mustapäät ja pienet, omituiset näppykohoumat ja ihon röhelöisyys olivat häipyneet ja erityisesti sen huomasi leuastani, joka on kärsinyt muutaman kuukauden rajusta näppyöngelmasta. Yhtään uutta finniä ei myöskään ilmestynyt leukaani, joka on ollut pahin ongelma-alueeni viimeisen parinkymmenen vuoden ajan. Huomasin myös suureksi ilokseni, että ihon väri oli tasoittunut eikä se punoittanut enää niin pahasti. 

Hoidon jälkeen voi käyttää omia kosmeettisia tuotteita ja minäkin ajattelin, että käytän niitä, mutta epätoivoissani kysäisin, että mahtaisiko Dermia Solutions -sarjassa olla minulle mitään sopivaa tuotetta. Olen käyttänyt Nivean päivävoidetta, sillä se on ainoa toimiva tuote, josta ihoni ei oireile, mutta kovin tehokas se ei ole ja olen ollut harmissani siitä, että minulla ei ole yhtään tehotuotetta, jota ihoni todella tarvitsee. Olen myös pyrkinyt välttämään kemikaaleja ja käyttänyt siksi mahdollisimman paljon luonnonkosmetiikkaa, mutta apua ja sopivia tuotteita ei siitäkään aina löydy. Ostin Dermia Solutions Final Care -voiteen ja voitte vain arvailla sitä jännitystä, mitä koin parin päivän aikana, kun aloin käyttää voidetta... Nouseeko näppyjä, rakkuloita, menevätkö huokoset tukkoon, alkaako kirvely, kiristely ja punoitus...? Ei! Olin ihmeissäni. Voiko olla, että satojen eri tuotteiden kokeilemisen jälkeen olen löytänyt oikeasti toimivan ja tehokkaan tuotteen? Voi! Ihmeellisintä voiteessa on se, että se kuivattaa näpyt ja nopeuttaa rupien paranemista, mutta ei kuivata ihoa. Uskomatonta! Dermia Solutions -sarja on siitä erikoinen, että siihen kuuluu vain viisi toisiinsa integroituvaa täsmätuotetta. Sarjan hinta on varsin kohtuullinen ja vaikka olen tottunut kuusi euroa maksavaan Niveaan, niin olen valmis maksamaan enemmän voiteesta, joka toimii. Kun ensimmäistä kertaa laitoin Final Care -voidetta, niin laitoin sitä tietysti saman verran kuin Niveaa ja oho, sitä riittikin kasvojen lisäksi myös dekolteelle eli aika riittoisaa tavaraa siis. Seuraavalla kerralla osasin jo annostella tuotetta sopivasti eli todella vähän. Kun olin todennut, että Final Care sopii iholleni, niin uskaltauduin ostamaan myös Hyaluron Complex-seerumin ja riskibisnestähän sekin oli, sillä tähän mennessä yksikään seerumi ei ole joko sopinut tai on ollut yhtä tyhjän kanssa. Tutkailin tuotteen INCI-listaa, joka ei näyttänyt kovin luonnolliselta ja harmittelin, että joudun hölväämään ei-luonnollisia ainesosia iholleni, mutta iho-ongelmien kanssa painiva on valmis vaikka myymään sielunsa, jos vain löytää hyvän tuotteen! Dermia Solutions hoitolaitteen ja -tuotteiden valmistusta on edeltänyt pitkä tutkimustyö ja luotan kyllä siihen, että tuotteetkin ovat korkealaatuisia ja erittäin turvallisia. Seerumi osoittautui minulle sopivaksi ja ihoni on jokaista huokosta myöten rakastunut siihen! Ihoni rakastaa Hyaluron Complexin tasoittavaa ja kosteuttavaa vaikutusta, sitä miten se poistaa kiristävän tunteen ja sitä, miten se imeytyy iholle nopeasti ja sitä, miten se tekee kauniin pohjan meikille ja tietysti sitä, että se on ensimmäinen seerumi, joka iholleni sopii ongelmitta.

Dermia Solutions-laitteella voi tehdä myös kiinteyttävää biorevitalisaatiohoitoa, joka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Minun prioriteettini on edelleen kolmekymmentäviisivuotiaana päästä näpyistä eroon, mutta monet ikäiseni haluavat häivyttää väsymyksen ja ikääntymisen merkkejä, harmaata ihoa ja juonteita sekä vähentää pigmenttivaurioita. Noihin tarkoituksiin biorevitalisaatiohoito on kuulemma todella tehokas ja mikä on mielestäni parasta, hoidossa ei rikota ihon pintaa kuten esim. mikroneulauksessa. Hoitoon menevän on syytä huomioida, että hoidon jälkeen seuraavan viiden päivän ajan on ehdottomasti käytettävä geelimäistä puhdistustuotetta ja Hyaluron Complexia. Peruskosteutukseen voi käyttää omaa voidetta tai sitten Final Carea. Boirevitalisaatiohoidon tueksi voi ottaa ihmetuote Skin Correctorin, joka toimii niin, että sen levittämistä seuraavan kolmen minuutin ajaksi ihon oma suojabarrieeri katoaa, mikä mahdollistaa tuotteiden supertehokkaan imeytymisen (menee tuo homma kemian ja biologian puolelle...). Skin Correctorse laskee ihon Ph-arvon 1,7: ään ja iho korjaa seuraavan 24 tunnin aikana Ph: n normaaliksi. Tiedän lähes varmasti, että joku ajattelee, että näin ne kosmetologit tyrkyttävät omia tuotteitaan ja pakottavat niitä käyttämään, mutta kun kyse on tällaisesta hoidosta, niin silloin lähtökohtana on asiakkaan ihon hyvinvointi. Biorevitalisaatiota minulle ei tehty enkä tiedä uskaltaudunko siihen ennen kuin ihoni on paremmassa kunnossa, mutta kyllähän kieltämättä kaikki anti age -jutut kummasti kiinnostavat.

Poly-abrasiahoito sopii kaikenikäisille ja kaikenlaisille ihoille, myös ärtyneelle ja couperoottiselle iholle sekä nuorelle, epäpuhtaalle iholle ja aknen hoitoon. Erityisesti nuorille voisinkin hoitoa suositella sen lempeyden vuoksi. Hoitoon voi yhdistää valoimpulssihoitoa, ihon mekaanista puhdistusta tai mitä iho sattuukaan vaatimaan. Hoitoa voi tehdä vaikka vain yhden kerran, mutta tehokkaampaa se on 5-6 kerran sarjahoitona noin 3-4 viikon välein. Hoitokertojen määrä riippuu tietysti henkilön iästä ja ihon kunnosta ja hoitotavoitteista. Poly-abrasiahoito on erittäin tehokasta ja sen avulla saa näkyviä tuloksia nopeasti, olipa tarkoituksena ihon puhdistaminen, kosteustasapainon palauttaminen tai ikääntymisen merkkien häivyttäminen. Oman kokemuksen perusteella voin sanoa, että tulokset näkyivät välittömästi hoidon jälkeen ja olin erittäin vaikuttunut. Jos minulla ei olisi tällaista ongelmaihoa, niin kävisin hoidossa ihan vaan virkistymisen, kaunistumisen ja hemmottelun vuoksi.

Poly-abrasiahoito on ainakin täällä Keski-Suomessa aivan uusi juttu. Sitä tehdään Eleganssin lisäksi Beautiful Dayssa Jyväskylän Halssilassa. Voin suositella hoitoa erittäin lämpimästi ja todisteena hoidon tehokkuudesta on hehkuva ja parantunut ihoni! Nyt kun säät ovat ailahtelevaiset ja monet lomailevat, niin olisi aika hyvä sauma käydä hemmottelemassa itseään, etenkin kun minulla on ilo antaa blogini lukijoille mahtava ja ainutlaatuinen alekoodi, jota ei saa mistään muualta:

KOODILLA 
poly1 
SAAT 10 % ALENNUKSEN 
POLY-ABRASIAHOIDOSTA!

VOIMASSA ELOKUUN LOPPUUN ASTI
 ELEGANSSISSA 
JA BEAUTIFUL DAYSSA.

ILMOITA KOODI HOITOA VARATESSASI. 

Kauneuskeskus Eleganssi 
Kauppakatu 11 
40100 Jyväskylä
0400 986 282

Kauneuskeskus Beautiful Day
Ilveskuja 3 
40400 Jyväskylä 
045 230 4000

Lisätietoja Dermia Solutionista täältä.