perjantai 31. heinäkuuta 2015

Asioita, joita en tiennyt vauvoista

Ennen omaa vauvaa en ole ollut kovinkaan monen vauvan kanssa tekemisissä. Olen siis ihan keltanokka vauva-asioissa ja siksi olen oppinut paljon uutta ja hämmästeltävää onkin riittänyt. Olen ollut myös ihmeissäni siitä, että miten en ole aiemmin edes tullut ajatelleksi monia asioita. Vähän sama kuin ei-koiralliset ihmiset eivät tiedä, että koirat osaavat aivastella, piereskellä, rouskuttaa, kuorsata ja näyttää tunteitansa :).

Tein listan asioista, joita en ole aiemmin vauvoista tiennyt:

- vauvat ovat suloisia! (ainakin tämä omani)

- vauva tuoksuu huumaavan ihanalle ja vauvan silopintaista päätä on pakko nuuskutella

- vauvan iho on silkkisen pehmeä eikä sitä voi olla hipistelemättä

- vauvan ääntely on ihastuttavaa - pikku aivastustirskahdukset, haukotusäänet, miniröyhtäykset, jopa pikkupierut, kaikki narinat ja hassut äänet, joita vauva itsekin hämmästelee

- vauvan pieru voi turahtaa kuin aikuisella ja ne voivat haista tosi pahalle

- vauvan silmät voivat muljahdella holtittomasti ja katsoa hassusti kieroon

- vauvat pelkäävät putoamista

- vauva voi tarttua kiinni voimakkaasti

- vauva voi kuulostaa kanalinnun poikaselta tai delfiiniltä

- vauva saattaa parkua pää punaisena ja lopettaa kuin salamaniskusta, parkuminen voi myös alkaa ihan yhtäkkiä

- vauva näyttäa hassulta, koska sillä ei ole hampaita

- vauva nokkii hamuillessaan tissiä

- vauvan pukli voi lentää kaaressa kohtuuttoman kauas ja kuuluu PLÄTS kun se läsähtää lattialle

- vauvan tuhina on söpöä ja rauhoittavaa

- vauvan ilmeet ovat joskus ihan tolkuttomia, välillä naureskellaan yhtäkkiä ja välillä näytetään siltä kuin oltaisiin ihan järkyttyneen kauhuissaan

- kun vauva innostuu, niin se alkaa tohottaa eli hengitys kiihtyy, silmät suurenee, kädet vispaa ja alkaa kuulua "jutustelua"

- vauvat osaavat nauraa, kikattaa ja ihan kiljua ilosta ja jopa sanoa "hehe" nauraessaan

-vauvan vaippapylly on hirmuisen söpö

- (oma) vauva saa ihan tervejärkisenkin naisen täysin hassahtaneeksi
Tässä oli jotain, mitä tuli mieleen, mutta onko jollain lisättävää tähän ihanaan listaan?

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Savonlinnan reissun asut ja yllättävä blogikaverikohtaaminen

Helou pitkästä aikaa! Palataanpas muutaman viikon tauon jälkeen blogimaailmaan! Oi jospa voisinkin sanoa olleeni lomalla, mutta sen sijaan on ollut ihan päinvastaiset kuviot, mutta ei niistä sen enempää. Olen myös ollut ilman toimivaa nettiä enkä edelleenkään omista minkäänlaista älylaitetta, joten ei ihmekään, että bloggaaminen on jäänyt. Mielessä blogi kuitenkin on ollut ja pelkästään viime viikonlopun aikana kehitin kymmenkunta postausaihetta, joten voitte kuvitella, mikä polte on päästä kirjoittamaan. Sain taas myös hyvää palautetta, joka innostaa blogeiluun! Aloitan tauon jälkeen helpolla aiheella eli asukuvilla, joita en ole julkaissutkaan ikuisuksiin. Olen taas kerran vatvonut asukuva-asiaa ja pohtinut, että on ihan helkatin pinnallista ja höttöistä sekä narsistista julkaista asukuvia ja sitten taas olen tullut siihen tulokseen, että tykkään itse asupostauksista ja jos pitää vaatejutuista, niin asukuvat on silloin kivoja. Muistin myös, että asukuvieni tarkoitus ei ole narsistisesti esitellä vaatteitani vaan antaa inspiraatiota ja esimerkkiä persoonallisesta ja ihan omantyylisestä pukeutumisesta. Kun mietin nälänhätää, sotia ja kaikkia syntyjä syviä, niin niihin verrattuna on todella pinnallista jaaritella asuista, mutta toisaalta taas en voi koko ajan keskittyä ahistumaan kaikista maailman asioista. Ja sitäpaitsi minun asupostauksiinikin liittyy aina niin paljon kaikkea muutakin juttua, että niidenkin takia kannattaa lukea jorinoitani, vaikka asupapatus ei kiinnostakaan. Olin viikonloppuna Savonlinnassa ja koska viikonlopun aikana oli tulossa erilaisia aktiviteetteja, niin tarvitsin mukaan myös erilaisia vaatekertoja. Tänä kesänä pukeutuminen on ollut erittäin haastavaa, koska saman päivän aikana on keskimäärin kuusi erilaista säätilaa. Kun lähtee viikonlopuksi reissuun, niin on syytä varata mukaan jos jonkinlaista kampetta. Kumisaappaidenkin pakkaamista harkitsin, mutta jätin ne kuitenkin kotiin.

Pukeutuminen on minulle nykyisin aika helppoa, koska vaatteet täytyy valita lähinnä vain sen mukaan, mitä mahtuu päälle. Minä kun en valitettavasti kuulu niihin, joita imetys laihduttaa vaan olen koko ajan ihme pöhössä ja onhan raskauskilojakin vielä jäljellä ja homesairauskilojakin. Olen siinä mielessä kummallinen, että en jaksa ottaa stressiä palautumisesta ja laihtumisesta ja siinä vasta kummallinen olenkin, että en hehkuttele sitä, että olipa mahtavaa kun sai pukeutua paremmin ja laittautua nätiksi, teen sitä nimittäin lähes joka päivä. Pienten vauvojen äitien suusta kun saa aina kuulla, että ei ole aikaa edes hiuksia laittaa ja aina on vaan pukliset vaatteet päällä ja että on ihan täpinöissään, kun pääsee lähtemään johonkin ja sitten riehaantuu täysin. En riehaantunut, mutta täpinöissäni kyllä olin, sillä perjantaina meillä oli luokkakokous. Olen siis opiskellut Savonlinnan ammattiopistossa opetusravintola Paviljongilla ja on aika uskomatonta, että ollaan tunnettu luokkalaistemme kanssa jo 16 vuotta! Kokoonnuimme Savonlinnassa ja perjantai-iltana kävimme syömässä ja sitten lähdimme viihteelle ja tapasimme vielä lauantainakin.Monesti luokkakokoukseen mennessä ihmiset stressaavat siitä, että pitää näyttää tosi hyvältä ja tulee ahdistus omasta ikääntymisestä. Tämä meidän porukka on alusta asti ollut sellainen, että jokainen (huippu)tyyppi hyväksytään juuri omana itsenään eikä kenenkään tarvitse esittää mitään muuta kuin on. Harvoinhan aikuiset kai esittävätkään, mutta sana aitous sopii tähän porukkaan kuin maustevoi pihville! Eikä me sitäpaitsi olla vanhettu yhtään, jutut ainakin on pysyneet samanlaisina!

Illan menovaatteeksi valikoitui nahkahameeni ja ihmettelin, että miten se mahtui, koska lantiolla on vielä montakymmentä senttiä ylimääräistä. Jos minun pitäisi valita yksi ainoa alaosa bilevaatteeksi, niin se olisi juuri tämä hame. Se onkin ollut päälläni monesti ja tulee olemaankin. Aito nahkahame on mukava ja myös lämmin. Toki iltamenoihin olsiin voinut laittaa housut, mutta koska a) ei mahdu ja b) on kesä ja hameaika, niin halusin ihan väkisinkin pukeutua hameeseen. Mahani pömpöttää edelleen niin kuin olisin vielä raskaana eikä pömppis näytä (eikä myöskään tunnu) kovin kivalta. Oli siis valittava jokin väljä toppi, vaikka tiedän kyllä, että vartalonmyötäinen yläosa natsaisi napakan hameen kanssa paremmin. Toppi oli randomialelöytö Halensilta, mistä en ole tilannut ikuisuuksiin mitään ja nytkin vain tuon topin ja pitkän hupparin, jota olen etsinyt pitkään. Toppiin kuuluu siis tuollainen koru, joka tekee topista juhlavan ja erikoisen ja helpottaa, kun ei tarvitse miettiä, minkä korun laittaisi kaulaan. Topin materiaali on läpinäkyvää ja siksi tempaisin alle mustan topin, jonka pitsi pilkottaa kaula-aukosta kivasti.

Raskauden jälkeinen mahtumisongelmani ei koska vain vaatteita vaan myös kenkiä ja pari kuukautta sitten pelkäsin, että mitä jos kaikki kenkäihanuuteni eivät mahdukaan enää jalkaani ja joudun myymään kenkävalikoimani=noin puolet omaisuudestani. Onneksi jalat palautuvat pikkuhiljaa ja pystyin perjantai-iltana laittamaan kunnon korkokengät. Koroilla tässä ollan muutenkin kompsuteltu, lähinnä siitä syystä, että ei ole olemassa matalia ja nättejä, jaloilleni sopivia kenkiä!
Toppi Halens
Alustoppi Mango
Hame Marimekko/Ritva Falla, huuto.netistä
Kello DKNY
Rannekorut ilmaislahja Klingeliltä
Kengät YourFACE
Kun pukeuduin iltaa varten, niin sanoin, että minulla on aina visio hyvin tyylikkäästä ja elegantista pukeutumisesta ja sitten aina kuitenkin onnistun stailaamaan itseni "gootiksi". Tyyliin sopiva kuvausympäristö löytyi illan mittaan, ette arvaa mistä? Häppäristä! Eli Savonlinnan Happytime Pubin vessasta.

Lauantaina oltiinkin ihan toisenlaisissa tunnelmissa, romanttisissa ja kukkaisissa. Ja olipa muuten hyvä, että sattui niin lämmin ja kesäinen päivä kukkamekon ulkoilutukseen! Mekko oli minulla päällä ristiäisissä, mutta sen jälkeen en olekaan sitä pitänyt, koska olen halunnut välttää hypotermian. Miinuspisteitä asulle tulee tökeröistä legginseistäni, mutta katsokaas kun minulle kävi niin, että oli sukkahousut mukana ja varasukkiksetkin, siis olevinaan. Sukkikset meni rikki ja kaivoin varasukkikset laukusta, mutta olinkin epähuomiossa pakannut legginsit mukaan. Eipä auttanut kuin tempaista ne jalkaan ja ajatella, että näillä mennään! Mustat legginssit ei käy vaalean kukkamekon kanssa, mutta olihan minulla sentään mustat kengät. Ja mustat takki, neuletakki ja huivi, mutta niitä en onneksi tarvinnut kuin ajoittain. Ja nyt tuli muuten mieleen, että kunnon bloggaaja ottaisi kuvat noiden muidenkin vaatteiden kanssa, mutta en minä ikinä älyä! Mekon mallin sopivuudesta nykyiselle vartalotyypille voi olla monta mieltä, mutta sanonpahan vaan, että vaikka olen normaaliolotilaani verrattuna pyöreämpi, niin en halua pukeutua säkkiin ja sitäpaitsi kukkamekko on ihan tajuttoman mukava päällä.

Tässä mennä viipotetaan Savonlinnan satamassa (taustalla näkyvä paatti kuvausrekvisiittaa). Viime aikoina on puhuttu aiheesta aitous ja monissa blogeissa on vain viimeistelyjä ja käsiteltyjä kuvia. Minulle aitous tarkoittaa sitä, että olen kuvissa täysin oma itseni ja minusta nämä allaolevan kaltaiset kuvat ovat paljon kivempia kuin ne, joissa poseeraan teennäisissä asennoissa. Tämä kuva on minulle oikein lajityypillinen; olen liikkeesä, olalla on suuri laukku, jossa kulkee kaikkea tarpeellista (eikä muuten ikinä mitään tarpeetonta!) ja huulet ovat siinä asennossa, että olen sanomassa jotain, aina kun pitää jotain hölistä. Eräs lajityypillinen piirre on hapsottava tukka ja tuulisessa Savonlinnassa se pääsi kunnolla valloilleen.

Onks tukka hyvin, näkyyks kello? (Allaolevien kuvien ottaja pyysi kirjoittamaan, että ei ollut mikään tyhmä kuvaaja!)
Mekko Closet (Zalandolta)
Laukku Furla
Kello DKNY
Kaulakoru Anna Gav
Arskat Ralph Lauren
Kengät Barcelonasta
Legginsit vaatehuoneen perukoilta
Lauantaipäivä oli siinä mielessä mahtava, että aurinkoisen sään ansiosta pystyi pyörimään kaupungilla koko päivän. Meillä oli vakaa aikomus mennä terassille syömään ja muu porukka sinne ehtikin, mutta meidän perheellä homma meni vähän säätämiseksi ja säätö huipentui siihen, että vauva oli rykäissyt vaippaansa eniten tavaraa ikinä! Siinä sitten etsimään pesupaikkaa ja päädyimme Olavinlinnaan menevän kävelytien varrella olevaan yleiseen vessaan. Onneksi minulla kulkee kassissa kaikki tarvittava ja vaippa saatiin vaihdettua hygieenisesti. Olin vähän rähjääntynyt, kun pääsimme ravintola Valon terassille. Istahdin hetkeksi ja näin erään huomiotaherättävän naisen, jonka tunnistin heti... Aloin kohkata pöydässä, että hei tuo on tuo, tuo mun blogikaveri ja san vähän selittää, että mikä on blogikaveri. No sehän on sellainen, jonka tuntee vain blogin kautta. Violetti tukka kiinnitti huomioni ja vintagehenkinen asu vahvisti sen, että kyseessä on Maawo, joka pitää persoonallista ja mielenkiintoista blogia nimeltä Vaaleanpunainen pörröhaalari ruokatahroilla. Hänen blogissaan myös juttua kohtaamisestamme, ollaan molemmat varmaan yhtä pöllämystyneitä tapaamisestamme. Menin reippaasti ja innoissani esittäytymään ja minusta koko kohtaaminen oli aivan ihana ja ihmeellinen. Siis ajatelkaa nyt oikeasti: on olemassa henkilö, jonka tunnen vain blogista, kommentoidaan toistemme juttuja ja sitten sattuu niin, että kohtaamme samalla terassilla! Selostin hänellekin sitä, miten mielestäni jokainen kohtaaminen on merkittävä ja kun ajatellaan vielä, että muutaman minuutin päästä emme olisi enää olleet terassilla.  Jännää, eikö? Kuvien laatu ei ole kummoinen, koska aurinko paistoi takaa, mutta olipa aika mukavaa tavata blogikamu ja ottaa yhteiskuva. Nyt onkin entistä kivempaa lukea Maawon blogia, koska olen tavannut hänet livenä. 

Viikonlopun kolmas asu on minulle erittäin tyypillinen ja siitä voisi käyttä sanaa perusasu. Eräs luokkabileissä ollut kaverini sanoi, että "Minttu on meijän puuma diiva" ja niinhän mie taijan vähän olla ainakin vaatteiden ja tyylien vaihtuvuuden (ja ilmeisesti joskus käytöksen) perusteella. Toki olisin voinut lauantaina illallakin pitää kukkamekkoa, mutta koska yöt ovat kylmiä, niin vaihdoin farkkuihin. Ja nyt muuten harmittaa, että tästä asusta ei ole kunnollisia kuvia, koska tuo turkoosi toppi on älyttömän ihana! Ostin sen kerran YourFACEN liikkeestä vähän hätäpäissäni... En ole käynyt YourFACEN liikkeessä kuin pari kertaa ja toppiostoksille ajauduin ikään kuin vahingossa. Olin kaupungilla, menossa bussilla kotiin. Katsoin aikataulun ja minulla oli vielä puoli tuntia aikaa ennen kuin bussi lähtisi ja päätin mennä Forumiin lämmittelemään ja pujahdin pieneen vaatekauppaan. Kun menin takaisin linkkipysäkille, niin huomasin, että olinkin katsonut aikataulun ihan väärin ja loppujen lopuksi jouduin odottamaan bussia vielä aika pitkään. Aluksi tunsin huonoa omatuntoa ostoksestani, mutta enää en, koska tämä liehuketoppi on jotain sellaista, mitä minulla ei ole aiemmin ollut, on ihanan värinen, mukava päällä ja on ihan hyvä, että tässä muototumisvaiheessakin minulla on jotain tyylikästä. Neuletakkina on ikisuosikki DKNY:n Cozy ja housuina Mamaliciouksen äitiysfarkut. Nyt tuntuu siltä, että ostan jatkossakin vain äitiyshousuja tämän vatsani takia. En siis tarkoita vatsan pömpötystä vaan sitä, että en aio enää ikinä antaa kroonisesti kipuilevan vatsani ahistua kireistä housuista. Tavalliset farkutkin kun painavat mahaani ikävästi - tämä on jotain, minkä vain mahavammaiset ymmärtävät. Tällainen kuva tuli räpäsistyä hotellilla ja täytyy sanoa, että tässä kuvassa minulle vaatteita tärkeämpää on ihmeellistä tyyneyttä huokuva olemukseni ja tietysti tuo sylissä möllivä pikkupapu.
Toppi Your Face
Neuletakki DKNY
Kaulakoru Anttilasta
Housut Mamalicious
Viikonloppu oli mahtava ja tuntui, että tuli positiivisuuden, ilon ja hauskuuden yliannostus. Noilla eväillä jaksaakin taas arkea aika pitkään ja alkavaa syksyä... Tänä aamuna nimittäin ulkona tuoksui jo syksyisen kirpeälle ja huomasin ajattelevani, että kesä, ihan se kesäkesä on jo auttamattomasti ohi. Mutta se oli oikein kiva kesä, rakkauden kesä taas kerran! Miten muilla on kesä mennyt? Ja mitä tykkäätte asuista? Erityisesti kiinnostaa kuulla, että onko legginssit ihan karmea tyylimoka? :)
P.S. Nautitaan vielä, koska vielä ei ole pimeää (siis päivisin) eikä sada räntää ja kyllähän tuo aurinkokin pilkahtelee ja lämmittää välillä :)

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Kesäkuulumisia ja -fiiliksiä

Moikka! Hirveän huono bloggaaja olen, koska en ole julkaissut mitään kohta kolmeen viikkoon! Luonnoksia on kertynyt jo ihan luvaton määrä ja ihmettelen, että milloinkahan mahdan saada ne julkaistua... Hyviä juttuideoita siis löytyy, mutta aikaa ei oikeastaan. Tai no, aikaahan on aina se 24 tuntia vuorokaudessa, mutta haluan käyttää sen nyt vähän muihin juttuihin kuin blogiin ja koneen ääressä istumiseen. Haluan nauttia ainutlaatuisista kerran elämässä -hetkistä vauvan kanssa ja tietysti myös kesästä. Lisäksi minulla on meneillään jos jonkinlaista tohakkaa ja yritän sujuvasti surffata tohakoimisen ja downshiftaamisen väliaallokossa.

En ole harrastanut blogissa päiväkirjamaisia juttuja kovinkaan paljon enkä arkipostauksiakaan, koska olen ajatellut, että ketä nyt oikeasti kiinnostaa toisten elämä ja kuulumiset. Aika monia kiinnostaa, sillä suurin osa blogeista perustuu kuulumisjuttuihin ja arkiaiheisiin ja suurin osa lukijoistani on tuttuja, jotka haluavat tietää, mitä mielessäni liikkuu ja mitä minulle kuuluu. Alkukesällä olin jo tormakkaana tekemässä arkipostausta, koska ajattelin, että kunnon bloggaajan kuuluu sellainen tehdä. Idea kuihtui siihen, että jutusta olisi tullut kamalan lyhyt ja tylsä, koska se olisi kuulunut näin: "Meinattiin mennä käymään Tokmannilla, mut alkoi sataa vettä eikä sit mentykään". Ehkä arkiaiheet ei ole minun juttujani, koska on niin paljon muutakin mistä kirjoittaa! Asukuviakaan ei ole tullut, koska olen kulkenut kolme kuukautta lähes samoissa vaatteissa. Eilen oli ensimmäinen päivä, kun laitoin jotain oikein kesäistä päälle ja sandaalit jalkaan, mutta muuten olen kulkenut samoissa vaatteissa huhtikuusta lähtien eli paksuhkossa takissa, farkuissa ja neuleessa. Uusia kesävaatteitakaan en ole ostanut, koska haluan säästää rahojani, olla ekologinen ainakin jossain määrin ja on turhaa ostaa vaatteita nyt, kun en ole vielä entisissä mitoissa.

Tässä siis kesäkuulumiset eli mitä meillä on puuhasteltu ja sisältyyhän juttuihini aina jokin syvällisempikin ajatus. Näin meillä on siis oltu ja eletty tätä kesää:
Nautiskeltu kiireettömistä aamupaloista
Luksusta, siis todella luksusta on se, että saa syödä aamupalan kaikessa rauhassa. Tilasin sanomalehden muutamaksi kuukaudeksi ja on ollut mukavaa lukea lehteä aamiaisella. Olen myös ryhtynyt syömään vähän tuhdimman aamupalan, syystä että aamulla on aina kalvava nälkä ja kunnon aamiaisella pötkii pitkälle ja kun aikaakin on ihan eri tavalla kuin työaamuina.

Möllitty
Vauva on opettanut meille möllimisen jalon taidon. Ai että mitä on mölliminen? Sitä, että ollaan vaan silmät suurina, ihmetellään maailmaa, pötkötellään ja ollaan tasapainoisessa, rauhallisessa tunnetilassa. Vauva voi mölliä voi myös sylissä tai sitterissä tai turvakaukalossa ja aikuiset voi mölliä missä vaan! Eräs ihminen kysyi puhelimessa, että mitä vauvalle kuuluu ja sanoin, että tuolla se vaan möllii. Hän ihmetteli termiä, mutta kun hän tuli käymään, niin sanoi heti, että vauva tosiaan möllii.

Levätty
Olen kolmen kuukauden ikäisen vauvan äiti ja minua jopa hävettää sanoa, miten hyvin ja paljon meillä nukutaan. Välillä minusta tuntuu, että nukun jopa liikaa, koska monesti on ollut sellainen liikaa nukkunut -olo. Tunnen itseni levänneeksi, rauhalliseksi ja rentoutuneeksi ja tällainen tekee sekä mielelle että keholle hyvää. En ole koskaan harrastanut sitä, että nukun aamulla pitkään, mutta nyt olen joinain aamuina noussut vasta kymmenen jälkeen. Kun jossain vaiheessa elämääni kärsin vakavista univaikeuksista, niin silloin päätin, että jos vain on mahdollisuus nukkua, niin silloin nukun enkä kovin heppoisten syiden takia luovu yöunistani. Joskus voi myös nukahtaa vaikka sohvalle ihan vahingossa:

Rakastettu
Täytyi ihan tarkistaa, että kaikki olivat t-kirjaimia ;). Saako rakastamisasioita sanoa Suomessa ääneen ilman, että joku alkaa analysoida asiaa negatiivisesti? Täällä kun on se omituinen ajatusmaailma, että jos onnestaan iloitsee, niin se onkin merkki siitä, että kaikki olekaan hyvin, koska onnea pitää korostaa. Höpönlöpö, sanon minä! Jos on onneen aihetta, niin kyllä sen saa tuoda esille, koska elämässä tulee kuitenkin niitä aikoja, jolloin kaikki ei olekaan yhtä ihanaa. Ja edelleen olen ihan suunnattomassa rakkauskuplassa, josta olen aiemminkin kirjoittanut.

Tehty rästihommia 
Olen joka päivä yrittänyt tehdä ainakin yhden rästihomman pois ja olen ollut aika hyvilläni siitä, että pikkupakastin on sulatettu, pari kaappia järjestetty, makkarin matto pesty, laskut on maksettu ajallaan ja olen ehtinyt tehdä ärsyttäviä pikkujuttuja alta pois. Tekemistä on edelleen, mutta hiljaa hyvä tulee.

Olen ollut itselleni armollinen
Olen hyväksynyt sen, että en kykene ihan kaikkeen, en ehdi niin paljon kuin ennen eikä minun tarvitsekaan. Olen yrittänyt opetella olemaan ahdistumatta vaatimuksista, vaikka välillä olenkin tuntenut itseni todella saamattomaksi ja on hermostuttanut, kun en ole saanut aikaiseksi kaikkea, mitä pitäisi.
Pohdittu syntyjä syviä
Vaikka kuinka yritän, niin en tällä luonteella tule koskaan pääsemään eroon syvällisestä pohdiskelusta. Viime aikoina olen käynyt läpi omaan persoonaani liittyviä juttuja ja tehnyt älyttömän hyviä ja jopa henkisesti parantavia oivalluksia. Ne ovat niin monimutkaisia juttuja, että en rasita teitä niillä.
Hyötyliikuttu
Mikä onkaan ihanampaa, kun kävellä ulkona ja ihastella kesää? Annan elimistöni palautua raskaudesta täysin omaan tahtiin enkä ota stressiä raskauskilojen lähtemisestä, vaikka monien mielestä varmaan pitäisi ja on "muotiakin" vouhkata palautumisesta ja kilojen karistamisesta. Liikuntaintoa minulla on kovastikin ja lisäsin sitä vielä ostamalla uuden lenkkarit.

 Tehty kivoja pikkujuttuja
Kesä on siitä kivaa aikaa, kun ei tarvitse juosta kello kourassa vaan voi aika boheemisti tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Vaikka katsoa tiistaipäivänä elokuvaa ja mässytellä herkkuja. Late Lammas -leffaa suosittelen kaikille lapsille ja lapsenmielisille!

Oltu mummolassa
On hassua, että lapsuudenkodistani tuli yhtäkkiä ja hyvin luonnollisesti mummola. Viihdyn vanhempieni kanssa hyvin ja mukavasti ja vauvan maailmaantulon jälkeen yhdessäolo on tuntunut vielä mukavammalta ja erityisemmältä. Vanhempani ovat melko iäkkäitä ja olen ajatellut, että haluan antaa heidän nauttia isovanhemmuudestaan niin paljon kuin mahdollista ja siksi käymmekin mummolassa aika usein. Juhannuskin vietettiin siellä ja tässä kuva juhannussaatolta:

Nautittu kesästä
Vaikka kesältä ei ole tuntunutkaan kuin muutamana päivänä, niin kesästä voi silti nauttia. Olen käynyt joka päivä ihastelemassa vehreää luontoa, vaikka on ollut kylmää ja pilvistä. Kesän alussa hämmästelin, miten ihan yhtäkkiä kaikki kukat ryöpsähtivät kukkimaan ja ilmassa on nytkin luonnon oma parfyymi, siitä nauttikoot ne, jotka voivat. Retkemme ovat suuntautuneet lähipuistoon, missä voi vaikka vain mölliä viltin päällä tai harrastaa venkoilua erilaisilla liikuntatelineillä. Minä olen lähinnä vain venytellyt ja tutkinut laitteita, mutta syssymmällä ajattelin yhdistää puistojumpan vaunulenkkeihin.

Apua, viltillämme on tunkeilija!

Syöty hyvin
Monet valittavat, että arkiruoan valmistus on tylsää ja puuduttavaa, mutta minä tykkään tehdä ruokaa. Mitään ihmeellisiä gourmetpöperöitä en ole tehnyt vaan ihan perussapuskaa. Tuossa aiemmin kirjoitin, että en tingi yöunistani ja toinen asia, mistä en tingi, on syöminen ja nimenomaan terveellinen ja monipuolinen syöminen. Ja kun pääasiassa syö kurinalaisesti, niin voi herkutellakin välillä. Grillin puutteessa innostuin testaamaan grillijuustoa uunissa ja hyvää tuli, vaikkakin ylisuolaisia ja -rasvaisia nuo juustot on.

Yhtenä päivänä innostuin ostamaan ihan entrecotea ja valmisperunoita ja keitin kyytipojaksi kermakastikkeen. Nyt jos oppisin muistamaan, että en pidä pihveistä, koska ne maistuvat kalmalle ja että en osta valmisperunoita, koska niistä tulee paha olo ja vatsani ei kestä niitä. Tämän annoksen tarkoitus olis simuloida ravintolaruokaa - nuukana kun en raaskinut lähteä ulos syömään vaan päätin taas kerran tehdä sapuskat itse.

Herkuteltu jäätelöllä
Kesällä pitää syödä jätskiä! Vaikka minulla on raskauskiloja vielä jonkin verran, niin naisen logiikalla laskin, että koska en ole ikinä kesällä lihonut, vaikka olen syönyt jäätelöä, niin en liho nytkään. 

Tällaisia kesäisiä tunnelmia siis meillä! Palaan blogeilemaan taas kun kerkiän ja kun huvittaa ja kun aivot toimii, minusta kun tuntuu, että on vaikeaa keskittyä oikein mihinkään aivotyöhön. Nyt nautin elämästä ja toivon, että niin tekevät kaikki muutkin. Kivoja kesäpäiviä kaikille!