lauantai 28. toukokuuta 2016

Tahdon takaisin entisen yksinkertaisen elämäni!

Nyt seuraa taas syvällinen pohdiskelupostaus, joten voit jo tässä vaiheessa päättää, luetko vai et. Nämä jutut kun jakavat mielipiteitä niin rajusti. Ajatusmylläkkäni lähti liikkeelle kuvasta, joka on otettu synttäreiltäni vuonna 2008.

Kuvassa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta aivan ennalta-arvaamatta se laukaisi flashbackeja ja aivan kuin minut olisi yhtäkkiä ravisteltu muistamaan sitä aikaa, jolloin elämä oli yksinkertaisempaa ja minulle tuli halu päästä takaisin sellaiseen elämään. Toisaalta taas nykyisin lukeudun downshiftaajiin monissa asioissa ja elämä on siinä mielessä yksinkertaistunut. En tarkoita, että kaipaan entistä elämääni sinänsä vaan vain elämän mutkattomuutta. Ennen esim. ostin mitä lystäsin miettimättä eettisyyttä/ekologisuutta niin paljon kuin nykyisin ja jos tarvitsin jotain erityistä, niin menin kauppaan ostamaan tuotteen enkä googletellut viikkokausia etukäteen. En syynännyt kaupassa jokaista elintarvikepakettia tutkien, sisältääkö se esim. palmuöljyä enkä lukenut kosmetiikkatuotteiden INCI-listoja. En murehtinut globaaleja ongelmia niin paljon, vaikka aina olenkin keskimääräistä enemmän niitä pohtinut ja jo pienenä tyttönä ahdistuin kaikista saaste- ja kasvihuoneilmiöjutuista ja tulen aina olemaan hyvin valveutunut. Ennen en lukenut nettikeskusteluja ja minulla oli siis monta syytä ärsyyntyä vähemmän. Olen kiinnostunut monista asioista ja siksi ajaudun helposti lukemaan blogeja, nettikeskusteluja ja artikkeleita ja minun tekisi mieli ottaa kantaa moniin asioihin.

Nyt minusta tuntuu, että olen lopen kyllästynyt. Olen kyllästynyt siihen että olen käyttänyt aivan hirvittävästi ajatusenergiaa sellaisten asioiden murehtimisen, joille en voi mitään. Voin ajatella loppuelämäni joka ikinen hetki kaikkea sitä kärsimystä, mitä maailmassa on, mutta valitettavasti se, että murehdin ikäviä asioita, ei vaikuta mihinkään muuhun kuin siihen, että minua alkaa ahistaa. Toki tulen aina ottamaan kantaa asioihin ja siitä voi joskus olla hyötyäkin. Esimerkkinä se, että allekirjoitin Greenpeacen vetoomuksen Arktiksen puolesta ja nyt tuo vetoomus, jonka sadattuhannet muutkin olivat allekirjoittaneet, on saanut aikaan sen, että jättiyhtiöt jättävät Arktiksen rauhaan.

Olen kyllästynyt myös sisäilmasairauteeni ja vaikka en olekaan vakavimmin sairastuneiden joukossa, niin sairaus vaikuttaa silti moni eri tavoin arkeeni joka päivä. Miten mahtavaa olisi vaikka, kun voisi mennä mihin lystää, ei tarvitsisi joutua kokemaan sitä, että olotila romahtaa kesken kivan tapahtuman tai jos voisi käydä asuntoesittelyssä tai museossa tai kylässä ilman, että sairastuu pariksi viikoksi. Siis vain muutamana esimerkkinä. Tuossa vuonna 2008 otetussa kuvassa olin vielä terve ja hyväkuntoinen.

Olen myös kyllästynyt moniin muihin asioihin ja vaikka kyllästyminen olotilana ei ole kovin kehittävä, niin tuo kyllästymisreaktio ja vanhojen yksinkertaisempien aikojen kaipuu sai minut pistämään henkisesti hösseliksi. Aivan samalla tavalla, kun asetamme itsellemme konkreettisia tavoitteita, voimme asettaa itsellemme henkisiä tavoitteita. Minua helpottaa, jos kirjoitan asioita ylös ja viime aikoina olenkin rästityölistan lisäksi kirjoitellut itselleni ylös henkisiä päämääriä. Olen tehnyt tätä ennenkin, esim. postauksessa Kesän ahaa-elämykset eli ei enää selityksiä kirjoittelin jopa vähän samoja juttuja kuin nyt. Tuosta postauksesta onkin jo kohta pari vuotta ja on vähän noloa todeta, että henkisesti en ole edistynyt tietyissä asioissa juuri ollenkaan, mutta toisaalta olen käynyt läpi aika isojakin juttuja ja kokenut ihan uskomattomia oivalluksia ja tehnyt tilejä selviksi itseni ja menneisyyteni ja myös joidenkin ihmisten kanssa.

Itse olen itseni monissa asioissa tähän elämän monimutkaisuuteen ajanut ja itse voin päästää itseni pälkähästä. En enää täysin voi elää niin huolettomasti kuin ennen, mutta toivoisin löytäväni kultaisen keskitien. Nyt minusta tuntuu, että ihan kuin jokin ympyrä olisi sulkeutumassa ja jatkossa minun ei tarvitse enää painiskella näiden asioiden kanssa. Elämäni ei ole koskaan ollut helppoa eikä yksinkertaista eikä siitä kai sellaista tulekaan, mutta nyt olen päättänyt ainakin joillakin henkisen tason toimenpiteillä ja myös konkreettisilla toimenpiteillä yksinkertaistaa eli siis helpottaa elämääni. Minähän julistin tämän kuun alussa Toiveiden toukokuun ja päätin, että teen joitain käytännön juttuja toiveideni toteuttamiseksi. Nyt kun kuukausi alkaa olla lopuillaan, niin on mahtavaa huomata, että lähes kaikki toiveeni ovat toteutuneet ja enemmänkin kuin toivoin. Tämä valaa uskoa siihen, että nyt kun tuon julki nämä asiat, joita olen viime aikoina pähkäillyt, niin ehkä elämäni voi todellakin jollain tasolla selkiytyä ja ainakin pääkopalleni tekee hyvää kirjoittaa henkiset päämääräni tähän. 

Jos aion tehdä jotain, niin teen sen heti
Tietysti mahdollisuuksien mukaan, koska joskus tulee esteitä ja mutkia. Mutta pääpointti on, että elämä on lyhyt ja hetkeen on tartuttava. Ei voi ajatella, että myöhemminkin ehtii, koska aina ei ehdi... Olen edelleen hyvin tyytyväinen siitä, että vuonna 2005 päätin ostaa liput Nightwishin keikalle, vaikka kaverit oli sitä mieltä, että kyllä keikoille vielä kerkiää. Tuon keikan jälkeen yhtye antoi potkut Tarja Turuselle ja minua olisi harmittanut loppuikäni, että en pitänyt päätäni ja ostanut lippuja. Tämä "tee se heti" -ajattelutapa sopii myös arkeen... Koska jos en tee jotain heti, niin se unohtuu. Kuten vaikka viesteihin vastaaminen tai ruokien pakastaminen (T. Nimim. Keitetty kukkakaali neljä päivää odottamassa pakastamista)

Kuuntelen neuvoja vain valikoidusti
Saan todella harvoin hyviä neuvoja. Kukaan muu ei elä elämääni eikä kukaan muu voi tietää niitä kaikkia asioita, joita elämässäni on ja ulkopuolisten on aina hyvin helppo neuvoa. Jos tokaisen, että en kuuntele neuvoja, niin se vaikuttaa varmasti vähän lapselliseltakin ja siltä, että olisin itse aina oikeassa. En ole, mutta en koe tarpeelliseksi ottaa vastaan neuvoja ihmisiltä, jotka eivät tiedä asioistani. On nimittäin ihan pikkuisen rasittavaa kuulla sadatta kertaa sama neuvo ja selostaa sadatta kertaa samat asiat. Tietenkään neuvonantaja ei voi tietää, että olen kuullut samat asiat aikaisemmin. Minua välillä ihan ärsyttää ihmisten tapa paukuttaa neuvoja suorasanaisesti ilman, että he edes tietävät asiasta mitään mitään tai vaivautuvat kysymään. Tämä on juuri se olennainen juttu eli kenenkään ei pitäisi ladella neuvoja vastoin parempaa tietoa. Eräällä tutulla oli kerran t-paita, jossa luki "Annetaan neuvoja pyytämättä" ja se sopisi kyllä monelle ihmiselle!

Toki joskus saan oikein hyviä neuvoja, vinkkejä ja näkökulmia, joita ei ole edes neuvoiksi tarkoitettu, mutta jotka sytyttävät lampun päässäni. Eräs sellainen koski suolaisia piirakoita! Minä kun olen ajatellut, että en tee juhliin suolaisia piirakoita, koska ne ovat minulle arkiruokaa ja olen niihin kyllästynyt ja kokeillut kaikki eri variaatiot. Sitten ystäväni sanoi, että hänen mielestään ne ovat hyviä, täyttäviä, kaikki tykkää ja on helppo tehdä gluteenittomanakin. Ja minä heräsin ajattelemaan, että niin, olenpa hölmö, kun olen ajatellut asiaa vain omalta kannaltani ja häpesin itsekeskeisyyttäni. Vaikka kyseessä oli hyvin arkinen ja käytännönläheinen neuvo, niin se oli minulle myös aika merkittävä valaistumis-oivalluskokemus ja siitä kerroinkin vähän täällä.

En uhraa aikaani ja voimavarojani sellaisille, joilta en saa mitään takaisin
Tämä onkin vähän hankala juttu. Hippinä minun tulisi jakaa rajatonta rakkauttani kaikelle olevaiselle, mutta minusta tuntuu, että monesti hyväntahtoisuuteni menee ihan hukkaan. En aio enää kommentoida kenenkään sellaisen FB-juttuja, joka ei ikinäkoskaan kommentoi minun päivityksiäni. En aio enää lähetellä viestejä ihmisille, jotka eivät viitsi vaivautua vastaamaan. Se muuten todella ärsyttää, että ihmiset ei vastaa viesteihin! Olisiko paljon vaadittu, jos näpyttelisi ihan lyhyen vastauksen? Ilmeisesti on. Minusta on hyvä, jos kaveri laittaa Messenger-viestiin edes peukun tai hymiön. Tiedän, että hänellä on kiire ja hymiö on kuitenkin osoitus siitä, että hän on reagoinut viestiini.

Tämän asian olisi voinut ilmaista kivemminkin eli niin, että "käytän aikaani ja voimavarojani ihmisiin, joilta saan jotain takaisin". Periaatteessa uskon kyllä "anna hyvän kiertää" -ajatukseen, mutta aivan liian monesti minusta tuntuu, että hyväntahtoisuuteni valuu täysin hukkaan. Niin varmasti onkin, koska olen kiltti, antelias ja avulias ja siksi minua on helppo käyttää hyväksi. Tämän kohdan voisi myös laajentaa koskemaan kaikkia elämän osa-alueita: "En halua suunnata ajatuksiani asioihin, jotka vain kuluttavat energiaani".

Vähennän nettikommentointia
Tämä liittyy vähän edelliseen, mutta tämä liittyy myös ajankäyttöön ja terveydentilaani. Netti imaisee helposti paljon aikaa ja jos kommentoin useaa päivitystä etenkin jossain ryhmässä, niin muiden kommenttien lukeminen vie aikaa. Lisäksi kärsin välillä neurologisista oireista, jotka vaikeuttavat kirjoittamista ja ilmaisuani enkä saa kirjoitettua asioita niin kuin haluaisin ja väärinymmärryksen riski on suuri. Jossain vaiheessa seurasin monia eri FB-ryhmiä, mutta enää ei riitä siihen aika, eikä mielenkiinto ja nyt olen huomannut, että minun on paljon helpompi olla, kun ei tarvitse kyttäillä, onko joku kommentoinut tai ymmärtänyt kommenttini väärin.

Sanon asiat suoraan
Eikö ihmiset aina tee näin? No ei todellakaan!Miten helppoa elämä olisi, kun ihmiset ei pyörittelisi asioita päässään, spekuloisi, pähkäilisi toisten tarkoitusperiä vaan asiat sanottaisiin suoraan. En ole koskaan ymmärtänyt esim. sitä, että joku sanoo, että hänen synttäriään ei tarvitse muistaa mitenkään. Sitten kun ei muisteta, niin hän loukkaantuu. Kerran minulle kävi niin, että en noteerannut erään ihmisen syntymäpäivää ja hän huomautti, että olisi sitä nyt vaikka kukkia voinut ostaa. Vastasin, että jos kerran sanotaan ja jopa jankataan, että ei tarvitse muistaa, niin en minä osaa kääntää lausetta toisinpäin, mutta hän sanoi, että "se nyt vaan on sellainen tapa sanoa niin".

Suoraan sanominen tarkoittaa valitettavasti myös jonkinlaista tylyyttä. Toki on tärkeää ja suotavaa pyrkiä sanomaan asiat kauniisti ja tietty kommentoimisen sosiaalinen suotavuus on hyvä hallita eikä pidä olla ilkeä. Usein voi olla hyvä, jos tokaisee tyyliin "en pidä tuosta", olipa kyseessä sitten sovituskopissa, sängyssä tai ruokapöydässä oleminen (kivan laaja skaala esimerkkejä :D). Minusta tuntuu, että en jaksa enää yhtään kiertelyä ja kaartelua ja olen huomannut, että jos itse sorrun kiertelemään enkä sano asioita suoraan, niin joudun selittämään ihan hirveästi. Selittelyä en jaksa enää yhtään vaan jätän toisen vaikka mieluummin ihmettelemään näkemyksiäni ja päätöksiäni kuin käytän aikaani ja energiaani selittelemiseen. Ne, jotka ymmärtävät, eivät selityksiä vaadi ja ne, jotka eivät ymmärrä, eivät ymmärrä vaikka selittäisin selittämästä päästyäni.

En välitä negatiivisista kommenteista
Tämä onkin ihan hirveän vaikeaa. Pitäisi vaan osata olla välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat ja usein se onnistuukin, mutta mitä jos kommentoija onkin joku läheinen, jonka sanomiset merkitsevät enemmän kuin jonkun random-tutun? Toki riippuu asiastakin ja yritän aina miettiä, että ihmisillä on usein oma lehmä ojassa ja siksi he sanovat pahasti. Sorrun itsekin tuohon joskus ja joskus en edes itse tajua, että toinen käsittää sanomiseni tavalla, jota en todellakaan tarkoita.

Viime aikoina olen pohtinut sitä, että olisi aika kivaa, jos ihmiset suhtautuisivat asioihin lähtökohtaisesti positiivisesti. Jos kerron jollekulle jostain päätöksestäni tai hankkeestani, niin en halua kuulla worst case scenarioita enkä yksityiskohtaisia näkemyksiä siitä, miksi ei kannata vaan toivoisin saavani tsemppausta. Taitaa olla niin, että kovinkaan moni niistä uhkakuvista, joita minulle on maalailtu, ei ole koskaan toteutunut. Ainoa keino välttää negatiivisia kommentteja on jättää kertomatta ihmisille asioita ja sitä olen viime aikoina harrastanutkin. Tämä voi kuulostaa omituiselta, mutta hissukseen omissa oloissa oleminen on aivan loistavaa ja minulla on ollut rauha puuhastella kaikkia kivoja jutuja ilman, että joku nostaa esille päämäärääni palvelemattoman näkemyksen, joka ei ole tullut mieleeni.

Keskityn positiivisuuteen
Tämä kohta ansaitsisi ihan oman postauksensa. Monella tulee varmasti jo korvista ulos nämä minun positiivisuusjuttuni, mutta siitä huolimatta päätin ottaa asian esille. Olen viime vuonna positiivistunut entisestään ja loppuvuonna huomasin, että kun puhun jostain negatiivisesti tai kuulen jotain negatiivista, niin minulle tulee huono ja jotenkin myrkyttynyt olo ja väsähdän. Jopa elokuvien voimakkaat kohtaukset tai riietly saippuasarjassa saattaa saada minut lähes tolaltani. Toki varjot kuuluvat elämään ja itsellä elämänkulku on nimenomaan ollut sitä varjoissa askeltamista eikä ihminen voi kokonaan elää missään positiivisuuskuplassa vaan ihan normaaliin arkeen kuuluu välillä ärsytykset ja ahistukset sekä vastoinkäymiset.

Minä kun niin tykkään ihmiskokeista, niin olen ajatellut, että olisin viikon niin, etten reagoisi mihinkään negatiiviseen, en kuuntelisi mitään ikävää, enkä lähtisi jauhamaan asioita. Haluaisin kokeilla tuota, mutta yksin se ei onnistu vaan se vaatii sitä, että lähi-ihmisenikin ovat hankkeessa mukana. Tarkoittaa siis sitä, että viikon aikana minulle ei saa puhua mistään ikävistä asioista tai jos puhuu niin pistän sormet korviin ja huudan älä-lä-lä-lä-lä tai lyön luurin kiinni. Tuollainen kokeilu voi olla vähän hankala ja onkin helpompi olla semipositiivinen eli pääasiassa keskittyä hyvään, mutta antaa ärsytyksen tulla ulos jos on tullakseen. Arkipositiivisuutta on se, että valitsen kivat sanat kritiikin sijaan tai jätän kokonaan kommentoimatta, jos minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa. Tämäkään en aina kyllä onnistu, mutta yritän kovasti. Toki ajankohtaisiin asioihin voi aina ottaa kantaa, mutta tietyt aiheet haluan jo ohittaa, olivatpa ne tärkeitä tai eivät, koska en enää jaksa jauhaa niistä, se jauhaminen kun ei johda mihinkään. Esim. maahanmuuttoaiheesta kieltäydyn kokonaan ja sanon suoraan, että en keskustele tästä asiasta. Uutiset skippaan nykyisin lähes täysin enkä ole huomannut missaavani oikein mitään tärkeää, mutta olen huomannut olevani onnellisempi. Todella tärkeät asiat saan kyllä tietooni, mutta muuten pysyttelen uutispimennossa.

Haluan tuoda esille kivoja asioita, mutta positiivisten asioiden ja huippuiloisten instaselfieiden jakaminen (häshätägillä enjoylife ja happymom) aiheuttavat aivan varmasti ihmisissä ärsytystä ja noista onnellisuuspäivityksistä ja ilovemylife -hashtageista minua on kritisoitukin... Ymmärrän kyllä, että ihmiset ajattelevat, että mitä se nyt tuolleen hehkuttaa, että eikö se jumankauta tajua, että kell' onni on, se onnen kätkeköön ja että kyllä sillä varmaan on jokin huonosti. Ja että onnellisuus on ihan pelkkää kulissia, että eihän kellään mene jatkuvasti hyvin. No ei menekään, ei minulla varsinkaan, mutta minä haluan tuoda esille kivat jutut. Miksi en jakaisi iloani ja näyttäisi iloista olemustani? Olen kuitenkin iloinen ja onnellinen suurimman osan ajasta ja vaikka välillä tuleekin vastoinkäymisiä ja elämässä on hankaluuksia, niin voin silti olla onnellinen ja hyvinvoiva ja suhtautua asioihin positiivisesti. Jopa viime aikoina, kun olen ollut uupunut ja huonossa kunnossa, olen ollut silti pääasiassa onnellinen, vaikka täytyy kyllä sanoa, että kun elämä ryöpyttää olan takaa, niin väkisinkin onnellisuus karisee ja olinkin vähällä vajota pohjamutiin ja onnellisuudessani tapahtui tilastollinen notkahdus. Uupumuksesta päivitinkin Facebookiin, mutta jälkeenpäin koin, että siitä ei ollut mitään hyötyä vaan olisi ollut mukavampaa postata vaikka jokin kissavideo.

Tähän positiivisuusaiheeseen on hyvä päättää tämä postaus, jossa ei varmaan ole mitään punaista lankaa, mutta tulipahan kirjoitettua. En tiedä, kiinnostaako ketään lukea näitä, mutta itselle teki ihan älyttömän hyvää kirjoittaa tätä. Toivottavasti löytyy edes joku samis, joka voi allekirjoittaa kanssani vaikka edes yhden kohdan.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Saisko olla mojitoa jaloillesi?

Sunnuntaina seistä päjötin monta tuntia kävelykadulla kirppismyyjänä ja kun pääsin kotiin, niin oli pakko nostaa jalat hetkeksi ylös. Minulla on ongelmana se, että jalat turpoavat helposti ja olen kärsinyt jalkojen turpoamisesta ihan nuoresta asti eli kyseessä ei ole mikään iän myötä tullut vaiva. Varsinkin helteellä jalat tuntuvat iltaisin raskailta ja myös sellaisen päivän jälkeen, jolloin en ole ehtinyt istahtaa. Sellaisia päiviä on ollut viime aikoina vähän liikaakin ja jalkojani on illalla ihan särkenyt. Vähän aikaa sitten oli pari kuumempaa päivää ja jalkojen olo oli tosi tukala, vaikka ei ollut edes kova helle. Jalkojen suihkuttelu kylmällä vedellä ja jalkojen nostaminen ylös auttaa, mutta käytän myös virkistäviä jalkavoiteita. Olen käyttänyt pitkään Deep Steepin Candy & Mint -jalkavoidetta, joka pitää ihon pehmeänä ja virkistää jalkoja ja vaikka se ihanaa onkin, niin nyt tuoksu on alkanut tökkimään. Voiteen tuoksu kun on todella piparminttukarkkimainen ja hyvin aito (ei siis yhtään esanssinen) ja nukahdan joka ilta ajatuksiin polkkakarkeista. Tuubikin kun on punavalkoraidallinen ja luo mielikuvan karamelleista.

Monilla jalat on se kehonosa, joka jää hoitamatta ja ihmettelen, että miksi... Miksi on niin vaikeaa huolehtia rakkaista jaloista, jotka joutuvat tekemään niin paljon työtä kannatellakseen meitä päivät pitkät? Jalkojenhoitoon pätee sama kuin moneen muuhunkin asiaan eli jaloista pitää huolehtia säännöllisesti ja ennaltaehkäistä vaivoja eikä päästää kantapäitä siihen kuntoon, että joutuu etsimään rälläkkää kovettumien poistoon.

Olen aina pitänyt huolen jaloistani ja ehkä olenkin siksi päässyt aika helpolla. Raskausaikana kantapäät kovettuivat, koska iho kuivui muutenkin, mutta yleensä jalkojen iho on ollut hyvässä kunnossa. Minulla ei ole mitään ihmeellisiä jalkojenhoitokäytäntöjä vaan rasvaan jalat illalla nukkumaan mennessä ja suihkun jälkee. Muutaman kuukauden välein teen itse jalkahoidon ja sen hoitoa kok keholle, koska sen jälkeen on aina kevyt ja rentoutunut olo. Jalkahoitooni kuuluu jalkojen liottelu pesuvadissa lämpimässä vedessä, jossa on jotain jalkakylpysuolaa tai sitten merisuolaa/ruususuolaa ja yrttejä. Kylvetyksen ohessa kaivelen varpaiden kynsien kynsinauhat siistiksi - kynsien päälle kun kertyy jotain outoa kerrostumaa, joka ei lähde pois kun rapsuttamalla. Minulla on kynsienhoitosetti ja siinä on hyvät kapsutinvälineet. Joskus käytän raspia, mutta hyvin harvoin, sillä raspaaminen johtaa ojasta allikkoon, koska se kiihdyttää ihon paksuuntumista. Ennen rutiineihini kuului varpaankynsien lakkaaminen, mutta nykyisin lakkaan varpaankynnet vain kesäksi, koska lakoissa on kaikenmaailman myrkkyjä, joita yritän vältellä.
























Kuuriluontoisesti olen käyttänyt kantapäitä pehmittäviä voiteita, mutta nyt en ole niitä vähään aikaan tarvinnut. Jos iho alkaa kuivua ja paksuuntua, niin kuorin jalkojen ihon, laitan paksun kerroksen voidetta ja puuvillasukat ja annan vaikuttaa yön yli ja tällä konstilla iho ei edes pääse kuivumaan. Voi olla, että kesän jälkeen jalat vaativat pehmityskuurin, sillä kesällä kantapäät kovettuvat, etenkin jos tassuttelee avojaloin.

Pakollinen tuote turpoaville ja raskaantuntuisille jaloilleni on jokin virkistävä voide ja niitä minulla on ollut monilta eri merkeiltä. Frantsilan luomujalkavoidetta käytin raskausaikana, mutta se ei tuntunut kovin tehokkaalta. Oriflamelta minulla on ollut monia eri tuotteita niin virkistykseen kuin pehmitykseenkin ja Oriflamen jalkatuotteet on kyllä olleet hyviä. Kaikkein tehokkain voide on ollut Biothermin sävyttävä Leg Laser, joka sai jalkojen ihon näyttämään siloisemmalta ja joka todella viilensi jalkoja tuntikausien ajan ja muutamilla etelän reissuilla sitä tulikin hölvättyä. Leg laser -voidetta ei enää vaan taida mistään saada ja olenkin ollut vähän harmissani. Hirudoid Fortea olen kokeillut, mutta se sai aikaan niin ikäviä tuntemuksia, että en sitä uskaltanut käyttää ja arvelinkin, että en niin voimakasta tuotetta tarvitse.

Kesällä tykkään käyttää jotain sesonkituoksuista jalkatuotetta ja täksi kesäksi minulla on Avonin Sugar Lime Mojito -tuotteet, joilla koitan pitää jalkani virkeinä ja raikkaina. Settiin kuuluu jalkojen kuorintavoide, jalkavoide ja viiilentävä jalkasuihke ja nyt kun olen noita testaillut, niin viilentävä vaikutus on kyllä huomattavissa. Voidetta ja suihketta voi pitää jääkaapissa, jotta viilennys olisi vielä tehokkaampaa ja täytyykin laittaa voiteet jääkaappiin helteitä odottelemaan :). Tuotteiden tuoksu on jännä, koska ne todella tuoksuvat nimensä mukaisesti mojitolle. Siis sokerille, limelle ja mojitolle ja tuoksu on yhtäikaa sekä makea että raikas. Tuoksu ei jää voimakkaasti iholle, joten ei ole pelkoa, että tulisi tuoksukakofonia. Setin saa hintaan 6,95,- jonkin toisen tuotteen tilaamisen yhteydessä. Voit tilata nettikaupastani tai ottamalla minuun yhteyttä. Tarjous on voimassa enää keskiviikkoon 25.5 asti!

Miten sinä hoidat jalkojasi ja mitkä ovat sinun suosikkituotteesi jalkojenhoitoon?

Jyväskylän keskustan superviikonloppu

Kulunutta viikonloppua mainostettiin nimellä Jyväskylän keskustan superviikonloppu ja sellainen se todella oli. Oli Yläkaupungin Yö, Design-tori, ravintolapäivä, Keski-Suomen kala- ja kevätmarkkinat ja kävelykatukirppis. Päivitinkin eilen Facebookiin, että tapahtumista tulee runsaudenpula. Olisin halunnut käydä monessa eri kohteessa, mutta nykyisin väsähdän yliliikaa ja ylihelposti jo parin tunnin kaupunkireissusta, joten täytyy todella valikoida, että mihin lähtee. Noiden tapahtumien lisäksi olisin todella halunnut käydä Melli Ecodesignin tehtaanmyymälän 1-vuotissyntymäpäivillä, mistä olisi voinut tehdä huippulöytöjä. En kuitenkaan harmittele sitä, että en jaksanut suihkia joka paikkaan, sillä näitä tapahtumia tulee aina. Se on lohduttava ajatus, etenkin kun on pikkuisen noloa kertoa, että jo vuonna 2007 minun piti osallistua Yläkaupungin Yöhön, mutta menin vasta nyt ensimmäisen kerran! Yläkaupungin Yö on monipuolinen kulttuuritapahtuma/kaupunkifestivaali, joka nimestään huolimatta tarjoaa tapahtumia myös päivällä. Me menimme vasta kahden jälkeen iltapäivällä mukaan ja silloin oli jo kaikki lapsiperheille suunnatut tapahtumat ohi ja tulin taas siihen tulokseen, että edes aikakäsitykseni ei sovellu tähän yhteiskuntaan. Olen useasti aiemminkin huomannut, että lapsiperheille suunnatut tapahtumat on ohi silloin, kun minä vasta suunnittelen lähtöä. Mutta eipä vähän päälle yksivuotias oikein mitään erityistä show'ta kaipaakaan vaan kaupungin vilinässäkin on riittävästi katseltavaa. Minusta tuntui, että pelkkä vilinän ihmettely ja fiilistely riitti nyt minullekin, mutta joskus täytyy kyllä osallistua konsertteihin, mennä lapsille suunattuihin työpajoihin ja käydä jonkun aikuiskaverin kanssa museoissa, jotka ovat yölläkin auki. Jos joskus aion johonkin osallistua, niin sitten minun täytyy kyllä haalia jostain käsiini vanhanaikainen ohjelmalehtinen, koska en kertakaikkiaan saanut tolkkua ohjelmasta, kun yritin sitä reistaavalla kännykälläni selailla, vaikka ohjelmia pystyi hakemaan ajan, paikan ja kategorian mukaan. Tosin vika on siinäkin, että eri kohteita - taidetta, liikuntaa, ruokaa, konsertteja, jotain yllättävääkin - on aina niin paljon, että ei edes osaa päättää, mihin menisi. Ensi vuonna Yläkaupungin Yö viettää 25-vuotisjuhliaan ja veikkaan, että sitten vasta häppeninkejä onkin!

Eilen oli kiva sää pilvisyydestä huolimatta ja oli mukavaa vaan hengailla ulkona ja kaupungilla. Taapero viihtyi hyvin ja hänelle paras elämys oli päästä puiston nurmikolle konttailemaan. 

Kirkkopuistossa leijaili huumaava ruokien tuoksu, sillä ravintolapäivä oli houkuttanut paikalle mukavan määrän pop up -ravintoloitsijoita. Mielenkiinnolla kurkistelinkin kojuihin, mutta koska ei ollut nälkä, niin en ostanut mitään. Monilla kojuilla oli asiakkaita ihan jonoksi asti.

Kun pääsimme yläkaupungille, niin kauppiaat olivat jo kasaamassa kojujaan pois ja olin vähän pettynyt. Jotenkin ajattelin, että myyjät olisivat paikalla koko ajan ja läpi yön. Mutta toisaalta enpä minä olisi mitään ostanutkaan, lähinnä haluan vaan markkinoilla ja toreilla nauttia tunnelmasta. Mutta tunnelmaa ei puuttunut vaan tunnelma oli mielestäni jopa kansainvälinen ja niin hilpeä kuin Suomessa vaan voi olla. Nämä kuvat ovat vaan tosi mälsiä, mutta tältä torialueella näytti... Muutaman sadan metrin päässä olikin jo sitten ihan toisenlainen vilinä ja huiske!

Nälkähän minulle tuli ja kun olimme lähdössä kotiin päin, niin matkan varrella oli Sohwin ulkomyyntipiste, josta sai burgereita ja ranskiksia. Istahdettiin kadun varteen syömään ja totesin, että Sohwi on nyt lempiravintolani ja jos haluat lukea perusteluja, niin löydät ne täältä. Hampurilainen piti nälän loitolla lähes koko illan ja onkin aika jännä, että pelkkä hamppari vastasi täyttävyydeltään yhtä Hese-/Mäkkiateriaa. Kun tuossa aiemmin mainitsin kansainvälisestä fiiliksestä, niin yksi asia, joka tekee kansainvälisen tunnelman, on terassit ja tällaiset muut ulkonasyömismahdollisuudet. Kun koko pimmeen talven mökötämme sisällä, niin on vapauttavaa mussuttaa hampurilaista kadun varressa.

Kun kävelimme autolle, niin ohitimme Toivolan Vanhalla Pihalla sijaitsevan kahvila Muiston ja hetken mielijohteesta päätin, että käyn ostamassa mukaan kakkupalan jälkiruoaksi. Valitsin suklaa-espressokakkua ja kun olin kakun maksanut, niin huomasin, että tarjolla olisi ollut sitruuna-lakritsikakkua. Täytyy ottaa sellainen sitten seuraavan kerran! Toivolan Vanhalta pihalta kuului musiikkia ja sinne oli kokoontunut paljon ihmisiä kuuntelmaan jotain Ultra Bra -coverbändä. Se ei ollut yhtään minun juttuni, mutta heräsi ajatus, että kaupunkifestivaaleissa on se kiva puoli, että koskaan ei tiedä, millaisen esityksen bongaa nurkan takaa. 

Tänään lähdin sitten kävelykatukirppikselle myymään, vaikka minua ei yhtään innostanut. Ei siis yhtään! Eilen manasin koko ajan, että onko pakko mennä, jos ei taho ja että kiinnostaa kuin kilo p*****. Itsehän olin kirppikselle ilmoittautunut, mutta jokin kävi eilen ahistamaan. Aamulla oli pilvinen ja kylmä ilma ja sanoin närkästyneenä, että varmaan ryöpsäyttää vielä vettäkin. Olin nukkunut yön todella huonosti ja myös taapero  oli ollut yölevoton ja mietin, että olisiko ollut viisasta perua myyntipaikka ja jäädä kotiin. Eilen sanoin, että nyt jos vetovoiman laki ei toimi, niin lakkaan uskomasta siihen. Vetovoiman lakihan tarkoittaa sitä, että jos suhtautuu positiivisesti, niin tapahtuu positiivisia asioista ja negatiivinen vetää puoleensa negatiivista. En ole koskaan ollut noin negatiivinen, kun olen mennyt kirpputorille myymään ja ajattelinkin, että en saa yhtään tavaraa myytyä. Tieteellinen puoli minussa pohti, että mikä todennäköisyys on sillä, että ihmiset tulevat juuri minun vaaterekkiäni penkomaan, koska paikalla oli satapäin myyjiä. Mutta mitä tapahtuikaan? Päivä oli ihan superkiva! Ihmiset olivat mukavalla päällä, kauppa kävi kivasti ja aurinkokin paistoi. Aurongonpaisteeseen ja lämpöön en ollut varautunut vaan aamulla olin pukenut päälleni niin paljon vaatteita, että tarkenisin alhaisessa +10 asteen lämpötilassa ja mahdollisessa sateessa koko päivän. Minulla oli pitkähihainen paita, paksuin villaneuleeni ja toppatakki, paksut fleece-sukkahousut ja pyöräilysortsin malliset ohuet villahousut ja farkut ja myös säärystimet, lapaset ja pipo varalta mukana. Puolenpäivän jälkeen aurinko alkoi paistaa ja minulla oli ihan hyvä olla villapaidassa, mutta jonkin ajan päästä tuli hiki. Jouduin tekemään vaikean päätöksen eli että läkähdynkö kuumuuteen talvikamppeissa vai olenko "alusvaatteet" päällä eli fleecesukkiksissa ja pitkässä trikoopaidassa. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, vaikka tiukka paita ei todellakaan imartele vartaloani, mutta onneksi paita oli niin pitkä, että se meni mekosta.

Kävelykadulla oli vilskettä ruuhkaksi asti ja kun menin paikalle yhdentoista maissa, niin kauppa kävi jo kuumeisesti. Virallisestihan myynti alkoi klo 12, mutta minäkin kerkesin myydä pari vaatetta jo ennen kuin laitoin ne rekkiin. Tämä alla oleva kuva on otettu myöhemmin iltapäivällä, jolloin oli jo vähän väljempää.

Nyt kun alan olla loppusuoralla tavaroiden myynnissä, niin ajattelin, että jokus olisi kiva käydä jollain ulkoilmakirppiksellä asiakkaanakin. Täällä kun on suuri Sepänaukion kirpputori ja Palokan kesäkirpputorista on tullut tosi suosittu ja sinne ehkä menenkin kesällä myymään. On ihan uskomatonta, miten huippulaatuista tavaraa ja vaatetta ihmiset myyvät pilkkahintaan, mutta niinhän olen itsekin  tehnyt. Monet sanovat, että kun tulee kirppikselle myymään, niin ainakin saman verran tarttuu kaikkea mukaan kuin on itse saanut menemään. Minä olen ollut jo vuosia ahkera kirppismyyjä, mutta olen osanut vain tarpeeseen enkä ole haalinut mitään, vaikka kuinka halvalla saisi. Tänään minulla kävi hyvä mäihä, kun viereisellä myyjällä oli myynnissä musta perushame. Sellaista olen etsinyt ja kun sain kahdella eurolla Brandtexin laadukkaan hameen, niin en empinyt hetkeäkään sen ostamista. Myyjä antoi minulle vielä ennen poislähtöä toisen hameen, josta maksoin euron. Vastapäätä olevalla myyjällä oli myynnissä muodikkaita vaatteita ja häneltä ostin leikkipuistomekon vitosella. Olen puhunut, että pitäisi olla jokin huoleton perusmekko, jonka voi vetäistä päälle kun lähtee kauppaan/puistoon ja onhan tuo mekko sen verran kiva, että sitä voi pitää muuallakin. Valitettavasti kuvia en näistä vaatteista älynnyt ottaa blogia varten, koska tyrkkäsin ne jo pesuun. Kirppispäivä oli kiva ja oli taas mukavaa rupatella ihmisten kanssa ja nimenomaan tuo sosiaalinen puoli on se, mikä minua kirppiksissä viehättää. 

Sellainen viikonloppu oli meillä. Miten teidän viikonlopu meni? Kävikö kukaan muu JKL: n tapahtumissa? 

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Miksi valitsin AVONin + arvonta, jossa palkintona ylellinen meikkisetti

Kerroin tässä postauksessa, että olen ryhtynyt Avon-konsultiksi. Yhtenä iltana selitin tohkeissani Avon-juttuja ja hain sanaa, joka kuvaisi fiiliksiäni ja sopiva sana oli inspiroitunut. Olen tuota sanaa hyvin harvoin päässyt käyttämään, koska hyvin harvoin on ollut juttuja, jotka inspiroivat näin paljon.

Välihuomautus: jos tulit vain arvonnan takia, niin skrollaa sivua alaspäin :)

Olen lähtenyt Avoniin mukaan pikkuhiljaa, koska haastavan arjen keskellä en oikein kykene rynnimään täysillä kohti konsultin uraa. Lisäksi minulle sopii, että etenen hissukseen enkä ota paineita mistään. Jakelen kuvastoja, kerron tuotteista ja jos joku tilaa jotain, niin hyvä ja olenkin saanut kivasti tilauksia. Olen hämmästynyt siitä, että Avon-konsultistumistani (yritäpä sanoa tuo monta kertaa peräkkäin :D ) ei ole hämmästelty. Päinvastoin ihmiset ovat sanoneet, että tämä taitaa olla ihan sinun juttusi ja on jopa kysytty, että miksi vasta nyt, että enkö ole aiemmin älynnyt tällaista. Olen saanut tukea ystäviltä, jotka ovat antaneet kuvastoja eteenpäin ja olen saanut tukea yllättäviltäkin tahoilta... Esim. eräs tuttu mies lupasi jaella kuvastoja naispuolisille kavereilleen ja minusta tuntui hirmu kivalta, että joku hyvää hyvyyttään jeesaa tuolla tavalla. En halua vaania ketään kuvasto kainalossa, koska en itsekään siedä tyrkyttämistä ja pakkomyyntiä, mutta mielestäni ei ole paljon pyydetty, jos kaverini auttaisivat minua antamalla kuvastoja omille tutuilleen. Sillä tavalla voin saada uuden asiakkaan tai auttaa jotakuta löytämään itselleen hyviä tuotteita. Toivon myös, että kaverit osoittavat tukensa tykkäämällä FB-sivustani, vaikka he eivät Avon-kosmetiikan faneja olisikaan. Viime aikoina pari ihmistä on tehnyt oman FB-sivun yritykselleen ja tykkäsin niistä ja tykkään myös päivityksistä, vaikka noilla sivuilla ei olekaan minulle oikein mitään annettavaa. Halusin tykätä sivuista, koska minusta on mahtavaa, että ihmiset ovat löytäneet oman juttunsa ja tekevät sitä ja osoitan tukeni tykkäämällä ja joskus kommentoimallakin. Koska se ei ole minulta pois, se ei vaadi minulta kuin klikkauksen tai parin sanan näpyttelyn, mutta voi tuoda paljon iloa sivun ylläpitäjälle.

Mutta nyt otsikon kysymykseen. Miksi lähdin mukaan Avoniin? Kaikkein suurin ja yksinkertaisin syy on se, että minusta vaan tuntui siltä ja toinen on, että miksipä ei. Elämä on näin yksinkertaista, ihan todella on, vaikka vaikeahan tätä on selittää kellekään. Minun ei tarvitse jahkailla ja pähkäillä, koska tietyt asiat vaan kolahtavat ja olenkin sanonut, että lähdin Avoniin mukaan hetken mielijohteesta. Halusin tehdä niin. Sydän sanoi niin. En epäröinyt. Olen järkeillyt elämässäni aivan liikaa, siis aivan todella liikaa eikä järkeily ole oikein ikinä johtanut mihinkään järkevään ja hyvään vaan olen vain saanut aivoni solmuun. Nyt elän elämää niin, että tartun tilaisuuksiin ja hetkiin, voin kokeilla jotain, voin jopa luovuttaa, voin innostua asioista, jotka ennen eivät iskeneet ja teen sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Ja uskokaa pois, tällainen elämä tuntuu hyvältä!

Avon-konsultiksi ryhtyessäni tunsin tekeväni jotain, jolla olisi minulle jotain annettavaa ja opetettavaa ja vaikka arkijärki-ihmisistä kuulostaakin hölmöltä, niin minulla on koko ajan tunne, että on olemassa jokin erittäin hyvä syy, miksi Avon kolahti niin kovaa. Tuo syy selviää minulle kyllä myöhemmin ja kerron sen teillekin sitten, kun olen itse asiasta valaistuneempi. Tällä hetkellä arvelen, että syy voi olla se, että Avonilta löytyi iholleni sopivat tuotteet! Joo-o, uskokaa pois, ihoni ei ole vuosiin ollut näin hyvässä kunnossa ja kesällä ilkeän jopa käyttää selän paljastavia vaatteita, koska aknepaiseet ja mustapääpollukat ovat lähes kadonneet selästäni! Tietysti ihon parantuminen voi johtua muustakin enkä mene vielä tekemään loppupäätelmiä, etenkin kun ruusufinnin kanssa eläminen  on yhtä suurta mysteeriä.

Ajattelin, että en lähtisi edes selittämään, että miksi Avon, koska sitä ei ole edes kysytty, tai no, yksi ainoa ihminen on kysynyt ja yksi toinen on sanonut, että minun ei missään nimessä pidä selitellä mitään kellekään. Kerroinkin jo ekassa Avon-postauksessani perusteluja (linkki tämän jutun alussa), mutta nyt selostan vielä lisää. Toivon, että ne, jotka ihmettelevät touhujani, ymmärtäisivät minua paremmin tämän luettuaan ja ehkäpä joku innostuu minun laillani luettuaan tämän. Mutta nyt siis asiaan!

Ensin kritiikki, koska  olen kriittinen tyyppi enkä pelkää esittää eri näkökulmia (vaikka olenkin konsultti):
  • Avon ei ole luonnokosmetiikkaa. Tämä on isoin miinus meille, jotka olemme ainakin olevinamme ekoihmisiä. Toki edelleenkin käytän luonnokosmetiikkaa, koska en ymmärrä, miksi pitäisi sulkea eri vaihtoehdot pois ja miksi pitäisi olla 100 % ehdoton. Ja kun sattuu olemaan niin, että luonnonkosmetiikan puolelta ei ole löytynyt hyviä tuotteita esim. ruusufinni-iholleni ja hiuksilleni ja monet ekokokeilut ovat johtaneet huonoon lopputulokseen, niin on pakko käyttää normikosmetiikkaa. 
  • Avon-kosmetiikassa käytetään aineita, jotka herkistävät, voivat allergisoida ja jotka voivat olla esim. hormonihäiritsijöitä. Tosin samoja aineita käytetään yleisesti muidenkin ei-luonnonkosmetiikkaa myyvien yritysten kosmetiikassa ja jopa apteekkikosmetiikassa. Kaikissa Avonin tuotteissa ei ole herkistäviä aineita eivätkä kaikki edes herkisty. 
Sitten hyvät puolet ja jos mietit, että ryhtyisitkö itse konsultiksi, niin kannattaa lukea tämä:
  • Edulliset ja laadukkaat tuotteet. Jokaisessa kosmetiikkasarjassa on hyviä ja huonoja tuotteita ja yksi tuote käy yhdelle ja jollekulle ei käy mikään. Avonilla on 3 kk vaihto- ja palautusoikeus, mikä on mielestäni ihan ainutlaatuista, kun kyse on kosmetiikasta eikä hutiostokset jää siis harmittamaan! Avonin hinnat ovat huippuedulliset ja helposti voisi kuvitella, että kyseessä on halpiskama. Ei ole. Syynä tuotteiden edullisuuteen on mm. se, että Avonilla on suuri myyntivolyymi, konsulteille ei makseta palkkaa (vaikka edistyessään kyllä saa palkkioita) eikä firman tarvitse maksaa myymälävuokria eikä mainoskuluja (ainakaan Suomessa). Ulkomaillahan Avon-kauppoja on joissain paikoissa ja tuotteita mainostetaan telkkarissakin. Tuotteiden pakkauskustannukset ovat edulliset ja Avonilla on oma tuotekehittely ja laboratoriot, jolloin ulkopuolisille tahoille ei tarvitse maksaa vaan asia on lähes päinvastoin, sillä Avon kehittelee raaka-aineita muille yrityksille.
  • Testereiden saatavuus. Tämä on minulle iso plussa. Olen pistänyt niin paljon rahaa ihonhoitotuotteisiin, että en osta enää yhtään tuotetta, jos en saa testeriä.
  • Mahdollisuus saada lisäansioita. Oma Avon-lähtökohtani oli alennusten saaminen, mutta jos voin jotain ekstraa tienatakin, niin ei siitäkään haittaa ole. 
  • En tarvinnut alkupääomaa. Avonin kautta saa luottoa eli tuotteet voi tilata ja maksaa jälkeenpäin.
  • En tarvitse tuotevarastoja. Monet muut suoramarkkinointiyritykset velvoittavat hankkimaan tietyn tuotepaketin, jotta pääsee alkuun. 
  • Ei painostusta. Kun otin konsulttiin=tiiminvetäjään yhteyttä, niin hän ei painostanut minua. Myös ihonhoitokoulutusillassa koin, että kyseessä ei ole mikään hurmoksellinen kulttiliike eikä minua painosteta yhtään mihinkään. 
  • Mahdollisuus tilata itselleen jotain ihanaa edulliseen hintaan. Aika moni meistä tykkää ostaa itselleen silloin tällöin jotain pientä kivaa ja kun itsellä on rahat vähissä ja ostoslistalla lähinnä vain "maitoa ja makkaraa", niin on aika ihanaa piristää elämäänsä parin euron huulipunalla tai alle kympin korulla!
  • Tilaamisen helppous. Selaan kuvaston, klikkaan tuotteet ostoskoriin ja muutaman päivän päästä noudan paketin lähi-S-marketin Smart Post -automaatista. Tässä elämänvaiheessa joudun priorisoimaan aika paljonkin ja kaupoissa juoksemiset ovat jääneet lähes kokonaan pois ja on älyttömän kätevää, että voin ostaa kotoa käsin. 
  • Laaja ja vaihtuva tuotevalikoima. Jo pelkästään kosmetiikkavalikoima on monipuolinen, mutta myynnissä on koruja, laukkuja, asusteita, kenkiä ja kodintarvikkeitakin ja aion tilata Avonilta itselleni uimapuvunkin!
  • Naisten aseman parantaminen. Avon on ollut historiallisesti merkittävässä asemassa naisten aseman parantamisessa, sillä Avon oli ensimmäinen ovelta ovelle -yritys ja se lisäsi naisten mahdollisuuksia itsenäiseen toimeentuloon. Vaikka naiskiintiöt kuulostavat typerältä, niin on merkittävää, että Avonin New  Yorkin päämajan rakennusprojektiin otettiin tavoitteeksi 15 % naiskiintiö, jota korotettiin sittemmin 17 % :iin. Mikään yksityisen sektorin yritys ei ole päässyt vastaavaan lukuun. 
  • Kotiväkivallan vastustaminen. The Avon Foundation for Women tekee konkreettista työtä kotiväkivallan ehkäisemiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi.
  • Rintasyöpäkampanja. Avon tekee maailmanlaajuista käytännön työtä rintasyöpää vastaan.
  • Kestävän kehityksen kannattaminen. Avon toimii ympäristövastuullisesti kierrättämällä, vähentämällä jätteen määrää, käyttämällä kierrätyspaperia ja tavoite kierrätyksessä on 100 % vuoteen 2020 mennessä. Tosin kuvastoihin paperia kuluukin ja syytä onkin käyttää kierrätyspaperia! Hello Green Tomorrow-metsiensuojeluohjelmalla Avon kerää rahaa metsien suojeluun ja lisää tietoisuutta. Avon käyttää kestävän kehityksen mukaisesti tuotettua palmuöljyä ja toimenpiteisiin ryhdyttiin jo viisi vuotta sitten. Avon on rakentanut ekologisia rakennuksia jo pitkään, mutta vuonna 2011 otettiin käyttöön Avon Green Building Promise eli kaikki uudet rakennukset ekosertifioidaan. Tässä vain muutama esimerkki Avonin vihreydestä ja nämä ekologiset näkökulmat ovat minulle tärkeitä ja siksi olen lukenut Avonin Code of Conductin (mikä se on suomeksi?!) sanasta sanaan ja aika monta muutakin nettisivua aiheesta ja todennut, että Avonin toimenpiteet ympäristön hyväksi eivät ole pelkkää sanahelinää vaan yritys todella toimii monilta osin vihreiden arvojen mukaan, mitä moni muu suuryritys ei tee.
  • Eettinen toiminta. Avon pitää huolta eettisistä työolosuhteista. Avon oli ensimmäinen suuri kauneusyritys, joka lopetti eläinkokeet (v. 1989). Cruelty free -merkkiä kosmetiikassa ei kuitenkaan ole, koska Avon markkinoi tuotteita Kiinaan, missä viranomaiset vaativat eläinkokeita. 
  • Saan puuhastella kosmetiikan parissa. Harva varmaan tietää, että aikanaan pyrin kosmetologikouluun ja pääsinkin, mutta en mennyt, koska valitsin ravintolakoulun. Rakastan meikkejä ja kosmetiikkaa ja on kiva puuhastella asian parissa, josta pitää. Se ei tarkoita sitä, että tilaan kaapit täyteen meikkejä ja turhia puteleita vaan sitä, että haluan seurata alan uutuuksia ja trendejä. Meillä jokaisella on omat kiinnostuksen kohteemme!
Tässä oli siis lyhyesti selostettuna jotain ja jos luulet, että minut on aivopesty jossain Avon-illassa julistamaan Avonin erinomaisuutta, niin voin kertoa, että olen ihan itse tutkinut asioita monista eri tietolähteistä ja tapani mukaan aika kriittisellä otteella. Enemmänkin olisin voinut kirjoittaa, mutta jos jotakuta kiinnostaa jokin tietty kohta, niin voin tarvittaessa selventää enemmän.

Mutta nyt siihen arvonta-asiaan, jonka vuoksi kai tulitkin lukemaan tämän postauksen. Arvonta EI ole täällä blogissa vaan Facebookissa Avon-sivullani. Arvonnan palkintona on nämä laadukkaat ja ylelliset meikit:                                                        
Luxe kivipuuteri Fair Silk
Luxe luomiväripaletti Cocoa Couture
Luxe huulikiilto Dazzling Nude
Nailwear pro kynsilakka Amped Up Pink

Näillä meikeillä saat upean lookin niin juhlaan kuin arkeenkin! 
Käy siis osallistumassa arvontaan Avon-sivullani Facebookissa: 

tiistai 17. toukokuuta 2016

Erilaiset baby showerit

Mitä tulee mieleen, kun sanotaan baby shower? Ainakin vauvakutsuissa olleille tulee varmaan heti mieleen vaippakakku, erilaiset ohjelmanumerot, kuten vauvatarvikkeiden tunnistamiskisa ja kaikki sellainen, mistä kirjoitin täällä. Lauantaina vietimme rakkaan ystäväni baby showereita perinteisestä poikkeavalla tyylillä... Tarkoituksena oli järjestää päivä, jonka aikana viettäisimme kivaa aikaa kivalla porukalla ja sana kiva on nyt turhan laimea, koska meillä oli ratkiriemukasta...

Aloitimme kakkukahveilla kahvila Muistossa, joka sijaitsee Toivolan Vanhalla Pihalla. Jos Toivolan Vanha Piha ei ole tuttu, niin käykääkäykääkäykää vierailemassa siellä! Se on Jyväskylän ykköskohde, olitpa sitten paikallisasukas tai turisti. Toivolan Vanhalla Pihalla oli viikonloppuna käsityöläismarkkinat ja vaikka yritän välttää sanan ihana liiallista käyttöä, niin nyt on kyllä sanottava, että myynnissä oli ihan hirrrmu ihania tuotteita. Toivolan Vanhalla Pihalla kannattaa käydä milloin vaan, mutta minun mieleeni on kaikki markkinatapahtumat ja erityisesti tunnelmalliset Pääsiäispiha ja Joulupiha. Kahvila Muisto on yksi suosikkikahviloistani täällä, koska kahvilamiljöö on ainutlaatuinen, leivonnaisvalikoima on monipuolinen ja mikä parasta: kakkupalat ovat suuria ja taivaallisia. Sää suosi meitä ja istuskelimme ulkona ja täytyy sanoa kuten vanhat ihmiset: "Miten kaikki maistuukin ulkona niin hyvältä!"

Emme olleet suunnitelleet mitään ihmeellisiä ohjelmanumeroita baby showereita varten, mutta en voinut välttää kiusausta penkoa askartelulaatikkoani ja väsäsinkin päivänsankarille muistoksi vihkon... Hoitovapaalla olevana opettajana sain suurta mielihyvää siitä, että heiluin muutamana iltana tai siis yönä liimapuikon ja saksien kanssa ja olihan vauvarunojen ja muiden juttujen etsiminen myös ihanaa orientoitumista siihen, että ystävälleni todella tulee vauva! Tarkoitus oli, että baby shower -päivän aikana täydennämme vihkoa ja jokainen saa kirjoittaa vihkoon terveiset tulevalle äidille ja koko perheelle. Vihkoon tuli muun muassa taulukko, johon arvuuteltiin vauvan piirteitä, oli sivut nimiarvauksille ja syntymäaika-arvauksille sekä tilaa kirjoitella äidin ja isän ensimmäiset sanat synnytyksen jälkeen ja vauvan ensimmäiset sanat. Löysin netistä myös hauskoja ohjeita ja muita juttuja,  kuten tämän Oletko valmis saamaan lapsia -testin ja Kun on saanut lapsen- jutun. Suosikkini on teksti Dokumenttitietoa toimintayksiköstä merkkiä vauva ja kikattelinkin itsekseni, kun vihkoa väsäilin. Ystäviä yhdistää yleensä samat mielenkiinnot kohteet ja minä ja vauvan saava ystäväni olemme hyvin kiinnostuneita näyttelijä Alexander Skarsgårdista ja tulostinkin vihkon takakanteen kuvan hänestä. Ei ihme, että vihkon tekemiseen meni minulta niin kauan, kun piti minuutin välein kurkkia vihkon taakse!

Kun olimme nauttineet kakkukahvit, jotka korvasivat lounaan, niin lähdimme seuraavaan kohteeseen, joka tarjosi meille ennenkokemattoman, hauskan ja aivoja aktivoivan elämyksen... Eräs seurueemme jäsen oli varannut meille Wayout-pakohuoneen eli room escape -pelin. Ideana on, että porukka lukitaan tunniksi huoneeseen, missä etsitään johtolankoja huoneesta ulospääsemiseksi. Olin kuvitellut huoneen hyvin erilaiseksi, koska sana pakohuone tuo mieleeni jonkin bunkkerin tai pimeän loukon. Peli ja huoneen teema ja aitous yllätti minut positiivisesti ja olin niin haltioissani, että en kyennyt etsimään kunnolla johtolankoja. Pelin teemana oli salapoliisi Juhani "Julle" Särkän katoamisen selvittäminen ja tällainen salapoliisijuttu kutkutti kyllä harmaita aivosolujani kivasti, vaikka en oikein mitään johtolankoja älynnytkään. Onneksi meillä oli mukana konkari, joka tiesi, miten toimitaan ja pääsimme huoneesta ulos jopa ennen tunnin päättymistä. Toki vihjeitä piti välillä kysyä, koska jäimme jumittamaan yhteen johtolankaan emmekä tienneet, miten edetä. Voin todella suositella pakohuonetta kaikille - en nimittäin tiedä, kenelle tuollainen livepeli ei sopisi! Huoneessa oli tietysti joitain jännittäviäkin elementtejä ja joku olisi voinut vähän säikähtääkin, mutta mitään pelottavaa ei ollut ja aion varmasti kasata porukan ja mennä uudestaan pelaamaan, kunhan uusi peliteema julkistetaan. Ihan superhauskaa ja todella erilaista eikä tarvitse ajatella, että pitäisi olla jokin erityistilaisuus, jotta voi mennä pelaamaan vaan ihan vaan kaveriporukallakin kannattaa käydä ratkomassa mysteeriä.


Päivän päätteeksi menimme syömään ravintola Sohwiin, josta olimme varanneet kabinetin. Sohwi ei ole ehkä ensimmäinen ravintola, joka tule mieleen varattaessa ruokapaikkaa baby shower -porukalle. Olisi kiva tietää, mikä mielikuva ihmisillä on Sohwista, siis muukin kuin "legendaarinen Jyväskylän baarimaailman peruskivi"  sillä itse ainakin pitkään ajattelin, että kyseessä on jonkinlainen rokkibaari, josta saa viinaksien ohella myös jotain mättöruokaa. Sohwin tärkein funktio minulle on ollut karttakepinkatkojaisten jatkopaikka eli koulujen lopettajaispäivän iltana/yönä baari on täynnä "rankka työ vaatii rankat huvit" -meiningillä juhlivia kansankynttilöitä. Näkemykseni on kuitenkin muuttunut ja nostankin nykyisin Sohwin Jyväskylän ruokaravintoloiden Top 3: eeni - se on aika hyvin, koska olen superkriittinen tyyppi, mitä tulee ruokiin ja ravintoloihin.

Kun paikkaa valitessa tsekkasin Sohwin menun, niin sen jälkeen minun ei tarvinnut edes miettiä vaan päätin tehdä varauksen samantien. Kabinetti oli ilmainen ja olin todella yllättynyt, että tilasta ei peritä erillistä vuokraa. Kabinetti oli oikein hyvä ajatus, koska valaisimme tulevaa äitiä monilla yksityiskohtaisilla asioilla synnytyksestä ja vauvanhoidosta ja oli tietysti muutenkin kiva istua porukalla omassa rauhassa. Otin kabinetista kuvan sen jälkeen, kun olimme syöneet ja jäin viipyilemään siinä ajatuksessa, että olen aina tykännyt pöydistä ruokailun jälkeen. Rytätyt servetit ja käytetyn näköiset astiat kertovat siitä, että taas on nautittu elämästä! Mieleeni tuli eräs muistikuva Amsterdamin reissulta... Kun olimme lähdössä alkuillasta ulos ja kävelimme kadulla, niin erääseen pieneen, katutasossa olevaan taidegalleriaan, jossa oli suuret ja kirkkaat ikkunat, oli juuri tullut ihmisiä - supertyylikkäitä ja trendikkäitä ihmisiä. Pöytä oli katettu, leipäkoreissa oli patonkia, kynttilät paloivat, viinipullot olivat ojennuksessa ja servetit tanassa. Saatoin melkein haistaa steariinin, täyteläisen punaviinin, parfyymit ja partavedet ja kuulla iloisen puheensorinan, joka lähti toisiaan halaavista ja poskisuudelmia vaihtavista juhljoista. Kun sitten yömyöhällä palasimme hotellille ja ohitimme tuon gallerian, niin se oli tyhjä ja himmeät yövalot paljastivat sen, että kynttilät olivat valuttaneet steariinia vinoon menneille liinoille, joille oli läikkynyt punaviiniä ja leivänmuruja, lasien reunoissa oli huulipunatahroja ja tuolit olivat jääneet niille sijoille, joilta ihmiset olivat nousseet. En osaa sanoa miksi tuo näky ja kokonaisuus on jäänyt mieleeni näin voimakkaasti, mutta jotain hyvin liikuttavaa, kiehtovaa ja elämänmakuista tuollaisessa on. Ja siinä tyhjässä galleriassa oli jotain hyvin haikeaa samalla, kun ilmassa väreili vielä muistot hauskasta illanvietosta. En edes pyydä nyt anteeksi, että eksyin baby shower -aiheesta, koska minusta juuri tuollaiset mieleenjääneet tuokiokuvat ovat ihan parhaita matkamuistoja ja ne herättävät niin syviä ja kauniita tunteita, että ei edes pidä ryhtyä pahoittelemaan! 

Sohwi oli hyvä valinta siksi, että ruokalista on erittäin monipuolinen ja virkistävän erilainen. Menu ei ole ihan perinteinen vaan asiakas saa eteensä vinyylilevykoteloa muistuttavan Food Albumin ja nyt on menossa jo Food Album XI. Ruokalistalla oli monta eri vaihtoehtoa, joista innostuin ja joita minäkin olisin voinut syödä sellaisenaan... Yleensä kun äkkään jonkin hyvän annoksen, niin huomaankin, että siinä on homejuustoa tai cashew-pähkinöitä tai jotain muuta, mitä en voi syödä. Sohwin ruokalistaa laadittaessa on uskallettu ottaa riski ja laittaa listalle useita täysin vegaanisia annoksia. Vegaanivaihtoehdot ovat houkuttelevia, ne sisältävät runsaasti eri raaka-aineita ja uskallan väittää, että niitä rohkaistuu kokeilemaan ei-vegaanikin, etenkin kun hintataso on kohtuullinen. Ruokalistalta löytyy vaihtoehtoja myös perinteisempiin makuihin tottuneille, on pitsat ja burgerit ja on myös mahantäytettä vannoutuneille lihansyöjille - pihvejä ja jopa maksaa ja kana-annoksistakin löytyy herkulliset vaihtoehdot. Olen joskus syönyt bearnaise-kanaa ja se annos on jäänyt mieleeni suussasulavana ja kanaleipä taas jäi mieleen, koska meillä oli kokous Sohwissa enkä kyennyt keskittymään aiheeseen, sillä hoin koko ajan, että onpa hyvää, kylläpä on hyvää, niin juu, ai missä kohtaa ollaan menossa esityslistassa...

Food Albumin välissä olevalta sesonkilistalta löytyy vaihtuvia annoksia, mm. päivän kalaa ja minä poimin listalta oman annokseni eli Sohwin leipätaskun, johon kuului italialainen juusto-vehnätasku (kyllä, oli hyvin italialaisen oloinen), pekoninakki (lähiruokaa, koska Tiituspohjan Palvarilta), Dijon-majoneesi, chiliketsuppi (ei liian tulista), marinoitua punasipulia (erinomaista!), vihannesspagettia (mielenkiintoista), paahdettua sipulia (kiva lisä) ja hapankaalia (pikantti lisä annokseen) sekä tikkuperunat (voi taivas, tällaisia ranskiksia olen niiiiin kaivannut ja nämä olivat parhaimmat, mitä olen aikoihin syönyt!).

Hyvä esimerkki vegaaniannoksesta on Hippidippi, johon kuuluu friteerattua kukkakaalta, mustapapuseitania, falafel-pyöryköitä, talon gourmet -leipää, blue cheese -kermaviiliä, piparjuurimajoneesia ja mustapapumajoneesia sekä tikkuperunoita.  Tuollaisella annoksella täyttyy maha, olitpa sitten vegaani tai et!

En kuvannut kaikkia annoksia, mutta tässä vielä yksi... HP-leipä eli ylikypsää naudan niskaa ruis-vehnäleivällä, bataattilohkoja, piparjuurimajoneesia, kasviksia ja vihersalaattia. Tuokin annos olisi minulle maistunut ja nyt huutelenkin, että kuka lähtisi Sohwiin kanssani syömään? Koska sen lisäksi, että ruoka oli maittavaa, myös palvelu pelasi ja kun edellisen ravintolakäynnin jälkeen mietin, että vaadinko tarjoilijoilta liikaa ystävällisyyttä, niin nyt olen sitä mieltä, että en. En ole vaan muistanut, millaisia ovat oikeasti iloiset ja reippaat tarjoilijat! Meitä siis palveltiin ystävällisesti ja mukavasti ja minun mieltäni lämmitti erityisesti se, että tarjoilija oli entinen oppilaani. On aina upeaa nähdä, miten entiset oppilaat etenevät elämässä ja on jännää, miten ihmeessä voin muistaa jonkun oppilaani vuosien takaa. Sellainen erityishuomio vielä Sohwista sisäilmasairaan näkökulmasta, että rakennuksessa oli todella hyvä ilmanvaihto, raikas ilma ja helppo hengittää ja tämä on suuri plussa, koska liian usein joudun valikoimaan asiointipaikkani sen mukaan, että missä henki kulkee ja missä ei.

Jotta ei mene ihan kehumiseksi, niin täytyy mainita, että Megavegan-burgerin vegepekoni oli pettymys, sillä pekoni vain soijasuikaleita. Toinen pettymys oli jälkiruokajäätelö. Jäätelössä sinänsä ei ollut mitään vikaa, sillä Liisankankaan tilajäätelö on aina hyvää, mutta saimme odottaa jälkiruokia liian pitkään ja jäätelöt olivat päässeet sulamaan liikaa. Myös jätskiannoksen pientä kokoa kritisoitiin ja annoksessa ollut ananas oli kuulemma pahaa ja eräs sanoikin, että annoksen paras osa oli keksi. Minä vetelin sillä välin suu muikeana Bacardi-mustapapukakkua, joka oli tymäkkää tumman suklaan makuista kakkua. Olisin kyllä kaivannut enemmän Bacardin makua! Vaikka en alkoholia juokaan, niin ruoissa siitä pidän ja joskus olenkin naureskellut, että minä en juo alkoholia vaan syön. Tosin nykyisin yritän muistaa, että ei pidä juoda enää mitään jälkiruokien kastikkeita, koska niissä on prosentteja ja sitten olen pienessä tuiterissa ja siinä on paha selitellä, että "mitäänennoooottanu!". Sitten voi käydä kuten Tallinnassa aikanaan, kun söin liekitettyjä hedelmiä ja imaisin ahneuksissani kastikkeen ja sitten lähtiessämme kirjoitimme vieraskirjaan ja siihen tuli kotipaikakseni Jupyskyfä, vaikka olin aivan selkeästi kirjoittavinani Jyväskylä.

Anteeksi, että ajauduin baby shower -aiheesta ravintola-arvosteluun, mutta en voi mitään sille, että ruoka on puoli elämääni, mutta mennäänpäs nyt takaisin vauvakutsuteemaan. Kun ruoat oli syöty, niin lahjoimme tulevaa äitiä erinäisillä tarvikkeilla ja asiaan myös kuuluu kertoa keltanokkaäidille, mihin kaikkia omituisia härpäkkeitä, öljyjä ynnä muita tarvitaan. Ainakin minä olin ennen synnytystä huuli pyöreänä kaiken maailman välineistä ja vauvatarvikkeista enkä olisi koskaan voinut uskoa, millainen varustearsenaali pientä ihmistoukkaa varten tarvitaan! Tottakai äitikin sai itselleen jotain kivaa ja suklaan lisäksi häntä muistettiin lahjakorteilla.

Meillä oli ihanan erilainen baby shower -päivä ja jos vastaavia juhlia jatkossa tulee, niin aion ainakin yrittää mennä vastaavalla kaavalla. Tällaiseen tyyliin päivän järjestäminen on huippuhelppoa, koska kenenkään ei tarvitse nähdä vaivaa siivoamisen ja leipomisten suhteen ja kaikki pääsevät rentoutumaan. Minä ainakin olin rentoutumisen tarpeessa ja minulle heräsikin ajatus, että olisi tarpeen järjestää after baby -bileitä, missä vauvanhoidosta nuutunut äiti saisi kokonaisen päivän itselleen!

Millaisia baby showereita teillä on ollut? Entä onko pakohuone tuttu?

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Runo äidille

Juuri nyt en saa kovin hyvin kiinni mistään itseeni liittyvästä, syvällisestä äitiyspohdinnasta, joten jätettäköön ne nyt väliin. Niitä voi kirjoitella muulloinkin kuin äitienpäivänä ja niitä olen joskus kirjoitellutkin. Tänä äitienpäivänä minulle nousee mieleen jostain syystä oman äitini merkitys hyvin voimakkaasti ja lähdenkin kohta ajelemaan taaperon kanssa häntä moikkaamaan. En tiedä, onko järkeä käydä yhden yön kestävällä pikavisiitillä ja vieläpä yllärinä, mutta minusta nyt vaan tuntuu, että haluan niin tehdä. En muista, milloin viimeksi olisin ollut äitienpäivänä oman äitini kanssa ja nyt on vaan tunne, että haluan juuri tänä äitienpäivänä äitini kanssa olla. Ehkä tämä johtuu siitä, että äitini on jo iäkäs ja minä tunnen, miten yhteinen aikamme käy vähiin. En tietenkään sitä halua surra, mutta hyvä on tiedostaa, että aikaa ei ole loputtomiin. Olen erittäin kiitollinen siitä, että äitini on vielä olemassa. Olen kiitollinen siitä joka päivä enkä pelkästään tänään äitienpäivänä. Tänään voin äitiä muistaa ja kertoa, kuinka tärkeä hän minulle onkaan. Tänään ihan jokaiselle äidille tulisi kertoa, miten tärkeitä he ovat. 

Olen joskus jostain löytänyt tällaisen runon enkä ikävä kyllä tiedä kirjoittajaa, mutta runo on niin kaunis, että halusin sen tänään kanssanne jakaa:

Lämmin, kultainen aurinko taivaalla.
Kuin säihke sinun silmissäsi, äiti
ja kasvoillasi onnellinen hymy,
kun tiedät, että sinun rakkaillasi on hyvä olla.
Sade valuu virtanaan.
Kuin kyyneleet sinun silmistäsi, äiti.
Silloin kun haavoitin sinua pahoilla sanoillani.
Lumihiutaleet putoilevat kasvoilleni
viileänä ja pehmeänä.
Kuin sinun kätesi, äiti,
kun täynnä huolta laskit sen kuumeiselle otsalleni.
Sateenkaari taivaalla.
Siinä kaikki maailman värit.
Tummimmasta vaaleimpaan.
Kuin sinun elämäsi, äiti.
Mutta ne vaaleat loistavat sittenkin kirkkaampina,
eikö niin, äiti.
Ja yhä tuikkivat tähdet.

lauantai 7. toukokuuta 2016

Taaperon ensimmäiset kengät

Olen aina vähän jälkijunassa, mitä tulee lapsen varustehankintoihin... Välikausihaalari tuli vasta viime viikolla ja nythän sitä ei (toistaiseksi) tarvitse... Ulkoilutakkia ei ollut, mutta sellainen tuli lahjoituksena ja suoraan sanoen taivaan lahjana kuten myös sinivalkoraidallinen trikoopipo ja monet muut lahjoituksena saadut vaatteet, joita ilman olisimme olleet pulassa.... Hyvin ollaan kyllä pärjätty, vaikka en ole tehnyt kovinkaan paljon hankintoja, mutta nyt tuli pakkorako hankkia jotain tärkeää: kengät. Joitain käytettyjä kenkiä meillä on, mutta pienelle lapselle ei suositella käytettyjä kenkiä, koska ne ovat voineet muotoutua joa valmiiksi eivätkä välttämättä siksi sovi lapselle.

Lapsi on siis jo yli vuoden ikäinen eikä hänelle oltu vielä ennen eilistä ostettu yksiäkään kenkiä. Äitiyspakkauksen toppatöppösillä ja Stonzeilla (joista juttua sitten, kunhan saadaan enemmän käyttökokemusta) ollaan pärjätty oikein hyvin, kun mönkijä on ulkona konttaillut. Vähän aikaa sitten kävi niin, että taapero nousi kahdelle jalalle ja ulkona liikkuessa pitäisi olla siis ihan oikeat kengät. Olemme saaneet lahjaksi yhdet tennarit, mutta ne oli vähän hankalat. Hankaluudesta huolimatta oli pakko ottaa ne käyttöön ja olikin hyvä, että löytyi edes jotkut popot. Tennareissa oli kuminauhanauhat, jotka eivät joustaneet yhtään ja itkuparun kanssa niitä laitettiin. Minä itkuparuin ja lapsi keskittyi vain ähkimään ja mulkoilemaan. Sitten ostin tennareihin 60 cm nauhat, vain huomatakseni, että ne ovat liian lyhyet. Täytyy ostaa pitemmät nauhat ja kokeilla sitten, voisiko kenkiä käyttää, koska vaihtokenkiä on hyvä olla olemassa

Ei ole sellaista hankintaa lapselle, jota pohtiessa en olisi käyttänyt Googlea apuna ja kenkäsuunnitelmia tehdessä yritin etsiä tietoa siitä, että millaiset kengät pitää olla kävelyharjoitteluja suorittavalle taaperolle. Lähiömutsi-blogissa on erinomainen juttu kenkien valinnasta ja täytyy sanoa, että ilman tuota juttua olisin ollut aika hukassa kenkäostoksilla. Oletin, että kaupoissa myytävät ensiaskelkengät ovat hyviä, mutta skeptikko sisälläni huusi, että muistapas, että kaikki mitä kaupoissa myydään, ei automaattisesti ole hyvää ja käytännöllistä. Ja toden totta, Prisman ja Citymarketin valikoimista en löytänyt kunnollisia kenkiä! En siis edes Jyväskylän uudesta, (olevinaan) hulppeasta Prismasta! Ensiaskelkengät eivät saa olla kopukat vaan niiden tulisi myötäillä jalkaa, jotta lapsen pehmeä ja muotoutuva jalka ei joudu virheasentoihin. Parasta olisi pistellä menmään kerhotossuilla ja pihakäyttöön sellaiset varmasti otetaankin.

Perjantaina lähdettiiin poikasen kanssa kaupungille ja mentiin suoraan "suden suuhun" eli H & M : lle, joka kuhisi ihmisiä, koska monella oli vapaapäivä ja kauppa oli muuttanut uusiin tiloihin. Täytyy mennä tutustumaan kauppaan joskus ilman lastenrattaita ja lasta, joka havittelee rekeissä roikkuvia vaatteita ja ohikulkijoiden helmoja (isäänsä tullut ilmiselvästi :)). H & M: llä on halpoja kesätossuja ja päätin ottaa yhdet kanvastossut, koska ne on helppo sujauttaa jalkaan, materiaali on kevyttä ja hengittävää ja pohja on joustava eli mielestäni ne täytti aika hyvin vaaditut kriteerit. Tosin eettisyys/ekologisuus -kriteeri ei täyty Made in China -kengissä, mutta kenkien kohdalla se onkin vaikeaa saavuttaa, olipa kyse sitten lasten tai aikuisten kengistä. Olen etsinyt itselleni mukavia puistokenkiä ja jos en muuta löydä, niin ostan itsellenikin kanvastossut, koska ne näyttävät niin mukavilta ja olisi joskus kiva pitää muitakin kenkiä kuin lenkkareita tai taaperon kanssa ulkoiluun ulkoisesti sopimattomia ballerinoja. Tosin en oikein mahdu mihinkään mutsimuottiin, joten todennäköisesti jatkossakin pasteeraan hiekkalaatikon reunalla liian hienoissa (muiden mielestä) kengissä.

Olen siinä mielessä uusavuton äiti, että en edes tiedä, mitkä kaikki kaupat myyvät lastenkenkiä, siis muut kuin marketit. Katsokaas kun minä en ole edes käynyt lastenvaatekaupoissa enkä tiedä, myydäänkö niissä kenkiä! Kenkäkaupoissa olen tsekannut lastenkenkävalikoimia ja todennut ne aika huonoiksi ja suppeiksi, mutta koska halusin myyjän asiantuntemusta, niin menimme K-kenkään. Bongasin sieltä siniset Adidaksen lenkkarit ja minä taisin jopa vähän ihastua... Erittäin mukava ja asiantunteva myyjä tuli auttamaan kenkien koon valinnassa ja taapero tormakkaana seisoi minipopot jalassa ja siinä mallailtiin sopivaa kokoa, joka oli 23 eli ei enää ihan pikkuvauvan koko. Päätin lenkkarit ostaa, koska tähän hätään en muitakaan kenkiä löytäisi ja koska kaupassa oli vielä 20 prosentin alennus eli kengille jäi hintaa 24 euroa. Minusta se on aika vähän, mutta kaikki on suhteellista ja jonkun mielestä tuo voi olla paljon taaperokengistä. 

Nämähän ovat nyt ensikengät ja vasta kun kuvasin näitä, tajusin, että tämä on nyt jonkinlainen merkkipaalu, nämä ensikengät siis. Jotkuthan ihan kehystävät vauvan ensimmäiset kengät, mutta minulle ei tule näistä sellaista fiilisitä, että olisivat mitenkään ainutlaatuiset. Eri asia olisi, jos kengät olisivat supersuperhienot, erikoiset, lahjaksi saatu tai ihan minikokoiset vauvan kengät, jotka voisikin vaikka koristeeksi jättää. Nämä ovat selkeästi jo taaperon kengät, mutta toki ihan supersöpöt minilenkkarit. Minusta kaikki tuollainen minikokoinen on ihan ylisöpöä! On myös aika huippua, että voin nyt ostaa kenkiä hyvällä verukkeella! Olen ollut joskus aikamoinen kenkäfriikki ja henkisesti olen sitä edelleen, mutta harvoin enää kenkiä ostelen. Tunnustan, että minulle tuli hyvä mieli, kun pääsin pitkästä aikaa kenkäostoksille. Sen verran addiktoitunut kai tulen aina olemaan, että ei ole väliä, kenelle kenkiä ostetaan, koska saan joka tapauksessa hyvän mielen kenkäshoppailusta.

Kun kenkien ostamisen jälkeen palasin lukemaan Lähiömutsi-blogin kenkäjuttua, niin kerkesin vähän aikaa harmitella, että en ostanut paljasjalkakenkiä, jotka olisivat lapsen jalalle parhaimmat ja aloin epäillä, että onko mini-Addut sittenkään hyvät... Lenkkarit eivät ole mielestäni mitenkään huonot, ne on helppo ja nopea laittaa kiinni, pysyy jalassa, pohja on mukava ja joustava ja taapero osaa kengillä kävellä. Toisin kuin tennareilla, joilla käveleminen oli sellaista, että jalka piti nostaa korkealle ja harppoa kuin maajussi ojan yli.

Millaisia ensikenkiä teillä on? Mistä yleensä ostatte lapselle kengät ja mikä on sopiva hinta lapsen kengistä?

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Toiveiden toukokuu

Eräänä päivänä, kun olin väsynyt ja kiukkuinen, niin tokaisin, että minulla on vain yksi äitienpäivälahjatoive: "Ei kukkia, ei suklaata, ei hemmottelua vaan minä toivon, että jonain päivänä joku ottaisi lapsen hoitoon jo yhdeksältä aamulla, että saisin yhden koko päivän itselleni". Tällä hetkellä tuo on yksi tärkeimmistä haaveistani eikä mikään älytön, mutta se vaikuttaa mahdottomalta toteuttaa - etenkin kun olen tuota toivonut jo syksystä asti... Sanoinkin, että on helpompi odottaa Universumilta lottovoittoa kuin sitä, että saan vapaapäivän. Yhden päivän. Oikeasti tarvitsisin kaksi. Toisen sitä varten, että voisin keskittyä tekemään rästihommat pois ja toisen sitä varten, että saisin levätä ja vain olla möllöttää. Kerkesin kirjoittaa tähän jo pitkän ja laajan sepustuksen siitä, että miksi vapaapäivä on tarpeen, mutta en halua rasittaa teitä vuodatuksellani ja deletoin tekstini. Keskitytään sen sijaan toive-aiheeseen!

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, että en enää juurikaan unelmoi, koska olen huomannut, että asiat tulevat kyllä elämääni juuri silloin, kun niiden on tarkoitus tulla ja jos niiden on tarkoitus tulla. On jännää, että joskus jokin suuri unelma saattaa toteutua superhelposti, vaikka sen eteen ei tee edes mitään ja sitten jokin toinen unelma jää saavuttamatta, vaikka laatisi aarrekarttoja, keskittyisi unelmaansa ja tekisi kaikkensa. Välillä minua ihan ärsyttää se, kun ihmiset sanovat, että he ovat tehneet tosi paljon töitä sen eteen, että ovat saavuttaneet unelmansa. Tietysti "ryysyistä rikkauksiin" voi nousta kovalla työllä, mutta miten selitetään se, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat huhkineet hiki hatussa unelmiensa vuoksi eivätkä he silti ole saavuttaneet niitä?

Jokaisella on omat haaveensa ja se, mikä on toiselle helposti saavutettavaa, voi olla toiselle suuren unelman täyttymys. Minulle esimerkiksi jokainen ulkomaanmatka on ollut unelmien täyttymys ja jotkut taas lentelevät tuosta vaan ympäri maailman. Pienenä tyttönä haaveilin paikoista, joihin haluaisin matkustaa ja kun Big Benin juurella taivastelin ja patsastelin, niin mietin, miten etuoikeutettu olen, kun olen saanut Lontoon matkani toteutumaan. Ja monet muutkin haaveet ovat käyneet toteen, joten kyllä, tunnen hyvin etuoikeutetuksi ja kiitolliseksi.

Tällä hetkellä suuret haaveet tuntuvat hyvin kaukaisilta ja hankalilta toteuttaa ja jostain suuresta asiasta unelmoiminen ei olisi nyt edes hedelmällistä, koska olen niin kiinni arjessa. Ja sitäpaitsi olen sitä mieltä, että joskus on lähdettävä liikkeelle ihan pienistä asioista. Meinasin kirjoittaa askelista ja sekin sopisi tähän. Toisinaan voi ottaa suuren loikan ja hypätä vaikka tyhjän päälle, mutta toisinaan on hyvä steppailla tasaisella ja varmalla maaperällä vakain askelin. Sinä samana päivänä, kun olin kiukuspäissäni tokaissut vapaapäivähaaveeni, aloin pyöritellä rantakivellä istuskellessani päässäni sitä, mitä toiveita minulla on ja päätin, että lähden toteuttamaan joitain asioita, jotka ovat olleet ns. vaiheessa liian pitkään. Aloin laatia suunnitelmaa, jonka avulla saisin arkeni järjestymään ja edes joitain toiveitani toteutumaan pian. Ei siis sitku, ei mutku vaan nyt! Mieleeni tuli sanat Toiveiden toukokuu ja pähkäilin, että vaikka aina on hyvä aika toteuttaa toiveita, niin toukokuu on erinomainen! Luonto herää uuteen eloon ja on aika jättää taakse talven nuutuneisuus. Valon ja lämmön lisääntyessä voi löytyä ihan uutta virtaa tarttua tilaisuuksiin.

Kun olin Toiveiden toukokuun keksinyt, niin elämäni alkoi näyttää heti paljon järjestyneemmältä, asiat konkretisoituivat ja saivat positiivisen vireen. Tuntui myös, että sain jopa elämäni paremmin hallintaan, vaikka kyse ei ole muusta kuin pienistä päätöksistä. Ymmärsin, että minulla itselläni on vastuu omista toiveistani ja niiden toteuttamisesta, sillä kukaan muu ei toteuta haaveitani kuin minä itse. Ja vaikka kuinka joskus toivoo, niin pelkästään toivomalla asiat ei toteudu vaan täytyy tehdä jotain. Aloitin listaamalla toiveeni ja suunnittelemalla, miten ne toteutan. Minun toiveeni toukokuulle ovat siis seuraavat:

- Oma vapaapäivä (Tämä on ainoa äitienpäivälahjatoiveeni ja mies pääseekin mielestäni helpolla ja halvalla, jos toteuttaa tämän)
- Fyysisen olon parantuminen/parantAminen (Jatkan jumppaamista ja lenkkeilyä, aloitan pyöräilyn, käyn nukkumaan ajoissa, en missään olosuhteissa juo kahvia)
- Ulkopuolisen lapsenhoitajan/kotiavun hankkiminen (Tämä on vain järjestelykysymys)
- Rästihommalistan tyhjentäminen ja huushollin saaminen järjestykseen vihdoin viimein (Ulkopuolisen avun ansiosta tämä varmasti onnistuu)
- Ekstratoive: jokin yllättävä ja kiva tapahtuma! (Muutama juttu on mennyt plörinäksi ja nyt olen sitä mieltä, että Universumi voisi korvata nuo plörinät kehittämällä jonkin kiva spesiaaliyllärin... Tämän toiveen eteen en tee itse mitään, vaan katson, mitä tapahtuu.)

Toiveeni ovat erittäin arkisia, mutta se ei tee niistä vähäarvoisia. Koska kuten tuossa aiemmin mainitsin, niin jokaisella on omat henkilökohtaiset toiveensa ja nyt haluaisinkin kuulla, mitä toiveita sinulla on...

Julistan siis tämän kuukauden Toiveiden toukokuuksi ja haastan ihan kaikki mukaan! Osallistua voit joko blogissa tai Instagramissa. Kirjoita blogin kommenttikenttään, mikä on sinun toiveesi toukokuulle ja miten aiot sen toteuttaa. Instagramissa voit osallistua jakamalla toiveeseen liittyvän kuvan hashtagilla #toiveidentoukokuu. 

Kaikkien haasteeseen osallistuneiden kesken arvon kesäkuun alussa Avon-kosmetiikkapalkinnon, joka on arvonnan voittajan toiveiden mukainen (eli oletpa nainen tai mies, niin saat toiveesi mukaisen palkinnon). Kannattaa siis osallistua ja haastaa mukaan kaveritkin! Laitetaan yhdessä toiveet toteutumaan :)