torstai 30. kesäkuuta 2016

Jyväskylän uudistettu HopLop taaperon silmin

"Äiti vei minut eilen paikkaan, jolla on hauska nimi: HopLop. Yritin toistaa nimeä sanomalla poppoppoooppop. Äiti kertoi minulle, että Jyväskylän HopLop on uudistettu ja remontoitu ihan kokonaan ja sinne on tullut tuplasti lisää tilaa ja nyt onkin parintuhannen neliön verran tilaa temmeltää. Jyväskylän HopLop on kuulemma uuden sukupolven seikkailupuisto ja minä ajattelin, että olen juuri sitä uutta sukupolvea, jota varten puisto on rakennettu.

Äiti on ollut isin kanssa sitä mieltä, että ne ei koskaan mene HopLopiin ja niillä on ollut paikasta ihmeellisen negatiivinen käsitys ja ennakkoluulo. Aikuistenkin pitäisi suhtautua elämään niin kuin taaperoiden eli että mennään vaan reippaasti tutkimaan kaikkea eikä edes anneta valtaa millekään hölmöille ja perusteettomille ennakkoluuloille!

Me päästiin HopLopin ennakkoavajaisiin eilen ja äiti oli ihan tohkeissaan siitä, että oltiin ihan ekojen joukossa tutustumassa uuteen HopLopiin. Voi kuulemma sanoa uuteen, koska siellä on tehty täysuudistus. Meistä kumpikaan ei ole aiemmin HopLopissa käynyt, joten meillä ei ollut vertailukohtaa entiseen emmekä tienneet, mitä olisi pitänyt odottaa, mutta silti voi sanoa, että odotukset ylittyivät. Minä ihastuin HopLopiin heti ensisilmäyksellä, koska siellä oli hauska viidakkoteema. Pidän tosi paljon eläimistä ja myös väreistä ja värikäs liikuntaseikkailupuisto olikin minulle todellinen virike-eksploosio (tuo on äidin keksimä sana, jota ne käyttää isin kanssa silloin, kun on kyse jostain sellaisesta, mistä minä saan paljon virikkeitä ja mikä aiheuttaa minulle hillittömän tohotuksen).

Heti ensimmäisenä ihmettelin värikästä aluetta, jonka äiti nimesi "taaperoiden pehmoalueeksi". Siellä oli vaikka mitä kivaa! Eniten minua kiinnosti isot ja hassut eläinhahmot. Äitillä oli tästä alueesta se sana, mitä se käyttää monesti puhuessaan töistään ja missä on vaikeita kirjaimia: pedagoginen. Minä olen juuri oppinut matkimaan lammasta eli sanomaan "Päää, päää", joten tuo on vaikea sana minulle. Mutta äiti oli aika varma, että suunnittelussa on ollut mukana joku asiantuntija, joka tietää lasten kehityksestä jotakin ja on osannut valita eri-ikäisille lapsille sopivia ja innostavia juttuja.

Olen vähän pallohullu ja vaikka ympärilläni olisi ollut kivoja rakentelukuutioita ja kiipeily- ja ryömimiskoloja, niin minä lähinnä keräilin ja asettelin palloja.

Palloja oli niin paljon, että niitä oli ihan meri, äidillä olikin sille osuva nimi: pallomeri. Minä en uskaltanut siellä olla, mutta äiti arveli, että innostun kyllä, kun kasvan ja sitten hypin sinne niin hurjasti kuin ne vähän isommat pojat, jotka tulivat leikkimään. Tuollaisilla verkoilla ja erilaisilla turvajärjestelyillä on varmistettu, että puisto on turvallinen. Mummokin kun sanoi, että älkää sitten menkö mihinkään hurjiin laitteisiin. 

Tätä puuta katsoessa äiti pohti sitä, että kaikki puiston materiaali on muovia, mutta eipä muoville ole oikein vaihtoehtoa. Äiti on silleen sairas, että se on altistunut joillekin kemikaaleille ja äiti saikin sitten vähän oireita muovien käryistä ja on ollut aivosumussa. Tuo oireilutus oli äitin mielestä HopLopin ainoa huono puoli, mutta äiti arveli, että kunhan materiaaleista haihtuu pahimmat käryt, niin hän voi ehkä mennä HopLopiin ilman jälkioireita.

Rakastan leppäkerttuja ja kun näin nämä hauskat leppikset, niin juoksin niitä kohti kädet heiluen ja äiti nauroi ja sanoi, että lähden kohta lentoon jos heilun sillä tavalla. Leppiksiä oli hauska läimiä ja ne olivat niin mukavan pehmeitä, että niiden yli oli aivan pakko ryömiä. Ihan parasta taaperohupia!

Tämä oli jokin isompien juttu. Ne keräili noita palloja ja viskeli reikiin ja niillä oli hirmu hauskaa. Sitten oli myös sellainen tila, missä palloja sinkoutui seinästä. Se oli tosi hurjaa, mutta siellä ne lapset vaan kikatteli ja riehui innoissaan.

Ihan kaikki jutut ei minua kiinnostaneet. Tämä peliluola oli tarkoitettu isommille ja minä katselin silmät renkaina ja taapersin eteenpäin.

Olisittepa kuulleet, minkä huokauksen äiti päästi nähdessään tämän synttärihuoneen. Hän sanoi, että hän järjestää seuraavan kerran omat synttärit täällä. Isotkin tytöt taitaa tykätä prinsessoista!

Jos prinsessateema ei innosta, niin diskohuoneessa saa aikaiseksi hyvät synttäribileet.

Tästäkin äiti oli ihan tohkeissaan ja sanoi myös, että isi tykkäisi tästä varmasti. Nämä synttärihuoneet oli kyllä hienoja, mutta koska olen taapero, niin en näistä oikein innostunut. Äiti kyllä sanoi, että tänne tullaan vielä joskus viettämään synttärit ja hän oli sitä mieltä, että liikuntaa ja yhdessätekemistä sisältävät HopLop-synttärit on tosi hyvä vaihtoehto kotisynttäreille.

Äiti ei olisi osannut kuvitella, että HopLopissa on autorata ja hän jaksoi taivastella, että miten upeaa kaikki on ja miten paljon erilaisia juttuja onkaan. Hänellä kun oli ollut ihmeellisen suppea käsitys eikä hän ollut edes tajunnut, että HopLop on liikuntaseikkailupuisto.

Tällä rakentelualueella aikuisetkin saavat osallistua ja HopLopissa onkin kivaa se, että perheet voi puuhastella yhdessä. Olisi aika mälsää, jos lapset tyrkättäisiin telmimään vain keskenään.

Aikuisille on kuitenkin tuollaisia sohvaryhmiä, missä voi hetkisen aikaa huilata, jos ei jaksa kirmailla muksujen perässä.

Rauhallisessa nurkassa oli eläinratsastusalue, josta olimme molemmat innoissamme. Minä olin seepran selkään liian pieni ja kaikki tiikerit ja kirahvit oli kovassa käytössä, mutta pääsin ratsastamaan pehmeäkarvaisella yksisarvisella ja se oli niin kivaa, että hihkuin ja kikatin. Äitikin olisi halunnut ratsastaa, mutta hän pelkäsi olevansa liian painava ja arveli, että seepraparalta lääkähtää jalat, vaikka seeprat on tarkoitettu aikuisillekin. Huomatkaa, miten kivasti viidakkoteema näkyy kaikkialla - on erilaisia viidakkokasveja ja maalauksia ja taustalta kuului jopa viidakon ääniä!

Minua alkoi väsyttää parin tunnin telmimisen jälkeen, mutta silti halusin vielä taaperoiden pehmoalueelle, koska se oli niin mielenkiintoinen. Olin kävellyt tosi paljon ja äiti sanoikin, että HopLop on tarkoitettu liikkumista varten ja äitin mielestä on tosi hyvä juttu, että lapsia innostetaan liikkumaan monipuolisesti. Lapset kun nykyisin liikkuu liian vähän.

Äidin kanssa tavattiin HopLopin toimitusjohtaja Tomi Pulkki, jolta äiti kyseli kaikenlaista. Pulkki kertoi, että  erittäin osaava tiimi on puiston suunnitellut, kalusteet on tuotu ympäri maailmaa ja puisto on huipputasoinen Suomen mittakaavassa ja äiti totesi, että sen kyllä huomaa. Puiston tarkoitus on panostaa kokonaisvaltaiseen ja monipuoliseen elämykseen ja koko perheen viihtymiseen sekä yhdessä tekemiseen. Viihtymiseen vaikuttaa monet asiat ja HopLopissa oli mietitty monia pikkujuttujakin tarkoin ja äiti ihmettelikin, että kuka on älynnyt ottaa huomioon niin monenlaisia seikkoja. Eräs tärkeä asia viihtymisessä on hyvä palvelu ja kun kyseessä on paikka, missä käy lapsia, on palvelun syytä olla ystävällistä. Kaikki HopLopin tätit ja setät oli hirmu kivoja ja iloisia ja äiti sanoi, että menee HopLopiin ihan vaan sen takia, että saa joskus edes tuntea miten asiakasta arvostetaan, huomioidaan ja palvellaan yksilöllisesti ja äiti sanoi myös, että tuli tunne, että asiakkaista välitetään aidosti.

Minut ainakin huomioitiin henkilökohtaisesti, koska niin moni jutteli minulle ja kysyi, että miten olen viihtynyt (vastasin: "ättän-täää", mikä tarkoitti, että oli huippua). HopLopin palvelujohtaja Taru Kauppinen piti minua sylissä ja se jos mikä oli henkilökohtaista huomiointia. Äiti puhui Taru-tätin kanssa HopLopin ruoista, koska äitiä kiinnostaa aina nuo ruoka-asiat. Taru kertoi, että kahvilaravintolan palveluissa on panostettu siihen, että perheet voisivat syödä yhdessä eikä ole haluttu laittaa kiskurihintoja. Ruoat ovatkin kohtuuhintaisia tai äidin mielestä jopa halpoja. Äidin mielestä HopLopin menu oli mukavan monipuolinen ja hyvin suunniteltu, koska vaihtoehtoina on hampurilaisten ja ranskisten lisäksi myös terveellisempiä vaihtoehtoja, kuten salaatteja ja keittoja ja äiti kyllä tietää nuo asiat. Minua kiinnosti lähinnä vain keksi, jota jykersin ja keltainen mehumuki, jota pyörittelin kädessäni. HopLopin ravintola sijaitsee kivasti koko puiston keskellä ja vaikka ympärillä on temmellysmeteliä, niin silti ravintolassa on yllättävän rauhallista olla. Pienistä ihmisistä lähtee aina paljon meteliä, mutta se mukava toimitusjohtajasetä kertoi, että akustiikkalevyillä on pyritty vaimentamaan meteliä niin paljon kuin vain mahdollista.

On aika huippua, että HopLop on vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kodistani ja äiti sanoikin, että me mennään kyllä käymään tuolla useinkin. Meillä vieraili vähän aikaa sitten kaksi pientä tyttöä, jotka asuu Mikkelissä ja niillä tytöillä ei ole ollenkaan omaa koti-HopLopia ja minun mielestä ne voisi tulla tänne, niin mentäisiin kaikki yhdessä leikkimään!

Äiti ei ihan ehtinyt tutustua puiston tarjontaan, koska sen piti vahtia minua ja äitikin oli niin ymmyrkäisenä puiston hienoudesta, että sille taisi tulla itelle virike-eksploosio! HopLopissa on siis paljon muutakin kuin mitä näissä kuvissa näkyy ja sekä isojen että pienten kannattaakin mennä itse seikkailemaan ja kokemaan liikunnan ja touhuamisen riemu."

Jyväskylän uudistettu HopLop avattiin siis tänään ja se on auki joka päivä klo 10-20 ja sehän sijaitsee osoitteessa Sorastajantie 1 eli ihan Laukaantien varressa.

HopLop on itselle ihan uusi juttu ja olisi kiva kuulla, mitä muut tykkää hoploppailusta :)

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Juomauutuus: salmiakkivissy

Kaikenlaista ihmettä sitä voi tapahtuakin, kuten esimerkiksi se, että minä olen oppinut juomaan vissyä. Se ei todellakaan ole mikään välttämätön taito elämässä, mutta osoitus siitä, että vanhakin koira voi oppia uusia temppuja :D... Vissy on ollut mielestäni ihan karmeaa juomaa enkä ole voinut käsittää, miten joku saattaa sitä juoda. Lisäksi mieleeni on jäänyt isäni kertoma tarina miehestä, joka ryyppäsi, sitten raitistui ja alkoi juoda vissyä ja sitten hän sai maksakirroosin ja lääkärin mukaan se johtui vissyn juomisesta. Näin tarina siis kertoo, mutta en tiedä, onko urbaanilegendaa...

Kun markkinoille tuli makuvissyjä, niin aloin maistella niitä ja hampaat irvessä jotain Kevyt Oloa maistelinkin. Sitten makuaisti kai tottui ja ihan ihastuin sitruunaisiin makuihin ja siitä se sitten lähti se vissyn juomiseni. Limppareita en tykkää juoda enkä oikein mehujakaan ja joskus on kiva juoda jotain muutakin kuin ainaista vettä tai maitoa. Alkoholiakaan kun en käytä, niin juomavalikoimani on siksikin aika suppea ja on kiva, että juomavalikoimassani on edes vissy, vaikka harvoin sitäkin tulee juotua. 

Raskausaikana ja varsinkin imetysaikana minulla oli välillä ihan hillitön vissyhimo ja tuntui, että mitä enemmän sitä join, niin sitä enemmän janotti. Ajattelin, että jospa se on suolanpuutetta ja imeskelin merisuolarakeita ja ripsottelin ruokaan vähän reilummin suolaa, mutta silti vissy himotti. Vissyhimo iskee minulle kausittain, kerran-pari vuodessa ja silloin sitä menee litratolkulla. Hiilihapot kyllä korventavat vatsaani, mutta en vaan voi olla juomatta vissyä himon yllättäessä. En edelleenkään ole mikään hillitön vissyaddikti ja monet vissyt maistuu liian ärhäköiltä ja "suolaisilta" ja juonkin yleensä Bonaquan vissyä, joka on jotenkin pehmeämmän makuista kuin muut. Makuvissyistä en kelpuuta oikein muuta kuin sitruunaiset, koska muut ovat liian esanssisia ja ylikeinotekoisen makuisia. Soda Streamin hankkimista olen joskus miettinyt, mutta en halua keittiööni mitään ylimääräisiä kojeita. 

Bongasin muutama viikko sitten kaupasta salmiakkivissyn ja pitihän minun sitä ostaa kokeilumielessä, koska olen kahjona salmiakkiin. Kun kaadoin juomaa lasiin, niin olin pettynyt, koska olin olettanut, että vissy olisi mustaa. Höh. Tottakai salmiakkivissyn pitäisi olla mustaa! Juoma tuoksuu aidolle salmiakille ja nuuskuttelinkin juomaa ihastuksissani. Salmiakin maku ei iske heti tajuntaan vaan tulee ensin jälkimakuna. Salmiakin maku on lähinnä salmiakkiuutteen tyyppinen eli ei todellakaan mikään karkkimainen ja makea vaan lähinnä puhdas ammoniumkloridi. Veikkaan, että moni muukin olettaa minun tavoin, että salmiakkivissy olisi makeaa ja limpparimaisempaa, mutta koska tuo on vissyä, niin on ihan ymmärrettävää, että maku ei ole esanssinen eikä karamellimainen. Olisin toivonut jollakin tavalla "paksumpaa" salmiakinmakua, mutta toisaalta vissymäinen raikkaus ei nyt hukkunut salmiakin alle. Ehkä oletin, että tölkissä olisi jotain salmiakkikossun tyyppistä, jossa salmiakki on hyökkäävänä makuna. Tavallaan sekä vissy ja salmiakki ovat kovia ja suolaisia makuja ja kaksi kovaa yhdessä voi olla jollekin liian raju makuyhdistelmä, mutta salmiakkivissy oli lähinnä vain vissyä, joka oli maustettu salmiakilla. Vissyä juodessani tuli mieleen, että juoma on aikuisten makuun, mutta voisin kuvitella, että joku 13-vuotias sitä maistelee ja sanoo, että maistuu ihan viinalta ja sitten alkaa teeskennellä känniläistä. Juomassa ei ole minkäänlaisia makeutusaineita eikä kaloreitakaan ja ainakin minua nuo seikat ilahduttaa. Yhdessä 0,33 l limutölkissä kun on noin 15 sokeripalaa eikä makeutusaineet ole sen terveellisempiä.

Käyttäisin salmiakkivissystä sanoja mielenkiintoinen, erikoinen ja suomalaiseen makuun. Suosittelisin salmiakkivissyä vain tositosi vannoutuneille salmiakkifaneille+vissyn ystäville ja ennakkoluulottomille ihmisille. En ole oikein päässyt itseni kanssa selvyyteen siitä, että onko salmiakkivissy hyvää vai ei, mutta ahneuksissani sen join ja kävin ostamassa vielä lisääkin! Innostuin kauppareissulla ostamaan myös appelsiinimehua, jota ostan vain pari kertaa vuodessa ja kun minulla oli nyt näitä erikoisia juoma-aineksia, niin sekoitin niistä appelsiini-salmiakkivissydrinkin! Eikä ollut yhtään pöllömpää! Jos tykkää appelsiini+salmiakki -yhdistelmästä, niin tuo on oikein hyvä ja raikas kesäjuoma ja raikastaja hellepäiviin. Se maistuu pääasiassa appelsiinimehulle, mutta vissy taittaa mehun makeutta ja salmiakki tekee pikantin lisäpotkun ja jos tuota maistaisi sokkona, niin ihmettelisi, että mikä sivumaku juomassa oikein on, kunnes pöllämystyisi, että "aa, salmiakkihan tässä maistuu". Salmiakkivissystä saisi myös kätevästi salmiakkikossuvissyn! Kossuvissy on kyllä niin hirveää juotavaa, että en tiedä, pahentaisiko vai parantaisiko salmiakin maku sitä.

Hartwallin 180-vuotisjuhlan kunniaksi suunniteltu juoma on myynnissä vain syksyyn asti, joten jos haluat maistaa tuota erikoista eliksiiriä, niin kipitäpä kauppaan. Ihan joka kaupasta tuota ei löydy ja minukin piti lähteä vartavasten Minimaniin juomaostoksille! Oletko jo maistanut salmiakkivissyä? 

torstai 9. kesäkuuta 2016

Testissä kuumottava selluliittivoide

*Sisältää mainoksen, mutta myös asiaa :D*

Muistan kristallinkirkkaasti sen heinäkuisen, helteisen päivän, kun pyöräilin kotikyläni uimalaitokselta kotiin päin. Olin 15-vuotias ja minulla oli jalassa Levi's-farkuista katkaistut sortsit. Aivan sattumalta katsahdin alaspäin, katsoin uudelleen ja järkytyin syvästi näkemästäni. Oliko minulla jaloissa selluliittia?! Oli! 15-vuotiaan itsetunto romahti ja tuosta päivästä asti olen taistellut selluliittia vastaan ja todennut, että mikään muu asia maailmassa ei ole niin pysyvää kuin selluliitti.

Olen kuivaharjannut ja hinkannut, olen noudattanut ruokavalioita, välttänyt istumista, harrastanut liikuntaa, juonut paljon vettä ja tehnyt kaikki ne asiat, joista kerrotaan naistenlehtien jutuissa otsikolla "Näin pääset eroon selluliitistä". En ole päässyt. Sitähän en tosin tiedä, miten ryhmyläinen olisin, jos en olisi taistellut selluliittiä vastaan ja haluankin ajatella, että jos en olisi kiinnittänyt asiaan huomiota, niin tilanne olisi varmasti vieläkin pahempi.

En tiedä ketään naista, jolla ei selluliittiä olisi. Joskus ihmettelenkin sitä, että miten paljon energiaa käytämme läskituskailuun. Minä en tuskailisi, jos ongelma olisi pieni, mutta minulla on hyvin paha selluliittiongelma. Takapuoleni näyttää siltä kuin olisin istunut harjanvarsien päällä. Reisissä on niin syvät kuopat, että en voi käyttää legginsejä/tiukkoja kangashousuja, koska kuopat näkyvät läpi. Nuo kuopat ovat olleet reisissäni parikymppisestä asti. Olin nuorena aika hoikka ja muistan, kun menin sovittamaan tositosi upeita ja seksikkäitä valkoisia housuja. Sovituskopissa meinasi itku tulla, kun ne näyttivät niin kamalilta. Housujen malli oli hyvä ja housut istuivat nätisti, mutta reisien "epämuodostumat" paistoivat valkoisen kankaan läpi. Tuon episodin jälkeen säntäsin kauppaan ostamaan selluliittivoidetta. Lumenen koivu-uutetta sisältävä voide silotti ihon pintaa, mutta ei purrut syviin muhkuroihin ja olenkin piettänyt selluliittiongelmaa vaatetuksella.

Olen välillä ollut hoikempi ja välillä paksumpi eikä lihominen/laihtuminen ole vaikuttanut selluliitin määrään mitenkään. Siihen ei ole myöskään vaikuttanut e-pillereiden syöminen/syömättömyys, liikunnan määrä eikä sokereiden välttely. Epistä, sanon minä, siis noitten sokereitten kohdalla! Ainoa selkeästi selluliittiin vaikuttanut asia on raskaus - raskausaikana reiteni olivat kuin raejuustoa ja pelkäsin, että ne jäävät sellaiseksi, mutta onneksi kehoni palautui raskaudesta hyvin. Voi olla, että minun kohdallani selluliittiin vaikuttaa geenit, koska selluliitti on ainakin osittain perinnöllistä ja selluliitin näkyvyyteen vaikuttaa minulla se, että ihoni on ohut ja vitivalkoinen. Voi olla, että yhtenä syynä on koko ikäni kestäneet suolisto-ongelmat, pitkään kestänyt stressi tai jokin muu syy. Ruokavaliolla on suuri merkitys selluliitin syntymiseen ja olenkin miettinyt, että olenko syönyt jotenkin erityisen huonosti lapsuudessani, koska minulla oli jo niin nuorena paljon selluliitttiä. Tai sitten minulla on pienestä asti ollut jokin mystinen rasva-aineenvaihdunnan häiriö tai jotain!

Selluliitti on ihan normaali juttu kehossamme, mutta taitaa olla niin, että media on tehnyt siitä hirvityksen, jota vastaan pitää taistella ja jos jossain kohtaa kehossamme on pienikin appelsiinikuorta muistuttava kohta, niin olemme kauhuissamme. Joskus olen heittänyt pyyhkeen kehään ja ajatellut, että antaa olla muhkurat ja möhkyrät ja sitten kuitenkin taas aloitan taistelun, koska en halua, että selluliittiongelmani pahenee. Koska se pahenee iän myötä, kun iho veltostuu ja aineenvaihdunta hidastuu. Tosin jos minulla oli jo parikymppisenä muhkuroita, niin minulla ei ole koskaan mitään toivoa päästä niistä eroon. Ehkä kalliilla, hoitoloissa tehtävillä hoidoilla voisi saada tuloksia, mutta en halua haaskata rahojani sellaiseen. Kerran tosin olen kokeillut erästä hoitoa ja sillä tuli upeat tulokset enkä yhtään ihmettele, että julkkiksilla on silosääret, koska heillä on varaa käydä hoidoissa.

Selluliittitaistelu on ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että itsensä pitää hyväksyä juuri sellaisena kuin on. Joo siis kyllä minä periaatteessa hyväksynkin ja nyt 37-vuotiaana, pulleampana kuin koskaan (jos ei raskausaikaa lasketa mukaan) olen tyytyväisempi kehooni kuin koskaan aiemmin eikä ylipaino, selluliitti, aknekraaterit selässäni tai mikään muukaan estä minua menemästä rannalle. Pidän kropastani, olen ylpeä siitä ja suhtaudun omaan kehooni ja jopa vanhenemiseen rakastavasti. Mutta se ei tarkoita sitä, että voisin lösähtää  tähän olotilaan, vaan koska rakastan kehoani, niin haluan myös huolehtia sen hyvinvoinnista. Toki selluliitti on vain kosmeettinen haitta, mutta pirun ärsyttävä sellainen! Siksi välillä innostun käyttämään selluliittivoiteita ja vaikka skeptinen puoli minussa vastustaa turhaa rahanhaaskausta, niin ihan kokeilumielessä hinkkailen ihooni voiteita kuuriluontoisesti.

Olen vuosien mittaan kokeillut aika monet markkinoilla olevat voiteet ja kaikki ovat silottaneet ihon pintaa ja sekin on hyvä. Mnulla on vaan niin syvät ja suuret muhkurat, että niiden poistamiseen tarvittaisiin jokin järeämpi konsti eikä mikään voide voi sulattaa vuosikymmeniä olleita muhkuroita. Olen kuitenkin huomannut, että voiteet jossain määrin tehoavat. Niillä on myös tietynlainen psykologinen vaikutus. Minä en kykene toimimaan niin, että toisella kädellä vetäisin suklaata ja toisella kädellä levittäisin selluliittiivoidetta vaan kun pidän voidekuurin, niin ajattelen, että kallis (tai halpakin) voide menee tavallaan hukkaan jos muuten en tee mitään selluliitin ehkäisemiseksi. Eikä kyse ole vain selluliitin hoidosta vaan minulle aina yleisestä hyvinvoinnista, johon kuuluu järkevä ruokavalio ja liikunta osana arkea. Minulla ei ole mitään rantakuntotavoitteita vaan koko vauvavuoden ajan ainoa tavoite on ollut, että olisin niin terve, että pääsisin kunnolla urheilemaan, mutta aina kun olen päässyt hyvään vauhtiin, niin olen sairastunut normiflunsaan tai ns. homeflunssaan, joka kestää pitkään ja sitten taas aloitan liikunnan toipilaana. 

Jokin aika sitten ostin Avonilta Solutions Advanced Anti Cellulite -hoitogeelin, jonka nimessä esiintyy noiden sanojen lisäksi vielä sanat thermal active. En tosiaankaan halua törsätä rahojani mihinkään, mutta kun voiteen sai edullisesti, niin ajattelin sitä kokeilla. Nyt voide on kesätarjouksessa hintaan 9,95 ja minusta se on aika edullinen ja jos voide kiinnostaa, niin laita viestiä minulle tai tilaa suoraan Avon-nettikaupastani. Voide sisältää aktiiviaineena L-karnitiinia ja voiteen mainostetaan vähentävän selluliitin näkymistä, kiihdyttävän rasvanpolttoa ja hoikentavan ulkomuotoa stimuloimalla mikroverenkiertoa. Sitä en osaa sanoa, että onko ulkomuotoni hoikentunut, mutta ihon pinta on todellakin paljon siloisempi ja se saa selluliittikohdat näyttämään paremmalta! Ihon röpyläisyys ja appelsiininkuorimaisuus on kadonnut ja jäljellä on vain syvät iänikuiset kuhmurat, joiden en oletakaan katoavan. Millään tavallisella kosteusvoiteella ei tuollaista vaikutusta tule. Rasvanpoltto on niin monimutkainen mekanismi, että en ihan tiedä, voiko voide oikeasti polttaa rasvaa, mutta nesteitä se ainakin minulla lähti poistamaan. Kun aloin käyttää voidetta ja laitoin sitä illalla suihkun jälkeen, niin muutaman tunnin päästä jouduin menemään vessaan ja joskus aamuyöllä uudestaan. Ihmettelin, että mikäs minua niin pissattaa, kunnes tajusin, että ainoa muuttunut tekijä on voiteen käytön aloittaminen. En sano, että voide toimii kaikilla noin, mutta minulla vaikutus oli selvä. 

Voide todellakin lämmittää ihoa ja alussa ihoa ihan poltteli. Kuumotus on voimakasta silloin, jos laitan voidetta kylvyssä käymisen jälkeen ja lämmittävä vaikutus kestää pitkään. Huom! Jos laitat sellulittivoidetta sisäreisiin, niin muista tehdä se alkkarit jalassa, koska muuten voiteen kuumottava vaikutus voi levitä sinne, minne ei pitäisi :D Voidetta levitetään kahdesti päivässä kuivalle iholle pyörittävin liikkein. Ei siis riitä, että lätkäiset voiteen iholle vaan se pitää todellakin pyöritellä, jotta verenkierto tehostuu. Käytän voiteen kanssa hierontavälinettä, jota olen käyttänyt muulloinkin, koska hieronta ihan oikeasti vilkastuttaa verenkiertoa. Voiteen käyttöohjeessa sanottiin, että on tärkeää pestä kädet hyvin voiteen levittämisen jälkeen ja huomasin tuon omakohtaisesti, sillä pari kertaa käsienpesu on unohtunut ja seuraavan kerran, kun olen pessyt käteni, niin niitä on kuumottanut ikävästi.

Selluliittivoiteista on helppo sanoa, että ne on hölmöiltä ja epätoivoisilta rahat pois -huijausta ja osittain varmasti niin onkin, koska monet naiset lankeavat siihen ajatukseen, että voiteilla voitaisiin ratkaista selluliittiongelma eikä tarvitsisi tehdä mitään muuta. Tuskin mikään voide räjäyttää selluliittia pois, mutta jonkinlaista helpotusta voiteiden avulla voi saada ja itse ainakin olen hyvin tyytyväinen tuohon Avonin voiteeseen ja aion tilata sitä itselleni varastoon, nyt kun halvalla saa :D

Onko muidenkin elämä taistelua selluliittia vastaan? Millaisia kokemuksia sinulla on selluliittivoiteista?

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Bonuswayn kautta nettiostoksista rahaa takaisin - ihan oikeesti!

*BLOGIYHTEISTYÖ*SISÄLTÄÄ MAINOSLINKKEJÄ*

Olen monissa asioissa hyvin skeptinen ja hyvä on ollakin, ainakin mitä tulee moniin nettijuttuihin. Facebookissa kiertää jatkuvasti huijausarvontoja, on valefirmoja ja valenettikauppoja. Ei ole siis ihme, että kun ensimmäisen kerran kuulin Ostohyvityksestä (nyk. Bonusway), niin olin sitä mieltä, että kyseessä on huijaus. Liityin kuitenkin, koska aloitusbonus houkutteli ja ajattelin kokeilla palvelua, vaikka kuulostikin uskomattomalta, että saisin ostoksistani rahaa takaisin. Olen nyt käyttänyt monta vuotta Ostohyvitystä ja voin suositella sitä lämpimästi ja todellakin, olen saanut ostoksistani rahaa takaisin!

Bonuswaylla on Suomessa n. 200 000 asiakasta, mutta ainakaan kovin moni tuttuni ei ole palvelusta edes kuullut ja aina kun olen jollekulle kertonut, niin hän on ollut epäilevä ja taivastellut, että ei vaan ole mahdollista saada rahaa tuolla tavalla ja minä jankkaan, että kyllä on, ihan oikeesti se on mahdollista ja että minulla on jo monen vuoden kokemus, minkä vuoksi uskallan palvelua suositella. On siis ilmeisesti syytä kertoa, miten homma toimii. Ostohyvitys on siis uudelta ja kansainväliseltä nimeltään Bonusway, mutta periaate on sama kuin ennenkin eli hyvin yksinkertainen. Ensin sinun tulee rekisteröityä Bonusway-palvelun käyttäjäksi. Seuraavan kerran tilatessasi nettikaupasta jotain, kirjaudu Bonusway-sivullesi ja sitä kautta nettikauppaan. Kaupasta riippuen sinulle maksetaan tietty prosenttiosuus bonusta ostoksistasi ja saat sähköpostiisi vahvistusviestin maksusta. Kertyneen bonussaldosi voit käydä tarkistamassa kirjautumalla omalle Bonusway-sivullesi ja kun summa on vähintään 15 euroa, niin voit pyytää summan siirtämistä pankkitilillesi. Eikö ole yksinkertaista?

Bonusta saa yli 800 suomalaisesta ja ulkomaisesta nettikaupasta ja  lähes aina, kun olen tilaamassa jotain, niin huomaan, että kauppa kuuluu Bonuswayhin. Palveluun kuuluu suurin osa suosituista ja tunnetuista nettikaupoista, kuten Ellos, Nelly, Zalando, Stockmann ja Cdon.com, mutta mukana on myös kivasti pienempiä kotimaisia kauppoja, kuten Cosmerya ja Lumore. Jos olet kuten minä eli varaat matkat omatoimisesti, niin silloin kannattaa ehdottomasti liittyä Bonuswayhin, sillä mm. Booking.com, eBookers ja Matkapojat kuuluu palveluun ja perheen hotellivarauksista kertyykin mukava summa bonusta. Olen saanut rahaa takaisin tilattuani EMP: ltä, Yves Rocherilta ja Lekmeriltä ja säännölliset bonukset saan, koska tilaan koiranruokia ja -tarvikkeita Zooplussalta. Bonusway-asiakkaana saa bonusten lisäksi myös tarjouksia ja alennuksia. Tälläkin hetkellä esim. Stockmannilta saa ilmaisen toimituksen ja Spartoolta korotetun 2,5 % bonuksen. Käytännössä ja maalaiskielisesti sanottuna Bonusway on siis kanta-asiakasjärjestelmä netissä ja nettishoppailijalle kiva tapa saada vähän ekstrarahaa.

Liittyminen ei maksa yhtään mitään ja palvelu on täysin ilmainen ja sinä olet se, joka saa rahaa! Voit huoletta kokeilla palvelua, sillä se ei sido sinua yhtään mihinkään. Jos joka tapauksessa käytät nettikauppoja, niin suosittelen liittymään Bonuswayhin. Se ei vaadi kuin muutaman minuutin ja palvelun käyttäminen on helppoa ja nopeaa. Jos epäilet, että et muista käyttää palvelua, niin kannattaa asentaa koneelle selainlisäosa, joka muistuttaa Bonuswayn olemassalosta. Se toimii niin, että kun menet nettikaupan sivulle, niin sivun yläreunaan tulee muistutus, että saat juuri siitä kaupasta bonusta. Ennen tuota selainlisäosan asentamista minulta jäi monet bonukset saamatta, koska en ikinä muistanut kirjautua palveluun. Sitten liimasin post it -lapun tietokoneen näytön kulmaan ja muistin vähän paremmin, mutta nykyisin ei tarvitse murehtia, että muistanko vai en, koska ilmoitus Bonuswaysta näkyy automaattisesti näytöllä kirajutuessani palveluun kuuluvaan nettikauppaan. Jos joskus olen epävarma ja haluan tarkistaa, että saako jostain kaupasta bonusta, niin käyn tarkistamassa sen Bonuswayn sivulla. Sieltä voi hakea kauppojen nimiä kätevästi sanahaulla tai sitten kategorioittain. Jos epäilet, että sinulle ei kuitenkaan kerry bonuksia, niin voin kertoa, että jo muutamista euroista kertyy ajan mittaan mukava summa! Minä ainakin olen Roope Ankka -tyylinen taloudenpitäjä eli ajattelen, että markassa on miljoonan alku. Kun kituutin hoitovapaalla, niin kävin siirrättämässä bonukset tililleni ja siinä tulikin kivasti muutaman viikon ruokarahat!

Bonuswayhin kannattaa liittyä NYT, koska jokainen blogini lukija saa 10 euron aloitusbonuksen sen jälkeen, kun on tehnyt ensimmäisen tilauksen.

LIITY BONUSWAYHIN TÄSTÄ ja ala tienaamaan shoppailemalla :)

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Toiveiden toukokuusta unelmien kesäkuuhun!

Kuukausi sitten kirjoitin hyvin päättäväisesti aiheesta Toiveiden toukokuu ja arvatkaa mitä? Toiveeni toteutuivat tai ovat ainakin toteutumassa. Toivoin omaa vapaapäivää ja sellaisia on tulossa eikä minua haittaa, että ne eivät sattuneet toukokuulle. Esitin toiveen fyysisen olon parantumisesta ja hitaastihan se etenee, mutta en ole enää niin heikossa jamassa kuin jokin aika sitten, vaikka edelleen olen omituisen puolikuntoinen ja jaksamaton. Päätin pysyä erossa kahvista ja parin kuukauden kahviaddiktio jäi pois ja todella ihmettelen, että mistä minulla silleen vippasi, kun innostuin kahvittelemaan. Esitin konkreettisen toiveen ulkopuolisesta lastenhoitoavusta ja se toteutuikin ja sillä oli minulle uskomattoman suuri merkitys arjen kannalta. Varasto ja parveke on siivottu, pakastin sulatettu ja montamonta muuta rästihommaa on tehty ja taapero on saanut leikkiä aivan ihanan hoitajan kanssa. Eräs toive oli rästihommien tekeminen, mutta en edelleenkään ole saanut kaikkia rästitöitä tehtyä, mutta nyt olen toitottanut, että pistän kesän alussa hösseliksi ja sitten voisin viettää vaikka ihan lomaakin ilman, että jokin tekemätön työ painaa mieltä. Ekstratoivekin toteutui ja kun kirjoitin toiveita toukokuulle, niin en todellakaan uskonut, että tulisi jokin yllättävä ja kiva tapahtuma. Kirjoitinpa vielä, että en tee asian eteen itse mitään vaan katson, mitä tapahtuu ja ajattelin, että ei varmaan tapahdu. Mutta kuinkas kävikään? Yllättäviä ja kivoja tapahtumia tulikin kaksi! Lähdin ex tempore kävelykatukirppikselle ja siellä käytyäni ajattelin, että tämä oli se toivomani tapahtuma. Varmasti olikin, mutta sitten yllärinä tuli kutsu taidenäyttelyn avajaisiin ja se on minulle isompi juttu kuin arvaattekaan.

Jokin aika sitten aivan kaikki tuntui menevän aivan päin pyllyä eikä mikään sujunut, ei siis mikään ja toiveiden toukokuun julistin siksikin, että tuntisin itse olevani oman elämäni ohjaksissa. En tiedä, johtuiko tuosta toiveiden toukokuusta vai mistä, mutta onneni alkoi kääntyä parempaan suuntaan. Lyhyen ajan sisällä on tapahtunut älyttömän paljon hyviä asioita ja kivoja pikkujuttujakin. Voitin Ristiaallokossa-blogin arvonnassa kivan pikkupalkinnon, voitin Ässäarvasta 5 euroa, sain kampaajalle ajan lyhyellä varoitusajalla, minulle tuli yhteydenotto blogiyhteistyöstä, yläkerran älämölönaapuri muutti pois ja laskeutui rikkumaton (mielen)rauha ja hiljaisuus, olen tavannut kivoja ihmisiä aivan yllättäen ja hammaslääkärikäynnillä sain tietää, että hampaissani ei ole yhtään reikää. Tuossa joitain esimerkkejä, mutta tärkeintä on se, että minulla on nyt parempi olo sekä henkisesti että fyysisesti kuin vähän aikaa sitten.

Toiveiden toukokuusta innostuneena ajattelinkin julistaa Unelmien kesäkuun. Se ei kyllä rimmaa yhtään, mutta unelma on sopiva jatke toiveelle, sillä pienistä toiveista on hyvä edetä suurempiin unelmiin. Koska toukokuu toteutti toiveeni noin hienosti ja sain enemmänkin kuin uskalsin toivoa, niin laitetaan nyt sitten enemmän panoksia peliin ja annetaan kesäkuun toteuttaa unelmat tai ainakin joitain niistä! Vaikka en oikeastaan enää edes unelmoi, koska elämä tuo eteeni ne asiat, mitä pitääkin tulla, niin silti minulla on joitain unelmia ja tavoitteita ja tottakai uskon, että ne voivat toteutua tai sitten voi toteutua vielä jotain paljon parempaa. En listaa tähän unelmiani vaan jätän tämänkin asian ns. Herran haltuun ja toivon, että unelmani toteutuisivat samalla tavalla kuin toukokuussa järjestyi monet pienet asiat. Olen päättänyt sen, että kesäkuusta tulee ihana, tapahtuu paljon kaikkea upeaa ja rohkenen nyt toivoa suuriakin juttuja! Iloista ja aurinkoista kesäkuuta kaikille :)

DREAM BIG!