tiistai 27. syyskuuta 2016

Arjenpelastajalaukku Avonilta

Tänä syksynä olen huomannut, että monet arjen pienet asiat ovat sellaisia, joiden täytyy sujua mutkattomasti. Yleensä en välitä pikkuasioista, mutta kun arjessa jokin hänksättää ja samaan asiaan kärvähtää hermo sata kertaa päivässä, niin se  ei ole minun eikä läheisteni mielenterveydelle hyväksi. Olen yrittänyt eliminoida monet arjen pikkuärsyttäjät ja onnistunutkin aika hyvin. Roskissankojen alla oleva kisko täytyisi saada vielä kuntoon, että ei tarvitsisi aina rymistellä sen kanssa ja erinäiset tavarapinot järjestettyä, jotta tiedän, mitä missäkin on. Eräs ihan liikaa ärsyttänyt asia oli työlaukun puute. Jokainen työssäkäyvä tietää, että hyvä työlaukku on tärkeä. Minulla oli yksi musta peruslaukku, mutta se oli liian pieni ja jouduin ottamaan aina toisen kassin mukaani ja mitä enemmän minulla on liikkuvia osia mukana, niin sitä suurempi on unohdusten ja sähellysten riski. 

Kahden laukun kuljettaminen on minulta ihan liikaa vaadittu ja olin jo hätää kärsimässä. Jos joku olisi muutama vuosi sitten sanonut, että ahdistun laukun ostamisesta, niin en olisi uskonut. Rakastan edelleen laukkuja, mutta en pidä siitä, että laukku pitää ostaa väkipakolla johonkin tarpeeseen. Paljon hauskempaa on ostaa jokin laukku vain siksi, että se on ihana. No, siinäpä se syy työlaukun puutteeseen tulikin, kaappi on täynnä epämääräisiä laukkuhankintoja, mutta ei kovinkaan monta oikeasti tarpeellista laukkua. Minulla ei ollut aikaa eikä intoa lähteä kauppaan enkä jaksanut selailla nettikauppojakaan vaan odotin, että jostain putkahtaisi sopiva ja edullinen laukku. Ja niin putkahtikin: Avonilta! Lähtöhinta oli vain 19,95 ja sain vielä konsulttialennuksen. 

Laukku on juuri minun tyyliseni ja parasta siinä on tilavuus. A4-paperit mahtuvat hyvin ja kaikki muukin työssä tarpeellinen. En olisi uskonut, miten paljon laukun hankkiminen helpottaa aamujani ja työpakkaamista ja kun arjessa on niin paljon muistettavaa, niin yhden pienenkin asian sujuvoituminen voi olla iso juttu. Laukussa on vetoketjukiinnitys ja sen ansiosta uskalla kuljettaa sitä myös pyörän tarakalla. En ole reppuihmisiä ja vaikka työmatkapyöräilyn vuoksi pitääkin olla asianmukaiset varusteet, niin jos vain sää sallii, niin pyöräilen tavallisissa vaatteissa ja käytän käsilaukkua enkä ulkoilupukua ja reppua. 

Vaikka laukku on vain työlaukku, niin olen ottanut sen muuhunkin käyttöön. Uudessa laukussa on aina oma viehätyksensä ja olipa hankkinut mitä hyvänsä uutta, niin uutuutta haluaa käyttää ja siitä tulee kiva tunne. Kävimme toissa viikonloppuna Ween Maan Viljaa -markkinoilla, mistä on tulossa postaus huomenna. Vaikka aurinko paistoi, niin ihan kesävetimissä ei voinut lähteä, vaikka jotkut hyvin kevyissä vaatteissa olivatkin. Musta Korsin trenssi on minulla lähes aina päällä ja tänään juuri mietin, että trenssi on minulle kai se omin takkimalli. Musta takki kuitenkin vähän kyllästyttää välillä, etenkin aurinkoisena päivänä, jolloin tekisi mieli laittaa jotain värikästä. Näpsäkkänä asun muuntajana toimii suuri huivi, joka sitä paitsi näyttää aina hyvin tyylikkäältä. Huivin tilasin Avonilta viime keväänä ja se on oikeasti hartiahuivi, mutta olen käyttänyt sitä tavallisena huivina. 


Jos puhutaan arjen helpottumisesta, niin yksi helpottanut tekijä on Avon. Tilaan Avonilta vaatteet ja asusteet ja kosmetiikasta suurimman osan. Myös tuliaiset ja lahjat löytyy helposti sekä monet tarvikkeet, kuten jumppa- ja keittiövälineet ja paljon muuta. Avon-postauksia on toivottu ja niitä on varmasti tulossa ja olihan tämäkin vähän sellainen. Nyt en kuitenkaan mainosta Avonia enempää, mutta jos kiinnostuit laukusta, niin ehdit vielä tilata omasi, sillä tilausaikaa on huomisiltaan klo 22 asti. 


Mikä on sinun luottolaukkusi?

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Valon kaupunki 2016 ja illan pupuilut

Jos somekaverinasi on joku jyväskyläläinen, niin todennäköisesti sait viikonloppuna nähdä hänen feedissään kuvia jättiläispupuista ja ehkä muistakin valotaideteoksista. Täällä oli Valon kaupunki -tapahtuma ja se houkutteli liikkeelle suurinpiirtein koko kaupungin. Ainakin eräs tamperelainen lätkäfani taivasteli, että "Pidusti podukkaa, Ei Tambedeella oo koskaan ollu näin baljon ihmisiä... Jaa, Valon kaupunki vai... Onks tää joku uskovaisten juttu vai?" Minä siinä selittämään lyhyesti, että tämä on ihan kaupungin järjestämä tapahtuma, jonka aikana on esillä erilaista valotaidetta. JYP-Tappara -pelistä tulleen turistin oli ilmeisen vaikeaa käsittää, että miksi ihmiset vaeltelevat niin sankoin joukoin valojen perässä. 

Valon kaupunki keräsi todellakin paljon ihmisiä ja kävelykadulla oli yhtä kova vilske kuin rallien aikaan - tosin ilman ralleihin kuuluvaa örvellystä. Ilmainen tapahtuma houkutteli kävijöitä ja minusta on mahtavaa, että tällainen tapahtuma ei ole vain "herrojen kotkotuksia" vaan kaikilla on mahdollisuus olla mukana. Tapahtuma ei rajoitu vain valoinstallaatioihin vaan sen aikana on paljon muuta oheisohjelmaa, kuten konsertteja, esityksiä, yösuunnistusta, näyttelyitä ym. Tapahtuma on osa Valon kaupunki -kehittämishanketta, jolla parannetaan taajamavalaistusta ja luodaan viihtyisää ja turvallista ympäristöä. 

Ohjelmaa olisi ollut paljon, mutta minä en älynnyt perehtyä siihen vaan ajattelin, että lähdetään vain hengailemaan. Aloitimme kierroksen kansalaistoiminnankeskus Mataran läheltä, missä oli pienet markkinat ja esiintymislava. Koska en ollut perehtynyt illan ohjelmaan, niin olin iloisesti yllättynyt nähdessäni markkinakojut ja kuullessani musiikkia. Harmitti, että olin syönyt juuri enne lähtöä, sillä myynnissä oli erilaisia herkkuja ja entien minua houkutti crepes-koju, mutta tyydyin vain haistelemaan herkullisia tuoksuja. Matarassa oli erilaisia työpajoja ja jos aikaa olisi ollut enemmän, niin olisimme voineet niissä piipahdella ihmettelemässä. Pienille oli myös perinteistä kasvomaalausta ja askartelua. Ihan huippua, että perheen pienimmätkin huomioidaan. Tai isommat, minä kun ehdotin, että mennään kasvomaalaukseen ja tehdään minusta kissa! "Ai te tulitte kasvomaalaukseen, minkäs ikäinen tää lapsi on ja mitäs hälle maalataan...?" "Ei, ei lapselle tehdä mitään vaan äiti haluaa kissanviikset naamaansa" :D Mataran lähellä oli myös upea, neljä metriä korkea Metso-valotaideteos, jota me ei löydetty. Kävi niin, että muistin metson vasta kun olimme lähdössä pois emmekä sitten enää palanneet takaisin. Missasimme myös pari muuta upeaa valotaideteosta, mutta onneksi kaverit laittoivat niistä Facebookiin kuvia :).

Tällaista valotaidetta siis, eikö olekin upeaa? Minun puolestani tällaista saisi olla aina ja ympäri kaupunkia. Onneksi täällä onkin, sillä joka vuosi Valon kaupunki -tapahtuman yhteydessä jotkut valaistut kohteet jäävät pysyviksi.

Tämä kierrätymateriaalista valmistettu valoteos oli Tourujoen sillan kupeessa ja loi mystistä hohdetta hämärtyvään syysiltaan. 

Eikö tämä valaistu petäjä näytäkin ihan jonkin fantasialeffan puulta? Odotin vain, että milloin oksat alkavat heilua ja puun rungosta aukeaa suu ja alkaa kuulua möreää ääntä.

Lastenrattaiden kanssa emme lähteneet kulkemaan Tourujoen vartta , mutta sielläkin olisi ollut vaikka mitä kohteita. Ensi vuonna varaamme enemmän aikaa ja teen jonkinlaisen kohdesuunnitelman.

Laukaalainen betonitaitaja AP Järvinen oli tuonut Eskilstunan aukiolle tunnelmallisia betonilyhtyjä. Me aloimme jo suunnitella, että tällaisia pitäisi ehdottomasti olla halloweenina ja tietysti kurpitsalyhdyn muotoisina.

Meidän, kuten monen muunkin, pääkohde oli kirkkopuiston jättipuput. Australialaisen Amanda Parerin puput ovat kiertäneet ympäri maailmaa ja oli ainutlaatuista saada ne Jyväskylään. Intrude -nimeä kantavan teoksen taustalla on ollut ajatus siitä, miten kaniinit tulivat tunkeilijoina Australiaan ja teos herättelee pohtimaan otusten luonnollista elinympäristöä ja jopa joku nosti siitä maahanmuuttoaiheistakin keskustelua. Minä halusin nähdä teoksen vain hauskana ja lapsenomaisen innostavana ja jätin pohdiskelut sikseen. 

 Olisiko yhden pupun voinut jättää kirkon eteen pysyvästi? Sopisi minusta hirmu hyvin maisemaan!

Pupujen jalkojen alla oli lapsilla hyvä temmellyskenttä. Tämä on harvinainen kuva, sillä pupujen ympärillä tungeksi koko ajan niin lapsia kuin aikuisiakin. Lapset riehuivat ja aikuiset ottivat kuvia. Minä pöllö en tajunnut ottaa edes yhtä instakuvaa enkä selfietä pupujen kanssa, sillä olin niin keskittynyt pupuiluun, taaperon vahtimiseen ja myös kummivauvani paijaamiseen. Hänkin kun oli tullut kanssamme pupuja ihmettelemään, vaikka pieni ihmisenalku ei niistä kovin paljon mitään ymmärtänytkään. Taapero ymmärsi kyllä ja tiesi varsin hyvin, mikä eläin on kyseessä. Hän kun on pupufani ja lussuttelee edelleen Pentikin unipupun korvia - tuttia kun hän ei ole koskaan käyttänyt.

Tämä pupu oli vähän masiksessa!

Tämä on vähän huono kuva, mutta tästä näkyy, miten  jänniä puput ovatkaan, Ja miten isoja!

Jyväskyläläiset taiteilijat Samuli ja Kari Alonen olivat loihtineet nämä valopallot kirkkopuistoon. Huikean vangitsevia ja kauniita ja tällaiset taideteokset saisivat jäädä pysyvästi johonkin näkyvälle paikalle. Alosten taidetta on nähtävillä ympäri Jyväskylää, mutta ei haittaisi, vaikka olisi enemmänkin meitä ilahduttamassa.

Keskustan kompassi oli valaistu hienosti. Ei ole tullut yöaikaan kaupungilla liikuttua, joten en tiedä, onko kompassi aina valaistu noin. Jos joku tietää, niin voipi kertoa. Jos et ole paikkakuntalainen, niin kerron, että tämä on ihan ydinkeskustassa oleva kompassi, joka toimii lähes aina tapaamispaikkana; "Missä nähään?"  "Kompassilla!"




Tällainen kuvapläjäys tuli siis meidän kivasta illasta. Enemmänkin olisin halunnut kuvia ottaa, mutta koska kameran muistikortti ilmoitti olevansa täynnä, niin kuvien määrä jäi aika vähäiseksi. Kuvia tärkeämpää minulle oli päästä ihastelemaan taideteoksia ja kokemaan sekä ihastelemaan tapahtuman tunnelmaa ja monet tuttuni sanoivat samaa ja sitä, että miten upea tapahtuma onkaan. Tärkeää oli myös antaa elämys taaperolle, joka jaksoi toljotella silmät suurina puoleen yhteentoista asti ja vielä auton turvaistuimeen laittaessakin kikatteli ja kotimatkalla matki auton moottorin ääntä aina auton nhädessään. Pupuilu oli hänelle niin väsyttävää, että hän kävi kotona suoraan nukkumaan ja tänä aamuna teki heräämistä yli puoli tuntia - aivan kuten minäkin. Aamulla kyselin, että muistaako hän ne isot puput ja hän naureskeli ja arvelen, että hänellekin jäi mukava fiilis jättipupuista. 

tiistai 20. syyskuuta 2016

Tulossa: Avon-bloggaajailta Jyväskylässä

Vihdoinkin saan julkistaa kutsun tapahtumaan, jonka suunnittelemisesta olen ollut tosi täpinöissäni viime aikoina. Aluksi tämä oli vain yhtäkkiä päähäni pälkähtänyt ajatus, joka lähti sen harmittelusta, että täällä päin on ollut aika vähän isoja kauneustapahtumia bloggaajille. Ajattelin, että täytynee järjestää sellainen siis itse ja nyt onkin tulossa ihan mielettömän mahtava kauneusilta, jonka järjestäjinä kanssani toimivat Avonin aluemyyntipäällikkö Miia Keskinen ja tiiminjohtaja Hanna Sivula. 

Bloggaajia hemmotellaan käsikuorinnoilla, meikkauksilla ja herkuilla ja tietysti nautitaan kuohuvaakin. Illan aikana kerromme Avonista, uutuustuotteista ja annamme henkilökohtaista tuoteneuvontaa. Jokaiselle osallistujalle on luvassa eräs Avonin tämän vuoden huikeimmista ja kiinnostavimmista tuoteuutuuksista ja mielestäni jo pelkästään sen takia kannattaa osallistua.

Aivan sattumalta tapahtuman päivämäärä on 11.10., joka on kansainvälinen tyttöjen päivä. Päivän tarkoitus on muistuttaa tyttöihin kohdistuvasta syrjinnästä, mutta toisaalta myös juhlistaa tyttöjen voimia ja mahdollisuuksia sekä kannustaa luomaan tasa-arvoisempaa maailmaa. Päivän teema sopii täydellisesti Avonin historiaan ja toimintaperiaatteisiin, sillä Avon on jo 130 vuoden ajan toiminut tasa-arvon edistäjänä mahdollistamalla naisten itsenäisen työskentelyn ja taloudellisen vapauden.

Kutsu koskee JKL-blogeihin kuuluvia bloggaajia ja jos et kuulu JKL-blogeihin, niin voit liittyä ottamalla yhteyden sähköpostilla jklblogit@gmail.com ja sitä kautta pääset mukaan. 

Minulla on suuren suuri ilo toivottaa bloggaajat tervetulleeksi upeaan kauneusiltaamme!


torstai 15. syyskuuta 2016

Sinut on haastettu #HOMEapua-keräykseen

Tiedättekö, mikä on varma keino saada ihmiset vaihtamaan puheenaihetta? Kun alan kertoa siitä, että olen sairastunut sisäilmasta. Tiedättekö, mitkä päivitykset saavat Facebookissa tasan nolla tykkäystä? Sisäilmaongelmiin ja -sairauksiin liittyvät päivitykset. En tiedä, miksi tämä aihe on niin vaikea ja välteltävä ja minua ärsyttää ja harmittaa, että ihmiset edelleen vähättelevät sisäilma- ja homeongelmia, joista sadattuhannet suomalaiset päivittäin kärsivät. 

En jaksa ja ehdi nyt avautua omasta sairastumisestani, mutta sen verran kerron, että tulen olemaan koko loppuelämäni homeille altistunut ja sisäilmasairas ja se vaikuttaa arkeeni ja kuntooni paljon - aivan liian paljon ja tekee elämästäni hankalaa. Olen usein lohduttautunut sillä, että vaikka terveys ja kunto, talous, ihmissuhteet, ulkonäkö, harrastukset ja siis koko elämäni on kärsinyt, niin minulla on sentään vielä omaisuutta jäljellä ja jonkinlainen työ- ja toimintakyky, vaikkakin entiseen verrattuna paljon heikompi. Tiedän ihmisiä, jotka ovat menettäneet homesairastumisen myötä ihan kaiken, niin omaisuutensa kuin terveytensäkin, jotkut jopa lapsensa, jotka on väärin perustein huostaanotettu. Homekriisin kohdanneet ovat kaikkien tukien ulkopuolella ja apua heille löytyy vain lähinnä vertaistuesta ja kanssaihmisten hyvän tahdon avulla. 

Kun kerron tutuilleni, että tunnen ihmisiä, jotka ovat menettäneet omaisuutensa homeen vuoksi, niin minua ei oikein uskota. En ymmärrä, miksi nämä homeasiat ovat niin uskomattomia, sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Ehkä syynä on pelko siitä, että samanlainen kohtalo voi olla itselläkin edessä ja siksi monet haluavat olla ajattelematta asiaa. Ehkä jotkut eivät ymmärrä joitain asioita ennen kuin ne koetaan itse. Tai ehkä asia ei vaan kiinnosta. Kenenkään ei pitäisi tuudittautua siihen ajatukseen, että ei koskaan voisi sairastua sisäilmasta. Suomi on täynnä sairastuttavia rakennuksia ja etenkin monet julkisen puolen kohteet ovat niitä, joissa ihmiset altistuvat. On arvioitu, että Suomessa altistuu  kosteus- ja homevaurioille päivittäin 600 000 - 800 000 ihmistä.

Olen sivusta seurannut monien ihmisten hometaisteluja ja lukenut toinen toistaan karumpia kertomuksia. Minulta pääsi itku pääsi silloin, kun eräs äiti kertoi pienen lapsensa itkeneen oman uninallensa perään. Nalle kun piti heittää kaatopaikalle kaiken muun hometavaran mukana eikä lapsi ymmärtänyt, että miksi rakas ja tärkeä nalle vietiin pois. Äiti kertoi, että ei ollut helppoa viskata menemään itselle tärkeitä tavaroita, mutta niiden aiheuttama luopumisen tuska oli pientä siihen verrattuna, miten sydäntäsärkevää oli lapsen tuskan seuraaminen.

Homekatastrofi on inhimillinen katastrofi ja sen kohdanneet tarvitsevat konkreettista apua. Vapaaehtoisvoimin toimiva Terve Sisäilma ry. ylläpitää HOMEapua-palvelua ja sen avulla on saatu lahjoituksia. Koska avuntarvitsijoiden määrä kasvaa koko ajan ja homekriisin kohdanneilla on hätä, niin nyt on tarvetta rahalahjoitusten keräämiselle ja siksi Terve Sisäilma ry. järjestää 1.9.2016- 31.8.2017 #HOMEapua-keräyksen  (Lupanro: POL-2016-1658). Keräyksen tarkoituksena on lahjoittaa homekriisin uhreille tarveharkinnan perusteella maksusitoumuksia ja lahjakortteja välttämättömiin tuotteisiin ja palveluihin. Keräys on ensimmäinen valtakunnallinen keräys homekriisin uhreille.

#HOMEapua-keräyksen virallinen kampanjasivu löytyy osoitteesta
http://tervesisailma.wixsite.com/homeapua-kerays

Jos jaat juttua somessa, niin muista käyttää tunnistetta #HOMEapua

Lisätietoa Homeapua-palvelusta sekä keräyksestä saat osoitteesta tesituki@gmail.com tai tesihallinto@gmail.com tai Terve Sisäilma ry: n Facebook-sivujen kautta yksityisviestillä.


Keräykseen voit osallistua tekemällä rahalahjoituksen tilille  

FI93 3939 0001 2908 81

Saaja: Terve Sisäilma ry

Viestikenttään: HOMEapua


Haastan nyt kaikki bloggaajat osallistumaan keräykseen ja haastamaan mahdollisimman paljon bloggaajia mukaan! Kaikki muutkin saavat tietysti kantaa kortensa keräyskekoon! Olisi kiva, jos osallistumisesi jälkeen kävisit kirjoittamassa blogini kommenttikenttään, että olet osallistunut.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Verkkovalmennuksella voimavaroja vanhemmuuteen

Hei pitkästä aikaa! Katosin blogilinjoilta ja muiltakin linjoilta, koska olen ollut lamaannuttavassa flunssassa. Olen ollut viikon sairaslomalla ja toivottavasti jo pikkuhiljaa paranemaan päin. Viheliäinen tauti on vienyt kaikki voimat ja ajattelukyvynkin ja siksi kaikki kirjalliset jutut on jääneet tekemättä. Ensi viikolla onkin sitten urakkaa, kun teen kaikki viikon aikana tekemättä jääneet hommat ja myös työtyöt. Mutta ajattelen sitä vasta ensi viikolla :)

Nyt tulin vinkkaisemaan eräästä erittäin mielenkiintoisesta verkkovalmennuksesta. Sana verkkovalmennus kalskahtaa joidenkin mielestä huuhaalle, hölmöiltä rahat pois, ei kirjekurssilla mitään opita jne. Kuitenkin verkkovalmennukset ovat hyvin suosittuja ja olen itsekin osallistunut monille kursseille sähköpostin välityksellä ja kokenut ne oikein antoisiksi. Parasta on, että olen saanut edetä omassa tahdissa ja mutustella oppimaani silloin, kun minulle sopii ja siltä tuntuu. 

Olen blogin kautta löytänyt Taikasaappaat-blogin, jota kirjoittaa perhetyön ammattilainen Heli. Hänellä on upea ja monipuolinen  Kasvun Taika -yritys, joka tarjoaa erilaisia perheiden hyvinvointiin ja voimaannuttamiseen liittyviä palveluja: neuvontapalveluja, käytännön touhua kuten sirkusta, luentoja, kotikäyntejä, unikouluohjausta, mindfulness-kursseja, vauvahierontakursseja, satuhierontaa ym. Nyt tarjolla on myös Voimavaroja vanhemmuuteen -verkkovalmennus, jonka tarkoitus on toimia vanhempien hyvinvoinnin tukena ja antaa eväitä arkeen ja jaksamiseen. Valmennus kestää kolme viikkoa ja sen aikana tulee kerran viikossa sähköposti, jonka linkin kautta pääsee valmennussivulle tekemään harjoituksia ja kuuntelemaan äänitteitä. 

Kurssi on erinomainen sijoitus omaan hyvinvointiin ja myös tulevaisuuteen. Monesti vanhemmuutta pidetään itsestäänselvyytenä ja ajatellaan, että kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa. Perheillä on kuitenkin enemmän ongelmia kuin ennen ja vanhemmuus on monilta hukassa. Etenkin äidit kokevat jatkuvaa riittämättömyyden ja syyllisyyden tunnetta, arjessa on pieniä kahnauksia ja hermot kiristyvät. Vanhemmuus voi olla hyvin haastavaa ja mielestäni jokaisen vanhemman olisi tarpeellista joskus pohtia omia voimavarojaan, suhtautumistaan asioihin ja myös sitä, että voiko itse muuttaa asennettaan ja toimintaansa. Uskokaa pois, minä tiedän tästä asiasta aika paljon omien kokemusten kautta. Olen hyvin usein vaihtanut asennettani ja näkökulmia, etsinyt myönteisiä asioita, psyykannyt itseäni vaikeissa tilanteissa ja kappas vaan, vaikka tilanne ei ole muuttunut, niin oman suhtautumisen muutoksen myötä vaikeat tilanteet ovat muuttuneet helpommaksi ajatuksen tasolla. Olen opetellut puhumaan itselleni nätisti ja rakastamaan itseäni ehdoitta sekä olemaan itselleni armollinen. Joka päivässä läsnä oleva myönteisyys, kiitollisuus ja itsen hyväksyminen ovat suuri tai ehkä jopa suurin voimavarani. Kun olen näistä asioista puhunut, niin jotkut ovat kuitanneet kaiken tuon hippihörhöilynä ja sanoneet, että arjessa on ihan turha yrittää leikkiä kiitollista ja että mindfulness on ihan höpöhöpöä ja että ei lastenkasvatusta opita millään kursseilla. Mielestäni on erittäin surullista, että ihmiset eivät ole valmiita menemään itseensä ja käyttämään aikaa oman itsen ja oman toiminnan pohtimiseen. Tietenkään ei koko ajan voi eikä tarvitse olla itsereflektoimassa (ellei satu olemaan sellainen persoona), mutta ihan jokaiselle tekisi hyvää sukeltaa pintaa syvemmälle omaan itseen ja miettiä, millainen on vanhempana. Kun on kyse vanhempana jaksamisesta ja voimavaroista, niin minä ainakin haluaisin oppia jotain uutta ja panostaa siihen, että jaksan arjessa paremmin. 

Mottoni kaikille äideille on "Mikään ei ole niin tärkeää kuin äidin hyvinvointi" ja tuo on yksi syy, miksi verkkokurssia mainostan. Haluaisin, että perheissä voitaisiin paremmin, että äidit (ja isät) eivät nuutuisi arjen pyörittämiseen ja että jokainen löytäisi uusia keinoja hyvinvoinnin lisäämiseen. Mainostan kurssia myös siksi, koska itselläni on niin valtavan hyvä kokemus siitä, miten pienetkin oivallukset ja omien ajatusmallien tuulettaminen sekä mindfulness antavat voimavaroja. Tämä ei ole yhteistyöpostaus vaan halusin tukea Heliä ja hänen yritystään ja kasvatusalan ammattilaisena ja nuorten ongelmia työssäni kohtaavana koen, että vanhemmuuden voimavarojen tukeminen on erittäin tärkeää ja oikeastaan ihan ykkösasia. 

Valmennukseen voi ilmoittautua 15.9. klo 21 asti ja voit ilmoittautua täällä. Valmennuksen hinta on vain 22.95 euroa ja mielestäni hinta on erittäin edullinen. Taikasaappaat-blogin lukijat saavat alekoodin, jonka voit käydä nappaamassa blogista! Koodi on voimassa 11.9. asti, joten ole nopea! Monet verkkokurssit ovat törkeän tyyriitä ja ainakin itselläni joillekin kursseille osallistuminen on kaatunut siihen, että en ole halunnut maksaa ylisuurta summaa. Minulle Voimavaroja vanhemmuuteen -kurssin sisällöt näyttävät hyvin tutuilta ja ensin ajattelin, että en tarvitse kurssia mihinkään. Sitten muutin mieleni, koska aloin ajatella, että entäpä jos kurssi tarjoaisikin minulle jotain uutta ja parikymppiä on pieni hinta siitä, että saisin työkaluja hyvinvointiani varten. 

Nyt toivottelen mukavaa viikonloppua kaikille! Nautitaan säätiedotuksen lupaamasta takakesästä :D