tiistai 25. lokakuuta 2016

Lumijo-koruarvonnan voittajat

Lumijo-koruarvonnan voittajat on arvottu todistajan läsnäollessa (itse asiassa kahden, mutta taapero ei ehkä ole ihan pätevä todistaja :D) ja nahkakäsikorukoru lähtee Ullalle ja avainkaulanauha Nelliinalle. Voittajiin on oltu yhteydessä.

Käytin taas suntuubin arvontakonetta, joka on nopea, helppo ja kätevä. Kunhan vielä oppisin tekemään ruutukaappauksen, ettei tarvitsisi erikseen kameralla kuvata ruutua ja liittää tietokoneelle... Teen tämänkin varmaan jotenkin vaikeasti ja jos joku tietää tavan, miten tehdään ruutukaappauksia, niin voi kertoa minulle! Mutta tässä todistusaineistona kuva arvonnan lopputuloksesta:



♥ Paljon onnea voittajille ♥ 
♥ Kiitos Lumijo-korulle mahtavasta yhteistyöstä ♥

Ajattelin, että en yhdistä tähän postaukseen höpötystä, mutta en voi olla jakamatta riemua siitä, että tänään satoi ensilumi! Juuri kun aamulla oli laahustanut keitetyn spagetin oloisena töihin ja pohtinut, että lokakuu jäytää elämäniloa ja jaksamista. Sitten työpaikan pihaan päästessä huomasin, että aurinko paistaa, töissä tapahtui monia kivoja juttuja, kotona oli mukavaa, vaikka olin uupunutväsynyt ja oli mahtavaa nähdä taaperon lumihämmästys. Nyt menen vielä kuorruttamaan suklaakakkua, jota tarjoilen huomenna töissä. Niin, ei kai tämä lokakuu sitten niin näivettävä olekaan :) 

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Bloggaajien ja vähän muidenkin Avon-kauneusilta

Eilen oli Kansainvälinen tyttöjen päivä ja päivän teemaan sopi täydellisesti Avon-tapahtuma, joka järjestettiin yhdessä avonilaisten ja JKL-blogien kanssa. Paikalle oli kutsuttu bloggaajien lisäksi myös Avonin tiiminvetäjiä ja mukana oli myös kavereitani, joita aika viime tipassa pyysin. Minulta kysellään jatkuvasti Avon-kutsuja, koska naiset haluavat "hömpötellä" ja suurin osa naisista tykkää kosmetiikasta ja sitäpaitsi aina on henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää kokoontua naisporukalla. Minulla on nyt ainakin hyvin naisenerginen ja iloinen olo ja vaikka itse olin tapahtumaa järjestämässä ja järjestämiseen liittyy aina ylenmääräistä touhotusta ja säätöä, niin silti koen, että olen päässyt nauttimaan arkea piristäneestä illasta. On aina mukavaa tavata uusia ihmisiä ja on myös kiva päästä tutkimaan kosmetiikkatuotteita. Tällaista tapahtumaa voin käyttää myös verukkeena sille, että saan leipoa herkkuja ja testailla uusia reseptejä. Tuolle harrastukselle kun ei nykyisin oikein tahdo löytyä aikaa.

Illan aluksi Avonin maajohtaja Eeva Niinimäki esitteli meille Avonin historiaa ja toimintaa. Hän näytti meille ensin This is Boss Life -videon, joka on osa Avonin uutta #BeautyBoss -kampanjaa. 130 vuotta sitten kun Avon perustettiin, naiset alkoivat hankkia omaa toimeentuloaan ja luoda taloudellista vapautta ja edelleenkin naisilla on sama tavoite - tasa-arvoa, itsenäisyyttä, riippumattomuutta ja myös vapautta, kiitos! #BeautyBoss -kampanjan ideana on rohkaista naisia tarttumaan oman elämänsä ohjaksiin. Video on hyvin energinen, innostava ja jopa voimaannuttava ja kohdassa, jossa lauletaan "I'm a multi-tasking mama" purskahdin nauramaan ja vieressä istunut ystäväni pukkasi minua kylkeen. Jos joku vielä kysyy minulta lyhyttä määritelmää itsestäni niin aion käyttää tuota. Video on hauska ja minä, joka aina vaan inspiroidun Avonista, tykkäsin erityisesti kohdasta: "I'm a boss, oh as long as I got Avon and the newest shade of gloss. I've got passion, can't you see, 'cause my future is up to me." Tuo kolahti myös siksi, että tässä syksyn pimeyden hiipiessä meinaan aina jotenkin hukkua itseltäni ja tarvitsen kaikenlaista buustausta. Eilisessä tapahtumassa tulikin kaamosväsymyksen poistavaa buustausta ja haluaisin kovasti kertoa erään uutisen, mutta jätetään asian julkistaminen hetkeksi aikaa odottamaan...

Tapahtuma järjestettiin Mankolan koululla, koska jos opettajalta kysytään paikkaa, missä voi järjestää jotain, niin hän ehdottaa aina koulua. Kuvissa näkyvä kotitalousluokka on minun luonnollinen elin-ja toimintaympäristö työpäivinäni ja joskus vapaa-ajallakin, kuten eilen.

Illan ohjelmassa oli Avonin ja tuotteiden esittelyä, meikkauksia, käsihoitoja ja kynsilakkabaari sekä tietysti skumppaa, kahvia ja herkkuja. Kauneuskonsultit ja tiiminvetäjät esittelivät tuotteita ja kertoivat Avonista ja muutama osallistuja innostui ottamaan itselleen Avon-tunnukset, joilla pääsee tilaamaan tuotteita. Toivon, että Avon inspiroi heitä yhtä paljon kuin minua! Illan päätteeksi järjestettiin arvonta, jonka palkintona oli Nutra Effects - ihonhoitosetti ja yksi onnekas lähti kotiin iloisena siitä, että oli kerran elämässään voittanut jotakin.

Sain kerrankin otettua kuvat ennen kuin tapahtuma alkoi ja ajattelin, että saan sitten keskittyä kaikkeen muuhun kuin kuvaamiseen. Niin todella keskityin, sillä en ottanut kuvaa meikkaajista työssään enkä kuvannut osallistujia ja paljon muutakin jäi ikuistamatta - en tiedä, mitä oikein haahuilin, kun en lähtenyt ollenkaan älyämään kuvaamiskohteita. Ihmisistä ei olisi voinutkaan ottaa kuvia, sillä joka toinen oli sellainen, joka ei halunnut tulla kuvatuksi. Mutta kun kyse on tapahtumasta, jossa on melko paljon ihmisiä, olisi ihan maalaisjärkistä, että kuvattaisiin heitäkin eikä vain tavaroita... Mutta ehkä joskus on hyvä pitää kameraa sivussa ja keskittyä jutusteluun, kahvin tarjoiluun, kynsien lakkaamiseen ja kaikkeen muuhun mukavaan.

Esillä oli runsaasti Avonin tuotteita eri tuotekategorioista. Avonin tuotevalikoima on ihan käsittämättömän laaja ja esillä voi olla vain pieni osa kaikesta. Tällä hetkellä eräs Avonin trendikkäin ja ajankohtaisin huipputuote on vastikään lanseerattu Kenzo Takadan Avonille suunnittelema Life-tuoksu, jonka kaikki iltaan osallistuneet saivat mukaansa. Aika hulppea ja luksus osallistumislahja, etenkin kun kassissa oli lisäksi silmämeikinpohjustusvoide ja testereitä (sekä tietysti Avonin kuvastot). Suuret kiitokset Avonille upeasta lahjasta!

Jos minun pitäisi valita tuoteryhmä, joka kiinnostaa minua eniten, olisi se meikit. Vaikka olisin siloihoinen ja luonnonkaunis eli en tarvitsisi meikkiä piirtääkseni itselleni naaman, meikkaisin varmaan silti! Minun pitää aina hillitä itseni, etten ostele uutuusmeikkejä ja hurahda toinen toistaan ihanampiin luomiväripaletteihin ja huulipuniin. Onneksi Avonin meikit on niin edullisia, että voin jotain ylimääräistä ostaa ilman konkurssiin menemistä!

Avon-konsultiksi ryhtymisen jälkeen elämäni on helpottunut siinä mielessä, että olen hankkinut Avonilta kosmetiikan lisäksi myös korut, asusteet ja vaatteitakin sekä paljon muuta eikä minun ole tarvinnut ravata kaupoissa. Tässä postauksessa esittelin arjenpelastajalaukun ja Avonilta on löytynyt myös monta muuta arjenpelastajaa, kuten laukunjärjestelijä (eli pikkulaukku, joka laitetaan laukun sisään). Eilen päälläni ollut musta mekko oli Avonilta ja itse asiassa kaikkia asusteet, korut ja kengätkin... Hitsi, eipä tullut mieleen ottaa asukuvaa, mutta tässä kuvaa esillä olleista tuotteista. 

Eräs tällaisen tapahtuman tärkein anti (ainakin minunkaltaiselleni kulinaristille) on tarjoilut ja yhden osallistujan sainkin houkuteltua paikalle kertomalla, että tarjolla on huippuhyvää suklaakakkua. Koska minulla oli valmisteluihin aikaa hyvin vähän, niin en voinut tehdä mitään ihme piperryksiä vaan piti mennä siitä, mistä aita on matalin. Rieskarullat on aina hyvä vaihtoehto ja tällä kertaa täytteenä oli pestoa, salaattia, tomaattia ja aurinkokuivattua tomaattia. Pestoa en voi suositella rieskojen väliin, koska se on liian kosteaa ja öljyistä ja se tulee rieskoista läpi, jolloin rieskat repeää helposti. Opin myös sen, että täytteen tulisi olla tahnamaista, koska irtonaisempi täyte ei pysy välissä. Tulipahan tämäkin testattua. Rieskarullien vieressä on suolaiset cheddar-keksit ja nyt tuotekehittelyni suolaisten gluteenittomien keksien osalta alkaa olla loppusuoralla. Nuo ovat nimittäin ihanan rapsakoita, maukkaita ja sopivan suolaisia ja mikä parasta, ne eivät vaikuta gluteenittomilta "hiekkakakkusilta".

Nämä herkullisen vaaleanpunaiset muffinit ovat gluteenittomia kinkku-paprika-sipulimuffineja ja vaaleanpunaiseksi värjätty valkosipulituorejuusto-voikuorrute kyllä hämäsi monia luulemaan, että kyseessä on makea leivonnainen.

Vaahtokarkkeja olen tekemässä aina joka paikkaan ja ne ovatkin bravuurini. Minä en koskaan kyllästy tekemään niitä eivätkä ihmiset koskaan kyllästy syömään niitä! Loput tarjosin tänään rakkaille oppilailleni, joita olin ensin rääkännyt terveystiedon kokeella.


Vaahtokarkkien lisäksi makeana tarjottavana oli gluteeniton punajuuri-suklaamutakakku. Täytteenä oli Nutellaa + kauravispiä ja kuorrutteena kookoskermasta keitetty kinuski. Ajatukseni kakun maidottomuudesta kaatui siihen, että päätin laittaa täytteeksi Nutellaa ja päälle valkosuklaata. Tämän kakun ohjeen kirjoitan ylös, koska tämä oli aivan tajuttoman hyvä - "parempaa kuin seksi", sanoi eräs osallistuja! Tummaa suklaata, kinuskia, suolapähkinöitä... sehän on kuin Snickers!

Haluan kiittää lämpimästi kaikkia tapahtumaan osallistuneita! Kiitän erityisesti hannamaria-blogin Hannaa, joka ylläpitää JKL-blogit -yhteisöä ja on aktiivisesti auttamassa erilaisten tapahtumien järjestämisessä ja koollekutsumisessa. Erityiskiitokset lähtee myös Avonin Eevalle, aluemyyntipäällikkö Miialle ja tiimijohtaja Hannalle, jotka hekin ovat aika multi-tasking -naisia! Oli mahtavaa olla mukana järjestämässä tällaista tapahtumaa! Eipähän tarvitse harmitella, että miksi täällä ei koskaan järjestetä mitään tällaista. Harmi siitä, että kaikki kiva tapahtuu Helsingissä, oli yksi syy siihen, miksi halusin ryhtyä iltaa järjestämään. 

Ennen tapahtumaa vannoin, että tämä saa olla viimeinen juttu, mitä lähden puuhaamaan, mutta eilen oli jo puhetta siitä, että otetaan uusiksi ja innostus jäi kytemään. Noin minulle käy aina. Tämän päivän aikana tuli paljon kyselyitä illasta ja monet harmittelivat, etteivät olleet päässeet mukaan ja lupaan, että jonkinlaista tapahtumaa on tulossa, joten seurailkaa blogia ja myös Avon-sivuani facebookissa: https://www.facebook.com/avonminttumaaria/!

maanantai 10. lokakuuta 2016

Lumijo-koruarvonta

*Yhteistyössä Lumijon kanssa. Ei sisällä mainoslinkkejä. Kuvat Lumijo*

Viime vuonna etsin kaulakorua itselleni lapseni ristiäisiin ja kuinka ollakaan, Facebook oli stalkannut googletuksiani ja ehdotteli minulle nimikorukauppaa. Tsekkasin valikoiman enkä löytänyt mieleistä korua. Sitten ajattelin, että ehkä jokin muukin firma myy nimikoruja ja googlettelemalla päädyin kotimaisen Lumijon sivuille. Selasin valikoimaa pidätellen ihastuksen huokauksia ja ajattelin, että näistäkö minun pitäisi osata valita vain yksi! Suurin osa koruista oli aivan minun tyylisiäni ja olin ihan häkeltynyt. Yleensä plärään valikoimat - olipa kyse vaatteista, kenigistä tai koruista - läpi tylsistyneenä miettien, että miksei koskaan ole sellaista kauppaa, jossa olisi lähinnä vain oman tyylisiäni tuotteita. Varmistin, että korut sopivat minulle, sillä minulla on nikkeliallergia ja korut ovatkin nikkelivapaita. Pitkän pähkäilemisen jälkeen päädyin hopeiseen nimirenkaaseen, jonka keskellä on sininen sydämenmuotoinen kristalli. Koruun kaiverrutettiin toiselle puolelle lapsen nimi ja toisella puolella lukee Lumijo. Nimikorut ovat persoonallisia lahjoja ja jos ei halua kaiverruttaa nimeä koruun, niin muutkin tekstit ovat mahdollisia. Tekstikorujen valikoima on erittäin laaja ja olen ihan satavarma, että 47 erilaisen korutyypin joukosta löytyy jokaiselle oman tyylinen. Kuvassa esimerkkikoru ja kun tekstin voi valita itse, niin korussahan voi lukea mitä vaan!

Nimikorun kanssa laitoin tilaukseen äidilleni sydämenmuotoisen kaulakorun, koska hän oli pitkään harmitellut, että hänen vanha sydänriipuksensa oli niin kulunut eikä sitä kehdannut enää käyttää. Hän on käyttänyt ostamaani korua paljon (lähes aina) ja kyllä minäkin käyttäisin, jos minulla noin nätti koru olisi. Äitini on jo iäkäs (vaikka tunteekin itsensä edelleen kaksvitoseksi) ja ohuiden kaulakorujen lukon näprääminen on välillä hankalaa ja siksi tuollainen isolukkoinen koru on kätevä. Tässä vinkki kaikille, jotka on ostamassa korua iäkkäämmille ihmisille!

Tilasin äidilleni myös Mummu-rannekorun, koska oli tulossa hänen ensimmäinen äitienpäivänsä mummona. Mummu-koru on ollut hänen suosikkinsa, sillä se on kaunis ja tyylikäs ja siinä on ihana ajatus. Tämä koru on erinomainen lahjaidea kaikille blingbling-mummuille!

Kun lähdin töihin hoitovapaan jälkeen, niin huomasin, että minulta puuttuu muun muassa penaali, toimiva nitoja, muistitikku ja paljon muuta tärkeää. Eräs erittäin tärkeä juttu arjen sujumisen kannalta on avainkaulanauha ja sekin puuttui! Entinen pinkki-violetti hajosi, joten minun piti hankkia uusi. Taas googlettelin eikä mitään löytynyt, mutta sitten sain päähäni tarkistaa, olisiko Lumijon valikoimassa avainkaulanauhoja ja olihan siellä: yksi aivan ylitäydellinen. Jos olisin pyytänyt jotakuta tekemään juuri minulle sopivan korun, niin se olisi tismalleen tällainen:

Vähän kimallusta, nahkaa, rock'n rollia, hippihenkisyyttä, syvempää symboliikkaa ja käytännöllisyyttä, joka on työpäivien aikana todistettu useaan otteeseen. Pidän siitä, että niskaani ei paina mikään painava ja paksu pompulakillutin ja että avaimet saa näpsäkästi irti. Avainkaulanauha on kaunis kuin koru ja korun virkaa se on minulla toimittanutkin monena päivänä eikä minulla taida olla yhtään sellaista asua, jonka kanssa se ei sopisi. Kätevää, jos sattuu unohtamaan kaulakorun jonain aamuna! Olen myös liittänyt isomman sydänriipuksen erääseen mustaan ketjuuni ja käyttänyt sitä kaulakoruna.

Jos riipukset ottaa irti, niin jäljelle jää kiva rinkulakoru ja koska minulla on pula pitkistä kaulakoruista, niin olen tätä käyttänyt jo monesti pelkiltään. Minua viehättää suuresti renkaan sanat Hope, Peace, Faith, Truth ja Love, koska olen tällainen maailmaa parantava ja noihin asioihin uskova tyyppi.

Tilaajalahjaksi sain ihastuttavan Siipien suojassa -korun ja olin ihan hämmästyksissäni siitä, että kaupanpäällinen oli niin hulppea ja ihan kunnon koru eikä mikään pieni juttu. Yleensähän kaupanpäälliset ovat tyyliin jotain pinssejä tai muuta pientä ja harvoin mitään näin arvokasta. Siipien suojassa on lasten koru, mutta se vain sattuu sopimaan minulle niin hyvin, että olen sitä käyttänyt ja hopeiset enkelinsiivet kaulassa tunnen oloni suojelluksi. Tämäkin koru on erinomainen lahjaidea.
Kuva ei Lumijon
Lumijon on perustanut Marja-Liisa Kukkonen vuonna 2010 ja yrityksellä on verkkokaupan lisäkis kivijalkamyymälä Vaasassa. Yrityksen mielenkiintoinen nimi tulee Kukkosen lasten nimien alkutavuista. Lumijo on minusta aivan upea nimi suomalaiselle yritykselle! Jotkut ovat minulta kyselleet korujani tutkiessaan, että mikä Lumijo ja olen sanonut, että se on eräs upea suomalainen korumerkki. Jos minulla lukisi kaulakorussa Guess, niin sitä ei kukaan ihmettelisi ja olenkin pohtinut aika paljon merkkivimmaa. Minä kannan ylpeänä kotimaisen käsityöläisen valmistamia koruja ja toivon todella, että ihmiset kannattaisivat suomalaisia yrittäjiä. Monesti vedotaan siihen, että kotimaiset tuotteet ovat ylikalliita, mutta Lumijon kohdalla voi vain ihmetellä sitä, miten edullisia korut ovat.

Lumijon korut ovat persoonallisia ja valikoima on niin monipuolinen, että jokainen löytää varmasti jotain sekä arkeen että juhlaan, itselle tai lahjaksi. Miehille on usein vaikeaa keksiä lahjaa ja jos mies vain suinkin koruja pitää, niin nimikoitu koru on hyvin henkilökohtainen lahja. Oman lapsen nimellä varustettu koru olisi ihana lahja vaikka ensimmäiseksi isänpäiväksi. Erilaiset enkelikorut ovat suloisia lahjoja niin pienille kuin isoillekin ja nyt kun itsellä pyörii mielessä kummiasiat, sillä minusta tuli pienen prinsessan kummi, niin olen ajatellut, että enkelikoru sopisi myös ristiäislahjaksi tai rippilahjaksi. Pienelle kummivauvaprinsessalleni tilasinkin erään jutun, mutta en halua vielä paljastaa, mikä se on, koska hän saa sen vasta myöhemmin.

Valikoimassa on hyvin koristeellisia koruja, mutta myös simppelimpään makuun sopivia. Korujen materiaalit ja tyylit ovat monipuolisia, mutta juuri se aiheuttaa itselleni aina runsaudenpulan :D. Materiaaleista tuli mieleen, että Lumijolta löytyy myös korutarvikkeita käsistään käteville. Lumijon valikoimassa on myös käytettyjä vintage-koruja ja jos vanhat korut kiinnostavat, niin kannattaa ehdottomasti tsekata valikoima!

Korut ovat kestäneet käyttöä hyvin ja olipa kyseessä mikä tavara hyvänsä, niin arvostan kestävyyttä. En aio enää ostaa yhden yhtä kallista rihkamakorua, sillä ne ovat aina olleet pettymyksiä. Eräät tavaratalosta ostamani vaaleakiviset korut olivat aivan susia, sillä kaulakorusta irtosi kivi ensimmäisellä käyttökerralla. Sain uuden korun tilalle, mutta vähälle käytölle tuo koru on jäänyt, sillä en oikeastaan edes pidä siitä ja saman sarjan korviksista lähti hopeinen kiilto aika nopeasti ja koristekivi himmeni ruman näköiseksi.

Jos tilaat Lumijolta, niin kyselepä, olisiko esim. työporukalla tai kaveriporukalla innokkuutta tehdä kimppatilaus. Minimitilaus on 120 euroa ja kimpan vetäjä saa valita itselleen korun Lumijo-korun valikoimasta (huom. ei vintage-koruja). Tilaus toimitetaan ilman toimituskuluja, kuten kaikki muutkin tilaukset. Toimituskuluttomuus on mielestäni tosi iso plussa! Plussaa tulee myös siitä, että korut pakataan kauniisiin lahjapussukoihin tai -rasioihin. Tuollainen tuntuu kivalta asiakkaan huomioinnilta ja kun ostaa koruja lahjaksi, niin on helpottavaa, kun ei tarvitse lähteä erikseen ostamaan pakkaustarvikkeita.

Koska olen niin ihastunut Lumijo-koruihin, niin ajattelin ilahduttaa blogini lukijoita ja järjestää arvonnan. Lumijo lahjoitti palkinnoksi kaksi erilaista korua: upean ja ainutlaatuisen koru-uutuuden eli nahkahelmikorun, jonka värin voittaja saa valita ja avainkorun nimilaatalla, johon saa valita haluamansa tekstin. Arvon siis kaksi voittajaa eli toinen saa rannekorun ja toinen avainkorun.

Arvontaan voit osallistua kertomalla blogin kommenttikentässä,
 mikä koru on suosikkisi Lumijon valikoimasta. 
Käy tutustumassa valikoimaan täällä.

Arvonta päättyy ma 24.10 klo 21.00.
Muista jättää blogin kommenttikenttään sähköpostiosoitteesi,
jotta saan yhteyden voittajiin.


keskiviikko 5. lokakuuta 2016

DKNY Cozy ALE!

Rauhoitin hermojani tekemällä "ikkunaostoksia" nettikaupoissa ja bongasin erään aletuotteen, josta haluan vinkkaista teille. Jos olet kytännyt itsellesi DKNY: n monikäyttöistä Cozy-neuletakkia, niin sellainen on nyt theoutnet.comissa hintaan 72,22 €, lyhyempi malli tuohon hintaan ja pitempi satasella! Normihintahan tuolla on pitkälti toistasataa ja pitkä malli on yli kahdensadan ja vaikka postikulut ovat 15 euroa, niin silti alehinta jää kaiken kaikkiaan edulliseksi. Minä ostin oman Cozyni kolme vuotta sitten Lontoon Harrodsilta, koska sellainen siellä eteeni sattui. Tässä postauksessa esittelen Cozyn kätevyyttä ja nyt kun olen jo vuosia tuota neuletakkia käyttänyt, niin täytyy todeta, että kyseessä on ihan superkätevä vaate. 

Arvelin, että pärjään yhdellä Cozylla, mutta sitten tilasin Outnetista huippuedulliseen hintaan syklaamin värisen, jossa on vähän lyhyempi helma ja sitäkin olen käyttänyt jatkuvasti. Viime lauantain blogikirppikseltä löysin DKNY Jeansin meleeratun harmaan, napillisen ja leveähelmaisen Cozyn kympillä ja pakkohan se oli ostaa. Kympillä, ihan käsittämätöntä. Tarvitseeko vielä erikseen mainita, että Cozy on siis aivan ehdottomasti suosikkivaatteeni? :D 

Theoutnet.com on nettikauppa, josta olen tilannut jo pitkään vaatteita. Olen tehnyt sieltä huippulöytöjä, toimitus on ollut nopeaa ja kyseessä on luotettava kauppa, joten jos haluat Cozyn niin käy tilaamassa!

tiistai 4. lokakuuta 2016

Syyskuvia ja runoja

Minä pidän syksystä. Pidän kuulaista syspäivistä, värikkäistä lehdistä ja auringonpaisteesta, joka vielä lämmittää. Pidän siitä, että ei tarvitse ihan vielä tumpata päälle miljoonia vaatekerroksia, mutta voi laittaa jotain lohduttavan villaista. Pidän myös syysmuodista ja joka vuosi muistan, että sellaiset värit kuin viininpunainen, petrooli ja okra ovat olemassa. Syksyssä on jotain hyvin lohduttavaa. En osaa sanoa miksi. Olen epäillyt, että se johtuu kontrastista eli siitä, että päivällä on niin värikästä ja kirkasta, siis jos aurinko paistaa, ja illalla voi mörkööntyä omiin oloihinsa. Syysiltojen pimeys luo aivan kummallisella tavalla minulle illuusion turvallisuudesta, vaikka nimenomaan pimeyden pitäisi herättää turvattomuutta. Ehkä pidän syksystä siksi, että olen syntynyt marraskuussa ja koen, että syksy on minulle ominta vuodenaikaa. Toisaalta lokakuun ja marraskuun ankeus ottaa voimille ja väsyn siitä, että sataa ja kaikki on vain harmaata ja puutkin ihan nakuja. Viime vuosina harmautta on kestänyt lähes koko talven ja vaikka pidänkin syksystä, niin herään eloon keväällä ja virkistyn. 

Alkusyksy on minulle energistä aikaa ja vaikka olenkin ollut viime aikoina aivan liian väsynyt, niin silti olen jaksanut iltaisin lähteä lenkille. Syysillat ovat hyvin kauniita ja viime viikollakin eräänä iltana taivaanranta oli aivan pinkki! Tosin sitten kun kerkesin ulos vaipanvaihdon jälkeen, niin pinkkiys oli muuttunut jo hämäräksi. Syysiltojen hämäryydessä on jotain hyvin kiehtovaa ja eräänä iltana otin kameran mukaan ja ikuistin tuokiokuvia iltalenkiltämme.

Olin iltalenkillä ihan kivalla päällä, ajattelin mukavia juttuja ja sitten aivan yhtäkkiä iski runokorvamato. En ymmärrä, mitä aivoissa tapahtuu sillon, kun jokin biisi tai runo pälähtää päähän ihan yllättäen. Enkä ymmärrä, miksi korvamatojen täytyy noin 98 %: sesti olla rasittavia renkutuksia tai Kake Randelinia. Olin ihan autuaan onnellinen ennen kuin ystäväni tutustuttivat minut Frederikin ja Tapani Kansan tuotantoon. Sen jälkeen minulla on ollut säännöölisesti korvamatoina Volga, Volga, Titanic ja Äidin pikkupoika. 

Tällä kertaa korvamato ei ollut biisi vaan lempirunoilijani L. Onervan runo, josta muistin vain lyhyitä pätkiä. L. Onerva on vuonna 1882 syntynyt runoilija, joka on tunnettu radikaaleista ja jopa uskaliaista runoistaan ja laajasta, palkitusta tuotannostaan. Onerva oli naimisissa Leevi Madetojan kanssa, mutta hänellä oli ollut suhde myös Eino Leinon kanssa. Onerva on jäänyt harmittavan tuntemattomaksi enkä minäkään kai hänestä tietäisi, ellen olisi teininä löytänyt isoäitini runokirjoja, jotka löytyivät äitini kätköistä. Kirjat ovat edelleen minulla tallessa ja ne ovat rakkaimpia aarteitani. Toisesta on kansilehdet hävinneet, mutta toisessa ne ovat irrallisena tallessa ja siinä on painovuosi 1927. Teininä suhtauduin kirjaan uteliaisuudella, mutta kun aloin lukea runoja, niin ihastuin. Löysin ensimmäisen kerran elämässäni jonkun, jolla oli samantyyppinen mielenlaatu kuin minulla ja koin, että en enää ollut niin yksinäinen. Oli aivan kuin Onerva olisi osannut vangita runoihin syvimmän olemukseni, ainakin yhden puolen minusta. Olen positiivinen, harjoitan kiitollisuutta, löydän arjen pienistä asioista iloa, hymyilen ja nauran paljon, tsemppaan muita, olen tunnettu valoisana, pirteänä ja energisenä tyyppinä, mutta se ei poista sitä tosiseikkaa, että toinen puoli minusta on aivan hirvittävän synkkä ja melankolinen ja tätä puolta Onervan synkät runot kiehtovat. 

Se korvamatoruno, joka pulpahti mieleeni, menee näin: 

Hiljaa kuljen syksy-yössä hämärtyvä rantaa
tuulen humu yksinäistä ikävääni kantaa.

Meren aallot ajelevat murhettani mykkää
syksyn merta kolkommasti sydämeni sykkää.

En ma varro jumalilta vpahdusta vaivaan:
ammoin multa sulkeutuivat tähtitalot taivaan.

En ma etsi kotilieden leppoisata tulta:
ammoin mulle paljastui sen väärä kissankulta.

Turhaan silloin silmistäni vesivirrat juoksi:
syösty olen sydämeni rikkauden vuoksi.

Turhaan paloi unelmista paisuvainen parmas:
virvatulta jokainen sen mieliala armas.

Milloinkaan ei vaeltajalle rauhan aamu valkee,
käydä tahdon siksi kunnes syädmeni halkee.

Vaiti tahdon rakkauteni rinnassani kestää,
armas menee toista tietä, enkä pyydä estää.

Kuolla tahdon erakkona suruhuni suureen,
uskomani unikuvan jalkojen juureen.

Kun sitten aloin lempirunojani muistella, niin mieleen nousi tämä, joka kuvastaa minua erittäin hyvin. Mitään runoanalyysia en tässä ryhdy tekemään, mutta tämän runon viimeiset säkeistöt ovat olleet mielessäni useasti elämäni varrella. Me kun emme koskaan voi tietää, mitä tuleva päivä tuo tullessaan. 

Ilot ovat useasti ensin itketyitä
älä kysy katseheni kyynelsumun syitä.
Synnyin tummaan syksysäähän
myrskytuulten selkään
murhetta en peljännyt,
mut riemua mä pelkään.
Arastellen aamuruskoon katseheni kannan:
aurinko on noussut yli yöni taivaanrannan!
Jäinen kukka värähtelee hyyssä aamuhäivän:
elämää vai kuolemaako tietää nousu päivän?


Onerva on kirjoittanut useita runoja syksystä ja osa niistä on ihan järkyttävän synkkiä ja jopa itsetuhoisia. Sellaiset runot kyllä tuottavat omituista tyydytystä erinäisiä kuolema-aatoksia pyörittelevälle skorpparille, mutta en niitä tässä julkaise, ettei ihmiset vallan ahistu! Tämänkin runon kohdalla mietin, että julkaisenko, mutta jokin tässä on sellaista, että haluan tämän jakaa. Runon nimi on Syksy:

Syvä on elämän syksy,
Korkea kolea taivas,
täynnä tähden pilkkehiä,
pilven piirtoja enemmän.
Usvainen meren ulappa,
vailla kesän keikkujoita,
punapursien iloa,
venekuntain kukkumista.
Syvempi sydämen syksy,
lakastuvan sielun laulu,
hallan tiellä harmajalla,
yksinäisen yön sylissä.

Jätin Onervan runokirjat sängyn viereen, sillä haluan pitkästä aikaa lueskella runoja, joissa on käytetty vanhaa kunnon runomittaa ja jotka kaikesta synkkyydestään huolimatta saavat minut rauhoittumaan. En ole ainoa, joka syksyn tullen innostuu lueskelemaan kirjoja ja vaikka muutenkin luen, niin syksyisin lukeminen tuntuu erityisen mukavalta. Kupponen teetä tai mitä hyvänsä ihmiset juokaan, pehmoinen viltti, villasukat, kynttilät, suklaata ja hyvä kirja - siinäpä syksyn kotoiluelementit!


Millaisia fiiliksiä syksy sinussa herättää?

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Ween Maan Wiljaa 2016

Tässäpä postaus, joka piti kirjoittaa kaksi viikkoa sitten. Tällainen parin viikon ja myös parin kuukauden viive asioiden hoitamisessa ja tekemisessä on tällä hetkellä elämässäni vallitseva asiaintila, jonka kanssa yritän oppia elämään. Akuutit asiat ja työjutut hoidan heti tai viimeistään deadlinen yllättäessä ja laskutkin saan maksettua ajallaan, mutta kaikki muu tuppaa jäämään. Assistenttia kaipaan tai vuorokauteen lisätunteja!

Olen kuitenkin ehtinyt nauttimaan syksystä, vaikka pitkien työpäivien aikana olenkin haikaillut ulos ja pohtinut, että miten voisin ulkoistaa opetuksen. Kirjaimellisesti ulkoistaa, joko niin, että joku muu sen hoitaisi ja minä voisin hengailla nauttimassa syyssäästä tai sitten niin, että mentäisiin oppilaiden kanssa ulos. Iltaisin ja viikonloppuisin olen ulkoillut ja olen ihan riippuvainen ulkoilusta. Meillä oli vähän aikaa sitten taaperon puolitoistavuotisneuvola ja neuvolan täti kysyi, että ulkoiletteko joka päivä. Olin hämmästynyt kysymyksenasettelusta, koska se sisältää oletuksen, että lapset eivät pääse ulos päivittäin. Meillä ulkoillaan aktiivisesti ja vaikka monet valittavat, että lapsen kanssa ulkoilu on tylsää, niin minusta se on ihan huippua. Saan olla tekemättä mitään ja kuitenkin teen jotain erittäin tärkeää eli olen lapseni kanssa.

Eksyin nyt aiheesta vähän, sillä tulin kirjoittamaan parin viikon takaisista markkinoista enkä höpöttelemään. Joka syykuun kolmantena viikonloppuna järjestetään Jyväskylässä Ween Maan Wiljaa, joka on ProAgria Keski-Suomen järjestämä suuri markkinatapahtuma. Jyväskylän torielämä on aika nuivakkaa ja ehkä siksi tällaiset isot markkinat houkuttelevat paljon kävijöitä. Minäkin odotan tapahtumaa joka syksy, sillä pidän markkinatunnelmasta, on kivaa tutkia myyntipöytiä ja tehdä löytöjä ja nauttia jotain hyvää syömistäkin. Tapahtuman ohessa on myös oheisohjelmaa ja tänä vuonna oli juustonäyttely. Siellä tungeksi niin paljon väkeä, että kävin vain pyörähtämässä ja yritin saada taaperon pienet kädettyä pois juustojen ulottuvilta. 

Kuten aina, olin ihan ylitohkeissani ja kamera jäi laukun pohjalle. Vasta kun olimme lähdössä pois, tajusin, että pitäisi varmaan ottaa kuvia. Ihmisiä oli jo huomattavasti vähemmän kuin aiemmin päivällä, jolloin ruuhkassa oli vaikeaa edetä. Monet kojut olivat menneet jo kiinni ja jotkut myyjät lähteneet pois. Aurinkoisen sään ansiosta kauppa kävi mukavasti ja monet myyjät lähtivät pois jo ennen markkinoiden sulkeutumista. Jotkut tuotteet olivat loppuneet jo heti alkuunsa, kuten Meriläisen leipomon ohrarieska. Sitä ostan joka kerta niin itselleni kuin äidillenikin ja harmitti, että aito, ohut Kainuun rieska jäi saamatta. 


Eräs oppilaani oli kehunut rahkamunkkeja ja ajattelin, että pistän elämän risaiseksi ja ostan niitä kerrankin. Vastapaistetut munkit olivat pehmoisia ja niin herkullisia, että piti ihan miettiä, kuinka monta kehtaa syödä.

Sitten pidettiinkin taaperon kanssa munkkitauko. Voi sitä tyytyväisen hyminän määrää (tarkoitan siis lasta enkä itseäni)! 

Aurinko hemmotteli meitä ja olin enemmän kuin onnellinen siitä, että kerrankin oli hyvä sää, kun minä lähden johonkin. Minulla kun on ollut ihan käsittämättömän huono tuuri sääolosuhteiden kanssa ja vaikka on ollut aurinkoista, niin aina silloin, kun minä menen ulos, ryöpsähtää vettä tai säätila vaihtuu muuten aivan kummalliseksi. Olimme markkinoilla monta tuntia ja vaikka ei sen kummempi tapahtuma ollutkaan, niin minulla oli olo, etten olisi halunnut vielä lähteä vaan olisin voinut jäädä Lutakonaukiolle istuskelemaan ja kuvittelemaan, että on vielä heinäkuu.

Markkinoilla olisi ollut paljonkin kaikkea ihanaa; käsitöitä, kaikkia erikoisuuksia, ruokia, puutuotteita, leluja, lastenvaatteita, tilpehööriä ym., mutta koska olen nuuka enkä tarvinnut mitään niin ostin vain välttämätöntä eli taaperolle pipon, mikä olikin tärkein ostos ja jos vain muistan ja ehdin, niin voisin pipostakin tänne jutun kirjoittaa. Keskityimme lähinnä ostamaan valkosipulituotteita... En enää osta kaupasta kiinalaisia, kemikaaleilla kyllästettyjä valkosipuleita vaan aina vain kotimaisia. Makuero on valtava ja kotimaiset on huomattavasti terveellisempiä ja turvallisempia. Mies haalii aina Ruoveden herkun majoneesia, mutta nyt ostimme kokeilumielessä myös Ruukin kastikkeen valkosipulimajoneesia. Minä en oikein pidä tuollaisista kastikkeista, koska ne ovat aina liian etikkaisia, sinappisia tai jotain muuta, mutta Ruukin majoneesi oli ihan täydellistä! Olisin voinut vetää sitä lusikalla suoraan purkista! Se oli samettisen pehmeää, sopivan valkosipulista eli ei pistävää vaan jopa vähän makeaa. Harmittelin, että emme ostaneet sitä enempää ja nyt odotan jo Paviljongin joulumarkkinoita, että saan sitä lisää. Mukaan tarttui myös Ruukin hunajaiset valkosipulinkynnet, joita en ole vielä maistanut, koska en halua avata kaikkia purkkeja kerralla. Ritvan herkun Valkolööki -kastike on ainoa salaatinkastike, josta tykkään, mutta Cittarissa se on niin turkasen kallista, että en ikinä raaski sitä ostaa. Messuilta ja markkinoilta sitä saa alehintaan ja nyt kun kastiketta sai vielä gluteenittomana, niin päätin ostaa pullollisen. Rouskuttelen joka päivä jonkin verran salaatteja ja raasteita ja vaikka niistä tykkäänkin, niin kyllähän ne maukkaammin ja liukkaammin menevät kastikkeen kanssa alas.

Näihin aurinkoisiin ja valkosipulisiin kuviin on hyvä päättää tämä viikko! Viikko olikin superrankka ja toivon, että ensi viikko olisi edes vähän kevyempi ja rennompi. Onneksi kohta on syysloma ja onneksi ihanat syystapahtumat, aurinkoiset päivät ja kirkkaina hehkuvat syksyn värit antavat voimaa arkeen.