sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Halloween-fiilistelyä

Täällä satoi pari viikkoa sitten ensilumi ja olin juuri parahiksi saanut parvekkeen siivottua ennen sitä. Kun siivouksen vuoksi jouduin varastossa rahtaamaan, niin kaivelin sieltä samalla halloween-koristeet esille. Olin uupunut ja tylsistynyt ja ajattelin, että rekvisiittakassi jää vaatehuoneen perukoille enkä jaksa laitella yhtikäs mitään halloweeniin liittyvää. Mutta mitenkäs taas kävi? Enkö minä jo usko, että vaikka kuinka olisi ajoittain mälsä olo, niin aina ennen teemapäiviä ja sesonkijuhlia tai oikeastaan ennen mitä hyvänsä juhlia tai bileitä sisältäni kumpuaa lapsenomainen innostus. Luulen usein, että se on kadonnut, mutta ei se mihinkään katoa! Onneksi ei, sillä minusta on ihanaa olla tällainen vähän höppänä hössöttäjä!

Halloweenin ajankohta on Suomessa epäselvä ja olen jostain kyllä lukenut, että se olisi aina 31.10. Tällainen suositus on mielestäni joskus annettu, mutta nyt en tietoa löydäkään mistään. Sellaisenkin suosituksen olen lukenut, että halloween tulisi pitää erillään meidän kirkollisesta pyhäinpäivästämme. Tosin pyhäinpäivää ei enää vissiin juurikaan vietetä, sillä marketit on auki ja meidän lähikauppakin oli avoinna aamusta iltaan. Lapsuudessani pyhäinmiestenpäivä oli harras hiljentymisen päivä. Jotkut juhlivat Halloweenia lokakuun viimeisenä, jotkut pyhäinpäivän aattona, kuten esim. Amerikassa ja jotkut pyhäinpäivänä. Ja jotkut, kuten minä, pitävät koristeita esillä viikon. Laitoin ne esille viime lauantaina ja koska halloweenia voi vielä viettää pyhäinpäivänäkin, niin pahvikurpitsat oli näkyvillä tähän iltaan asti. Paheksukoot ohikulkijat - halloweenin vietto kun kirvoittaa eriäviäkin mielipiteitä. 

Varsinaisesti meillä juhlittiin viime sunnuntaina, jolloin meille tuli ystäviä lapsineen. Minulla oli jokin omituinen hinku tehdä jotain yhdessä, siis muutakin kuin syöpötellä ja istuskella ja suunnittelin, että voitaisiin askarrella jotain. Perinteinen askartelu ei innostanut ja kun minulle oli tullut edellisellä viikolla menoa Palokkaan, niin käväisin Confetin myymälässä (nyt vasta ekan kerran!) ja ostin koristeita ja massoja ja muuta kivaa kuppikakkutyöpajaa varten. Mitä muutakaan voisi kotitalousopettaja kehitellä yhteiseksi halloween-puuhaksi kuin kuppikakkujen koristelua?

Ostan nykyisin erittäin harvoin mitään tällaisia ylimääräisiä juttuja, mutta nyt ajattelin vähän törsätä. Ja sitten ahdistuin lukiessani pakettien ainesosaluetteloita, sillä aika keinotekoisia ja ylivilkkautta aiheuttaviahan nuo ainekset on. Mutta niin ihania! Pienet ja isot puuhasteli yhtä innoissaan ja kaikkein pienin eli 1 v 7 kk ikäinen taaperoni kurotteli kaulittua massaa sormineen ja taisi vähän maistaakin. Ainakin suu muikeana jotain mutusteli!

Kun kylässä on lapsia, niin on mukavaa, että heilläkin on tekemistä ja he olivatkin kuppikakkujen koristelusta innoissaan. On aina mahtavaa nähdä, miten lapset päästävät luovuuden valloilleen eivätkä ole niin rajoittuineita kuin me aikuiset, jotka haluamme tehdä usein tietyn ennakko-oletuksen mukaan. Tässä lasten taidonnäytteitä:

Ja tässä ystäväni taidonnäyte, alien-kurpitsahybridi! Hirveen kätevä on elintarviketussi, jolla voi piirustella massan päälle. Tai ainakin luulen, että sitä sillä tavalla käytetään!

Kokeilin taas paria gluteenitonta ohjetta ja ilokseni nämä porkkanamuffinit onnistuivat hyvin! Nyt en vaan enää muista, mistä ohjeen otin. Kuorrutteena on appelsiinirahka+kermavaahto ja jos olisin ollut nohevampi, niin olisin tehnyt kreemimäisemmän kuorrutteen, joka kestää pöydällä seisottamista eikä lörähdä käsissäni. Nohevalla leipurilla olisi myös muffinipelti, jonka avulla muffineista saisi kauniin pyöreitä. Toisaalta onni, että sitä ei ollut, sillä taikina kohosi ja jos leviämisvaraa ei olisi ollut, niin taikina olisi tullut vuoista yli.


Gluteenittomat Hanna-tädin kakutkin onnistuivat hyvin, ohje on Hyvää! Gluteeniton keittiö -kirjasta. Tosin maku ja rakenne vähän kärsi, koska vaalea jauhoseos loppui ja minun piti käyttää tummaa seosta, joka on rouheisempaa ja leipäisemmän makuista. Nämä silmäkeksit kiinnostivat taaperoa kovasti ja hän maistelikin keksejä innoissaan. Ja irrotteli silmiä ja kuljetteli niitä ympäri huushollia.

Kokeilin myös gluteenittomia superfood-kookoslastuja, joista piti tulla yhtä rapeita kuin kauralastuista. Ei tullut, vaan keksit levisivät yhdeksi pellin kokoiseksi laataksi ja ne olivat yliöljyisiä. Nostelin keksit talouspyyhkeen päälle, jotta öljy imeytyisi ja jouduin vaihtamaan paperit pariin kertaan, koska kekseistä tihkui öljyä niin paljon. Keksit olivat pehmeää muhjua ja niistä sai pyöriteltyä halloweenin ällöteemaan sopivia pökäleitä. Tänä vuonna en halunnut tehdä mitään ällöruokia enkä edes perinteisiä sormikeksejä, koska taaperon käsityskykyyn ei ehkä mahdu, että syömme ruumiinosien näköisiä juttuja tai jotain muuta epämääräistä, josta taapero voisi todeta, että "gagga".

Oli ihanaa saada vieraita ja eräs vieras olikin aivan erityinen: tämä pikkukissa pyöreine silmineen ja pörröhäntineen ilahdutti minua ja taaperoa ja totesin, että en ehkä kykene elämään loppuelämääni ilman lemmikkiä, vaikka olen päättänyt, että en enää mitään otuksia ota.

Pienet pääkallokynttilät pyörivät taaperon käsissä ja hän hoki äppä-äppä, mikä tarkoittaa leppäkerttua ja tulee sanasta täplä. Ei taapero tajua, että nämä eivät mitään äppä-äppiä ole, mutta hyvä niin!

Confetista sai kaupan päälle valotikut, joista toinen katosi ja löytyi myöhemmin käsilaukkuni sivutaskusta. En ole aiemmin tällaisiin turhuuksiin tutustunut, mutta hauskoja tunnelmantuojiahan nämä on. Tosin aiheuttivat hillittömän googletuksen, koska halusin tietää, mitä tikun sisällä oleva neste mahtaa olla. En löytänyt mistään tietoa, vaan joka paikassa mainittiin vain, että on jotain kemikaalia. Mutta mitä? Olen kiitollinen, jos joku tietää ja kertoo! 

Pitihän se kurpitsakin kovertaa ja jos joskus maailmassa saisin paremman veitsen eikä tarvitsisi koverrella silmät ristissä puolinukuksissa, niin voisin yrittää jotain haastavampaa ja taidokkaampaa mallia. Mutta tästä tulee se kunnon halloween-tunnelma! Eikä taaperokaan pelännyt vaan oli vain innoissaan ja todella ihmettelimme, että eikö kaikkien lasten pitäisi pelätä tällaisia? Taapero vain sanoi välillä pöö ja kikatti. Sitäkin ihmettelimme, että lapsi ei ollut moksiskaan siitä, että olimme kynttilänvalossa. Jotenkin olettaisi, että lapset ahdistuvat pimeästä, mutta sitten älysimme, että meillä on aina nukuttu säkkipimeässä (paitsi valoisaan aikaan). Meillä ei ole ollut mitään yövaloja ja lapsi nukkuu aivan tyynesti ihan pimeässä huoneessa eikä ihan pikkuvauvanakaan itkenyt, kun sammutin valot. Minä olen aina ollut pimeänpelkoinen ja minun on vaikea ymmärtää, että pieni ihminen ei pelkää pimeää.

Viime sunnuntai-iltana maalasin sekä minulle että lapselle kissanviikset ja nenät ja kuten sanottu, olen tällainen höppänä ja nautin suunnattomasti kaikesta lapsellisesta hössötyksestä. Tänään oikein harmitti laittaa halloween-koristeita pois ja taaperokin hihkui surkeana. Hän kun innostui kurpitsoista ja joka aamu osoitteli niitä. Kun sanoin kurpitsa, niin hän osoitti eri paikkoja, missä meillä kurpitsakoristeita oli. Ja oli meillä ihan oikeita kurpitsojakin, sillä sain tuliaiseksi yhden hokkaidokurpitsan (joka on näköjään viety sänkyyni) ja minulla on edelleen koulun myyjäisistä syyskuussa ostetut kurpitsat kulhossa. Ihmeen kestäviä ja alan kohta epäillä, että ne ovat muovia! Taapero on leikkinyt niillä kohta 2 kuukautta eivätkä koristekurpitsat ole kärsineet yhtään siitä, että niitä on käytetty bämbänä eli palloina ja istuimina! 

Halloween on mielestäni mukava piristys lokakuun synkkyyteen ja tuo myös kivaa tunnelmaa ja puuhaakin. Kunhan vien halloween-koristeet varastoon, niin otan tilalle jouluvalot ja alan odottaa joulua! Vietettiinkö teillä halloweenia?